kodilta ja tunnut edelleen ? kaipaan kuumeisesti suo luokse 🥺❤️
miksi sä tunnuit niin
Anonyymi-ap
21603
1Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oletko käynyt hänen luona?
en ole hänen kotona käynyt
Asutko lähellä? Voit tulla vaikka kahville ihan muina " miehinä" 🙂
Asun aika lähellä. voiko muina "miehinä" tulla jos on nainen 😁
Sitten tullaan muin naisina!!!🙃
no nainen mä olenkin ja naista haluan joten miehet pysyköön poissa 😍
Joo voit😂
saako tulla Teelle vai pitääkö tulla kahville 😁
Ehkä olen aito ja täytin jotain sinussa mikä oli rikki ja tyhjä
Mietin tänään samaa, että eräs tuntui niin kodilta. Se on erityinen voimakas tunne. Käsittääkseni mulla ja hänellä tämä tunne oli molemminpuolinen. Ja oli se olo, ettei enää tartte etsiä, tässä olemme me, toistemme ihmiset, vihdoinkin. Sitten tuli epäröinti ja etääntyminen. Ja hirveä kaipuu minussa ja kamppailu, että luopuisin siitä, hänestä, minkä sydän kodikseen toisessa/meissä koki. Miksi luopuisin, koska jotain meni solmuun meissä molemmissa, säikähdimme, jota seurasi välinpitämättömyydeltä vaikuttava etäisyys. Tämä tuntuu tuhoavan minut. Yritän pitää pientä yhteyttä yllä, mutta en uskalla enempää,...
usksltaisitpa vain.... 🥺❤️
Olen uskaltanut. Tänään viimeksi laitoin hänelle viestiä. Etäinen välinpitämätön vastaus🥺
mukavaahan on asua jos oma asunto eikä jossain esim yliopiston kommuunissa.
Minulla on sama tunne eräästä miehestä...
Hänen halauksessaan minulla oli aina niin hyvä ja turvallinen olo.
Siinä minusta tuntui, että olisin vain halunnut jäädä siihen asumaan...
Ikävä sanoa näin mutta ihminen sietääkin kärsiä jos kyse on vain ja ainoastaan uskaltamisesta ja oman itsensä ylittämisestä. Ei ole mitään valmista kattausta vaan asioiden hyväksi pitää myös tehdä osuutensa.
Olen tehnyt osuuteni
Millä tavalla sen osuutesi teit?
Rakastuin kuten myös hän. Vietimme aikaa yhdessä, tunteet syveni. Meillä oli hyvä olla. Kerroin avoimesti omista tunteista, kuuntelin kun hän kertoi omista tunteistaan. Puhuimme elämistämme, ajatuksistamme, jaoimme läheisyyttä jne. Pelot, epävarmuudet, menneisyydet, seksi jne ei ollut mitään mistä ei olis voitu puhua.
Sitten hänellä heräsi pelko tosi voimakkaana, niin vahvana, että hän muuttui erilaiseksi ja sitten yhtäkkiä vetäytyi totaalisesti. Viestillä ilmoitti, ettei halua jatkaa. Tämä on tapahtunut myös aiemmin, joten tiedämme molemmat, että hylätyksi tulemisen pelosta on kyse. Ymmärsin, kuuntelin, annoin tilaa, ja toin esiin, että tällainen kuuluu asiaan, voimme antaa aikaa tälle, ja puhua jossain vaiheessa.
Nyt useampi viikko tietämättömyydessä. Välillä laitan viestin, joo hän vastaa, mutta neutraalin välinpitämättömästi. Kiinnostus on molemmilla, mutta niin on myös pelot voimakkaana, molemmilla. Mitä voin enempää enää tehdä, kuin osoittaa olen edelleen kiinnostunut, olen halukas puhumaan ja kohtaamaan ne pelot. Kohta en enää uskalla esim viestittää hänelle, kun tulee torjuttu olo.
Olen tehnyt oman osuuteni. En voi tehdä enempää? Voisin jopa tehdä vähemmän?
Oot mun toinen puoliskoni ❤️🔥
niin oon rakas ❤️🥹
haluan kaiken ja haluan silti vain pittää sinua kädestä ja istua vierelläsi...
J<3L