Gastroskopia

Toimenpide pelotti aivan kauheasti. Aloin jännittää sitä jo viikkoja etukäteen, jopa niin paljon, että näin painajaisia.
Ahdistuneena saavuin sairaalaan. Odotusaulassa hoitaja kutsui minut nimeltä vastaanotolle ja kertoi rauhallisesti toimenpiteen kulusta: mitä voi tuntea, miten kaikki etenee ja mitä tapahtuu sen jälkeen. Minulle laitettiin IV-kanyyli valmiiksi esilääkitystä varten. Tämä oli koko prosessin kivuliain vaihe. Toimenpidehuoneessa hoitajat pyysivät minut vasemmalle kyljelle kylkiasentoon. Suuhuni asetettiin purentaholkki, joka estää puraisemasta tähystintä.
Lääkäri pyysi nielaisemaan samaan aikaan, kun hän työnsi tähystintä nieluaukkoon ja siitä eteenpäin. Hoitajat pitivät paikallaan.

Tähystimen edetessä alkoi voimakas kakominen ja yökkäilyrefleksit. Kun ilmaa puhallettiin mahaan, aloin myös röyhtäillä kakomisten välissä voimakkaasti. Itse toimenpide kaulan alapuolella ei tuntunut missään, mutta kurkun alueella tuntui KAIKKI. Tähystin tuntui erittäin epämiellyttävältä ja jopa kivuliaalta kurkun takaosassa. En ottanut nielun puudutusta (puuduttaa nielun kokonaisuudessa jolloin voi tuntua vaikealta hengittää koska ei tunne ilmavirtaa kurkussa sekä nielaisemista ei tunne).

Esilääkitys aloitettiin kolme minuuttia ennen toimenpidettä, mutta toimenpiteen aikana eikä sen jälkeenkään tullut minkäänlaista vaikutusta. Lääkäri ja hoitohenkilöstö ihmettelivät, miksi lääke ei tehonnut, vaikka he kertoivat antaneensa maksimiannoksen. Tarkkailuhuoneessa istuin noin 30 minuuttia. Myös siellä hoitaja ihmetteli, miksen ollut sedatiivisesti rauhoittunut. Lopulta minut päästettiin lähtemään saattajan kanssa.
Tähystin oli liukastettu geelillä. Kun tähystin poistettiin, nousi nielusta paksua limaa, jota syljin pois. Luotin siihen, että esilääkitys auttaisi, ja siksi suostuin tekemään toimenpiteen ilman nukutusta. VIRHE.