kuka teillä määrää kaapin paikan? Parisuhteessa.
Minulla ei ollut sitä ongelmaa, kun kommuunissa asuin. Toinen vain muutti sisään ja siinä meni muiden hoidettavien, lasten ja lemmikkien, mukana. Ei ollut varsinaiseksi kaapinpaikan päättäjäksi koskaan.
Minulla ei ollut sitä ongelmaa, kun kommuunissa asuin. Toinen vain muutti sisään ja siinä meni muiden hoidettavien, lasten ja lemmikkien, mukana. Ei ollut varsinaiseksi kaapinpaikan päättäjäksi koskaan.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Ei kumpikaan. Vaimolle tärkeät asiat eivät heilauta minua tippaakaan ja sama myös vastavuoroisesti.
Toki keskustelemme ja suunnittelemme mutta koskaan ei ole ollut kyseessä kumpi määrää!
Se toimii parhaiten.
Tasa-arvo asioissa yleensä ja yleisesti on hyvä lähtökohtaisesti.
Olen niitä jotka hyväksyvät naisten ja miesten työt. Oli jako, mies hoiti autoasiat ja loi lumet. Tamppasi matot, joskus imuroi. Minä pyyhin lattiat, hoidin vaatehuollon ja laitoin ruoat ja hoidin tiskit, hän laittoi astiansa koneeseen. Isä kuskasi lapsia harrastuksiin, olin usein mukana. Aika hyvin toimi.
Noin on kai paljolti, mut oikeasti niitä miesten ja naisten töitä on aika vähän, molemmat pystyy tekemään molempia.
Niinpä, nyt kun elän yksin, teen nuo kaikki ja enemmänkin. Olen opetellut monta hommaa vielä vanhana. Ainakin kiinnitän taulut, maalaan kuluneita huonekaluja ja uusin kaakeleiden silikoonisauman.
Tekemällä oppii .
.....--
Minä ilahduin kun mieheni yhteenmuuttaessamme sanoi että meillä ei sitten ole erikseen miesten ja naisten töitä. Jonkun ajan kuluttua minulle valkenikin että meillä onkin vain naisten töitä😂.
Vitsi vitsi
Kokemukseni kertoo et aika harva mies siivoamisesta tykkää, naiset on aktiivisempia, itse en ilahtunut koskaan, kun piti matot viedä ulos minun tampattavaksi.
No eihän se mielipuuhaa ole aina naisillekaan mutta jos ei halua elellä sikolätissä jonkun sekin homma on tehtävä. Ja ainakin jollain tasolla ois suotavaa että molemmat osallistuvat kodin yhteisiin ylläpito toimiin.
Ehkä nuoremmat miehet tässäkin asiassa ovat avarakatseisempia kuten ruoanlaitossa ja lastenkin hoidossa.
Minä siivosin, pesin pyykit, laitoin arkiruoat, hoisin tiskit.
matot pestiin kerran pari alakerran taloyhtiön koneessa, koskaan ei viety ulos.
Myöhemmin huomasin naismaisuuteni, aina leikkiessä ja koulumatkoilla oli 3 kertaa enemmän tyttöjä kuin poikia.
Entinen mieheni oli viettänyt lapsuutensa seisontasontasessa kämpässä maalla. Ei tehnyt mitään kotitöitä, eikä viihtynyt siistissä kodissa. Meillä oli aivan erilainen siisteyskäsitys.
Onneksi asuimme kommuunissa, niin en tarvinnut hänen apuaan missään.
Erottuamme hän muutti kotitaloonsa maalle ja sai taas elää omaa seisontasontaista elämäänsä. Lapsetkin kävivät vaan pihalla kääntymässä, kun kämpässä oli niin likaista, etteivät viitsineet sisällä edes käydä.
Vierailitko ennen kommuuniin muuttoanne miehesi lapsuudenkodissa?
Muutaman kerran ja siivosin. Siellä kun kävi, niin ensin täytyi siivota.
ja loppujen lopuksi maalasin koko omakotitalon ulkomaalauksen yksin.
Mietin vain että tiesit miehesi taustasta ennen kun kelpuutit puolisoksesi.
Tiesit siis millaisista oloista oli lähtöisin?
En sitä silloin nuorena niin ajatellut. Ei ollut niin tärkeää, kun kuitenkin tiesin itse hoitavani kaiken, kuten olin siihenkin asti hoitanut. Jatkoin vain hommiani. Ei tapahtunut mitään muutosta.
ja sitä oli silloin nuorena niin naivii, että piti ihmisiä samanarvoisina, mutta eihän se niin ollutkaan. Olisi pitänyt heti ovelta kääntyä, kun en ymmärtänyt maalaisten kieltäkään. Saatikka muita omituisuuksia. Toisaalta oli mielenkiintoistakin seurata, että kaikenlaista porukkaa maassani asuukin.
Ei voi yleistää että joka maalaismökki olisi sikolätti. Riippunee paljolti asukkaista ja emännästäkin. Minä aikoinaan tykkäsin maaseudun j se asukkaidensa ilmapiiristä. Omanlaisensa elämänmuoto ja yrittäjyyskin. Tietynlainen vapaus mutta kuitenkin vapaa-aika vähissä.
Niin, sehän riippuu maalaisista. Kai niitäkin on monenlaisia, niinkuin muitakin ihmisiä.
Kyllä vain.
Romanttista maalaisuutta ei taida olla enää. Ennen oli, idylli.
Varmaan maalaisuuskin on muuttunut aikain saatossa.
Pientilalliset kadonneet 100%sti, kaikki ovat isoja nyt.
Mikä luokitellaan " isoksi"?
Minä kävin aikoinaan maatalousnäyttelyissä. Siihen aikaan kun vielä oli maalaisromantiikkaa esillä. Myöhemmin näyttelyissä oli enemmän teknologiaa ja kaupallisuutta mikä tietenkin ihan ymmärrettävää mutta koska en itse ole maatalousyrittäjä se ei enää niin kiinnostanut.
Memme me muuttaneet kommuuniin, vaan hän muutti sukupolvikommuuniini, jossa jo asuin.
en en...
hmmmm....
.............
Vaimo, Tavoittelin itseäni fiksumpaa puolisoa jotta jälkeläisistä tulisi mentäviä. Pian siihen vaimon huolenpitoon tottui.
Kaikkeen tottuu, niin se käy.
Aivan.
nyt 50 v yhes vietetty , hyvin on toiminut ja kinkkisimmissäkin asiois kompromissiin aina päädytty, jatkuu samois merkeis .Ei valittamista ole,, kunhan yleensä tänpäivän ihmiset samaan pystyy/tyisi ,niin paljon parempi olisi yhteiskunta ainakin perhe-elämän puolesta !
Lycka till vaan.
Vanhoja hippejä osa palstalaisista kun kommuunissa eläneitä. Mies toi markat pöytään, muijan tehtävät oli lämmin ruoka ja villasukat ukon jalkaan , sekä huushollaus.
Ei se kommuunissa eläminen mitään hippeilyä ollut, vaan elämäntapa selvitä elämästä.
Sitä nykyisinkin ihmiset itkee, kun ei yksin, eikä peheenäkään pärjää, niin kommuuni on turvallisempi asuinmuoto. Siinä tulee hoidettua lapset ja vanhukset. Rahaakin on käytettävissä joustavammin. Ei ole niin haavoittuvainen tai yhteiskunnan rahoista riippuvainen. Helpottaa elämää.
Kommuuni oli hippiasennetta alunperin, kyllä, se vain järkeistyi hieman matkalla.
Ns. kommuuniasumista oli ennen hippiaikaa, kun eri sukupolvet ja muut asujat yhdessä asuivat. Oliko sekin sitten sitä ”hippiasennetta alunperin”? Varmaan sitten.
Hipit ja hippiaika nosti yleiseen tietoisuuteen enemmän sen, kaikki näkivät miltä sellaset tyypit näyttää jne.
Miltä näyttävät sukupolvet keskenään asuvat ”tyypit”?
Juuri siltä, kuule.
Että et tiedä sinäkään. Eivät sen kummemmilta, kun muutkaan. Et osaa sanoa, ketkä asuvat sukupolvikommuuneissa, jos kadulla näet. Kuvittelet vaan!
Älä hermostu silti, hei.
NO ei nyt aivan "kommuunissa" tulipa rak. itse oma " kommuuni 36 v sitten, ollaan vaik hippejä,huppeja ,räpp-päleitä , kunhan homma toimii ,vain olennainen on elämässä tarpeen,, kun se on vähemmistö nykyään, jotka pystyvät OIKEAAN ELÄMÄÄN. KAIKKI JOUTAVA LAITETAAN EDELLE, JA ELETÄÄN SIT ,MITEN SATTUU /PYSTYY . ja tulokset kertovat puolestaan ,miten menee,,,, ehkäpä edel. kommentoijankin osalta näin !
vanahat hipit taitaa juustot....
Dingedong ei toimisi koko ajan siirrellessä. Se, kun on kaappiin tehty.
Jaahas, vaikea sanoa, rippuu varmastikin asiasta. Minua ei kiinnosta pätkääkään millaisella autolla ajamme ja ylipäätään kaikki ns. perinteiset miesten hommat ei kiinnosta enkä niitä kyllä osaakaan esim. remppaa tai korjauksia. Ne hoitaa mieheni hyvin mielellään
Itse tykkään ruuanlaitosta ja leipomisesta ja ne ovatkin minun vastuullani; mitä ja milloin syödään. Aina on kahvileipää tarjolla ja ruokaakin miehelle kaksi kertaa päivässä, itse pärjään yhdellä lämpimällä ruualla
Siivoukset hoidetaan yhdessä, pyykinpesu myös eli jompi kumpi tai kumpikin riippuen taas siivouksen laajudesta ja pyykin määrästä
Hyvin hoituu hommat
Äärifeministit ei yhtään tykkää tuollasesta, heh.
Meillä ei määrää kukaan. Meillä eletään harmonisessa sopusoinnussa.
No, kai teillä nyt joku päättää vai päättömiäkinkö olette?
Kaapistakin voi tulla pois, jos uskaltaa.
Tasa-arvossa ei määrätä asioita.
EI se nyt ihan noinkaan ole. JOs molemmat päättävät, että määrää sinä millaisella autolla ajetaan niin sehän on aivan ookoo ja ihan tasa-arvoista sillä molemmat saavat sitä, mitä haluavat
Ei tasa-arvo sulje pois erilaisia tapoja toimia.
Kyselen aina kaapin paikalle luvan.
Minä olen Herra talossa ja minulla on vaimoni lupa sanoa niin.
Niinpä.
Aika raskasta varmaan olla huushollissa se kaikesta päättävä osapuoli. Jos toista ei kiinnosta kuin omat jutut. Mutta saattaahan sitä elellä kämppiksenäkin kun elo on muutoin tasaista eikä muita ongelmia löydy.
Vai?
Minua ei kiinnosta mikään tekstiileihin tai sisustamiseen liittyvä. Vaimoni mieliksi lähden hänen mukaansa esimerkiksi huonekalukauppaan vaikka hän tietää jo etukäteen kommenttini. Joo! Joo!
Vastaavasti hän pitää itestään selvänä, että minä, vastuullisena perheen elättäjänä, muutin työpaikkani mukaiselle paikkakunnalle ja tietenkin perhe mukana.
Muutot olivat kivuttomia. Uuden työnantajan tarjoamaan työsuhdeasuntoon ko. työnantajan järjestämän kuljetuksen ja muuttomiesten toimesta.
Yhden kerran, esikoisemme ollessa vaunuiässä ja seuraan kohdussa, hän sanoi, että olisi kiva olla tässä paikassa hieman pitempään. Olimme 2 vuotta ennen muuttamista saman paikkakunnan suurempaan työsuhdeasuntoon.
Matkustelun suhteen olimme aidon yksituumaisia. Vuosittain keskustelimme mielenkiinnon kohteista ja valintavaihtoehdoista. Enemmän aikaa omaavana vaimoni selvitti asioita yksityiskohtaisemmin. Koskaan ei ollut tarvetta muuttaa mitään olellista.
Minun tehtäväkseni jäi, sovituissa puitteissa, tehdä yksityiskohtaisempi suunnittelu.
Esimerkiksi risteilyjen suhteen mielenkiintomme alueen eri varustamojen alukset ja reittivaihtoehdot sekä alustavasti,satamakupunkien karttojen ja referaattien perusteella tarkempi suunnittelu vierailukohteista.