vuosia sitten siitä kokemuksesta, minkä koin reissatessani interrail lipulla Euroopassa kuukauden ajan siskoni ka ystäväni kanssa. Istuimme hytissä kolmestaan ja jonkin ajan päästä meitä vastapäätä tuli istumaan kaksi ihmistä. Luulimme että he olivat äiti ja poika, mutta hämmästyksemme oli suuri, kun he rupesivat pussailemaan. Olimme aivan ihmeissämme, koska nainen näytti 60v ja mies noin 30v. Katselimme heitä ihmetellen, että miten tuollainen on mahdollista! He huomasivat sen ja sen jälkeen nuorimies rupesi katselemaan meitä, että mitä me ihmettelemme. Jotkut voivat toimia noin mutta minä en! En ole koskaan edes haaveillut paljon nuoremmasta ystävästäkään! Minun näkökulmasta se ei olisi minun näköistä elämää, eikä voisi olla sitä koskaan! Olen aina pitänyt ikäisistäni miehistä ja heidän samanikäisyydestään, koska koen sen olevan hyvä asia toisen ymmärryksen kannalta. Se helpottaa elämää ja saa olon tuntumaan kotoisalta! Tämän olisin voinut kertoa ennen projektin aloitusta, mútta te ette halunneet tietää minun haaveista mitään! Ja teistä tulee siksi sellainen tunne, että ette ole kovin ymmärtäviä siihen liittyen, että jokaisella on oma makunsa ja haaveensa, eikä kenelläkään ole oikeutta yrittää väkisin muuttaa toisen tapaa ajatella!
Kerroin täälläkin
Anonyymi-ap
2151
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikki mitä olen joutunut kokemaan vuosien ajan, on tehnyt minut hauraaksi ja haavoittuvaksi. Luottamus ihmisiin on lähes nolla, koska kukaan ei halunnut kuulla hätähuutoani projektin lopettamiseksi! Ihan kuin minulla ei olisi ollut oikeutta omiin ajatuksiini ollenkaan! Saattaa kestää monta vuotta, että pystyn taas luottamaan ihmisiin ja niin kauan kuin elämääni vielä häiritään se, vain vahvistaa yksin olemisen tarvetta! Painajaiselta ne kaikki vuodet tuntuivat, enkä tule koskaan ymmärtämään sitä, miksi proekti edes aloitettiin!
Pitääkö minua ensin kuolla, ennen kuin ymmärrätte miten huonosti olen voinut kauan!