Voi meitä.
Ja valintoja, joita teimme. Muistan hylätyksi tulemisen kivun ja tuskan, muistan hiljaisuuden kumisevan tyhjyyden ja syvän sydämeni täyttävän surun.
Entä sinä. Rakastit minua silti, vaikken ollutkaan vaihtoehto.
Silti minä rakastan sinua, ymmärrän sinua, vaikken kokonaan julmaa hiljaisuuttasi etenkään silloin ymmärtänyt, ymmärrän sen nyt. Minä en ollut vaihtoehto.
Rakkaus on ihmeellistä, se on suurta. Hellä on sydämeni sinuun, hellästi puhun sinusta, silloin kun puhun, koen onnea pelkästään nimesi sanomisesta ääneen.
Kuinka suloista se onkaan.
Ja kuinka rakkautta mitataan? Onko se niissä vuosissa, jotka eletään perhe-elämää jakaen, kun näyttäydyt pahimmillasi toiselle, ja yhä vain se toinen pysyy vierelläsi. Vai onko se sitä tunnetta, joka tulee jostain kuin aikojen takaa, kun näet toisessa sydämesi kodin ja ihmeellisen tuttuuden tietämättä toisesta mitään muuta, tuntematta.
Ja vaikkei tämä elämä enää meille yhdessä muuta antaisikaan.
Muista aina miehen, jonka kanssa kävelin lumisateessa, joka ihanasti tärisytti sieluani, toi ne miljoonat perhoset koko kehoon ja joka suuteli jalat alta.
Ja valintoja, joita teimme. Muistan hylätyksi tulemisen kivun ja tuskan, muistan hiljaisuuden kumisevan tyhjyyden ja syvän sydämeni täyttävän surun.
Entä sinä. Rakastit minua silti, vaikken ollutkaan vaihtoehto.
Silti minä rakastan sinua, ymmärrän sinua, vaikken kokonaan julmaa hiljaisuuttasi etenkään silloin ymmärtänyt, ymmärrän sen nyt. Minä en ollut vaihtoehto.
Rakkaus on ihmeellistä, se on suurta. Hellä on sydämeni sinuun, hellästi puhun sinusta, silloin kun puhun, koen onnea pelkästään nimesi sanomisesta ääneen.
Kuinka suloista se onkaan.
Ja kuinka rakkautta mitataan? Onko se niissä vuosissa, jotka eletään perhe-elämää jakaen, kun näyttäydyt pahimmillasi toiselle, ja yhä vain se toinen pysyy vierelläsi. Vai onko se sitä tunnetta, joka tulee jostain kuin aikojen takaa, kun näet toisessa sydämesi kodin ja ihmeellisen tuttuuden tietämättä toisesta mitään muuta, tuntematta.
Ja vaikkei tämä elämä enää meille yhdessä muuta antaisikaan.
Muista aina miehen, jonka kanssa kävelin lumisateessa, joka ihanasti tärisytti sieluani, toi ne miljoonat perhoset koko kehoon ja joka suuteli jalat alta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Eikö ole erikoisia jotkut ihmiset? Kerran päättää että tuo se on niin uskoo siihen jossain syvällä vaikkei mahdollisuuksia annettais.
Kohta niitä lumisateita taas ilmestyy. Jatketaan yhdessä kävelemistä?
Jatketaan yhdessä kävelemistä
Emme ole koskaan kävelleet yhdessä, emmekä tule koskaan kävelemään. Jos näen sinut jossain haukun sinut lyttyyn! Tämä on pysyvä lupaus minulta häirikölle! Sinua, sinua inhoan, yö..
Tuon takia vaikea suhtautua sinuun.
Sä oot ihana... *pus ;-))
Ei ole multa mikään tuommone kirjotus 🙄
Ei ole multa mikään tällainen kirjotus 🙄
Pitäisi sitä kuitenkin saada edes ikävöidä rauhassa, vaikkei toinen olisikaan tulossa takaisin.
Senkun ikävöit, minä en ole kaivannut ketään pariinkymmeneen vuoteen, joten en myöskään ole ikävöinyt ketään!
Nuo numerot kertovat kaiken olennaisen liittyen häirikköön!
Minä en ole häirikkö. Olen antanut elää ja olla täysin rauhassa. Toisin on tehty tänne minun suuntaani.
parempi pysyä yksin kun ei ole mun kaltaista toista puolta olemassa yhtään missään! mulle kun sopisi varmaan parhaiten semmoinen suhde missä nähtäisiin muutamasti vuodessa! ei pääsisi sattumaan ns ylilyöntejä tavalla taikka toisella!
Voit luottaa että mun luo voit tulla koska vaan.
Rajaton rakkaus? Tuli kuunneltua. Ikävissäni hyvinkin.
Kello ei ole kello ennenkuin se soi
Laulu ei ole laulu ennenkuin se lauletaan
Rakkaus ei ole superrakkautta ennenkuin sen antaa pois
Kaunis kirjoitus, muistan myös lumihiutaleiden kontrastin hiuksissa.
https://www.youtube.com/watch?v=8lnviIWjliE&list=RD8lnviIWjliE&start_radio=1