Siskoni on siis minua 2 vuotta nuorempi, mutta vain vuotta nuorempien luokalla. Kaikki alkoi siitä, kun hän meni yläasteelle. Siellä hän oppi polttamaan ja juomaan, hänestä tuli kovanaama.
Pikkuhiljaa hän on vuosien aikana oppinut manipuloimaan ihmisiä. Hän tekee sitä jatkuvasti, koko ajan. Hänellä on aina esitys päällä, kun läsnä on muita ihmisiä minun ja hänen lisäkseen. Hän pystyy saamaan minut raivon partaalle parissa pienessä sekunnissa, ja kaikki tämä tapahtuu aina äidin silmien alla, mutta kuitenkin äidin huomaamatta. Äidin mielestä minä olen siis se, joka ylireagoi. Hän ei näe siskoni piruilua. Pikkusiskoni saa myös kaiken haluamansa, toisin kuin minä. Hyvä esimerkki tästä on kännykät. Hän on saanut kolmen vuoden sisällä neljä uutta puhelinta, minä en ainoatakaan, koska "ei ole varaa ostaa".
Kolme kokonaista vuotta kärsin siskoni piruilusta ja manipuloinnista. Äiti piti minua jatkuvasti stressaantuneena (sitä todella olin ja olen edelleen), muttei voinut usko syyn olevan pikkusiskoni, joka oli minulle muka "niin kiltti". Pikkuhiljaa olen katkeroitunut, tuskin annan sikolleni koskaan anteeksi.
Rasittavinta siskossani on se, että hän haluaa saada kaikki muut näkemään minut huonompana. Hän mustamaalaa minua isovanhemmilleni, vanhemmilleni ja pikkuveljelleni. Hän raportoi vanhemmilleni jokaisesta tietämästään riidasta, jonka olen käynyt läpi poikaystäväni kanssa. Hän kertoo, kuinka suhteemme ei voi olla hyvällä pohjalla, toisin kuin hänen ja hänen poikaystävänsä. Hän pilkkaa kiinnostuksenkohteitani. Jos snaon, että hänen täytyy nyt pitää päänsä kiinni ja etten jaksa kuunnella hänen paskanjauhantaansa, hän haukkuu minut lehmäksi/läskiksi. On totta, että olen ylipainoinen, eikä hänen haukkumisensa todellakaan nosta jo valmiiksi huonoa itsetuntoani. Olen ainakin tyytyväinen siihen, etten ole niin pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen kuin siskoni. Hänen mielestään hänen poikaystävänsä on minun poikaystävääni selvästi komeampi, hän minua kauniimpi ja totta kai halutumpi ja suositumpi, ja hän jaksaa aina jankuttaa noista.
Nyt hän on keksinyt uuden konstin, jolla voittaa vanhemmat puolelleen ja saa takuuvarmasti minut suuttumaan. Minä pidän lävistyksistä ja olenkin ottanut niitä yhteensä neljä naamaani (siskollani on yksi). Minulle hän kehuu lävistyksiäni ja kehoittaa ottamaan lisää, koska "ne ovat niin makeita". En tietenkään ota lävistyksiäni sen mukaan, mitä hän niistä ajattelee, mutta kuvittelin kuitenkin hänen pitävän niistä. Mutta arvatkaapa, mikä oli äänensävy, kun sukulaisia oli paikalla? "Lävistykset ovat rumia ja sinun lävistyksesi näyttävät nomparelleilta huulissasi. Sitä paitsi niitä on liikaa". Kun huomautin hänelle, että hänen mielestään ne eivät olleet kuukausi takaperin ollenkaan rumia, hän osasi jälleen puolustaa itseään haukkumalla minua. Ja tietenkin sukulaiset olivat samaa mieltä siskoni kanssa.
Nyt en onneksi asu enää kotona. Kuukausikin pitempään siellä helvetissä olisi tehnyt minusta sirpaleita. Eipä paljoa huvita mennä kotiinkaan enää, sisko on siellä iloisena vastassa halaillen ja suukotellen. Eipä ole aitoa iloa se, vain pelkkää show'ta, jota esitetään vanhemmille. Onneksi en ole ainoa, joka on huomannut siskoni esityksen. Muutamat kavereistani ovat ihmetelleet siskoni seuran mukaan muuttuvaa käytöstä ja puhetapaa.
Antakaapa siis vinkkejä hirviön kesyttämiseen, tai pikemminkin siihen, miten rasittavalta pikkusiskolta saa jauhot suuhun :) Hyvät letkautukset ja sanavalinnat, tervetuloa :)
Pikkuhiljaa hän on vuosien aikana oppinut manipuloimaan ihmisiä. Hän tekee sitä jatkuvasti, koko ajan. Hänellä on aina esitys päällä, kun läsnä on muita ihmisiä minun ja hänen lisäkseen. Hän pystyy saamaan minut raivon partaalle parissa pienessä sekunnissa, ja kaikki tämä tapahtuu aina äidin silmien alla, mutta kuitenkin äidin huomaamatta. Äidin mielestä minä olen siis se, joka ylireagoi. Hän ei näe siskoni piruilua. Pikkusiskoni saa myös kaiken haluamansa, toisin kuin minä. Hyvä esimerkki tästä on kännykät. Hän on saanut kolmen vuoden sisällä neljä uutta puhelinta, minä en ainoatakaan, koska "ei ole varaa ostaa".
Kolme kokonaista vuotta kärsin siskoni piruilusta ja manipuloinnista. Äiti piti minua jatkuvasti stressaantuneena (sitä todella olin ja olen edelleen), muttei voinut usko syyn olevan pikkusiskoni, joka oli minulle muka "niin kiltti". Pikkuhiljaa olen katkeroitunut, tuskin annan sikolleni koskaan anteeksi.
Rasittavinta siskossani on se, että hän haluaa saada kaikki muut näkemään minut huonompana. Hän mustamaalaa minua isovanhemmilleni, vanhemmilleni ja pikkuveljelleni. Hän raportoi vanhemmilleni jokaisesta tietämästään riidasta, jonka olen käynyt läpi poikaystäväni kanssa. Hän kertoo, kuinka suhteemme ei voi olla hyvällä pohjalla, toisin kuin hänen ja hänen poikaystävänsä. Hän pilkkaa kiinnostuksenkohteitani. Jos snaon, että hänen täytyy nyt pitää päänsä kiinni ja etten jaksa kuunnella hänen paskanjauhantaansa, hän haukkuu minut lehmäksi/läskiksi. On totta, että olen ylipainoinen, eikä hänen haukkumisensa todellakaan nosta jo valmiiksi huonoa itsetuntoani. Olen ainakin tyytyväinen siihen, etten ole niin pinnallinen ja ulkonäkökeskeinen kuin siskoni. Hänen mielestään hänen poikaystävänsä on minun poikaystävääni selvästi komeampi, hän minua kauniimpi ja totta kai halutumpi ja suositumpi, ja hän jaksaa aina jankuttaa noista.
Nyt hän on keksinyt uuden konstin, jolla voittaa vanhemmat puolelleen ja saa takuuvarmasti minut suuttumaan. Minä pidän lävistyksistä ja olenkin ottanut niitä yhteensä neljä naamaani (siskollani on yksi). Minulle hän kehuu lävistyksiäni ja kehoittaa ottamaan lisää, koska "ne ovat niin makeita". En tietenkään ota lävistyksiäni sen mukaan, mitä hän niistä ajattelee, mutta kuvittelin kuitenkin hänen pitävän niistä. Mutta arvatkaapa, mikä oli äänensävy, kun sukulaisia oli paikalla? "Lävistykset ovat rumia ja sinun lävistyksesi näyttävät nomparelleilta huulissasi. Sitä paitsi niitä on liikaa". Kun huomautin hänelle, että hänen mielestään ne eivät olleet kuukausi takaperin ollenkaan rumia, hän osasi jälleen puolustaa itseään haukkumalla minua. Ja tietenkin sukulaiset olivat samaa mieltä siskoni kanssa.
Nyt en onneksi asu enää kotona. Kuukausikin pitempään siellä helvetissä olisi tehnyt minusta sirpaleita. Eipä paljoa huvita mennä kotiinkaan enää, sisko on siellä iloisena vastassa halaillen ja suukotellen. Eipä ole aitoa iloa se, vain pelkkää show'ta, jota esitetään vanhemmille. Onneksi en ole ainoa, joka on huomannut siskoni esityksen. Muutamat kavereistani ovat ihmetelleet siskoni seuran mukaan muuttuvaa käytöstä ja puhetapaa.
Antakaapa siis vinkkejä hirviön kesyttämiseen, tai pikemminkin siihen, miten rasittavalta pikkusiskolta saa jauhot suuhun :) Hyvät letkautukset ja sanavalinnat, tervetuloa :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
sen toilailut päiväkirjaan, joka ikinen napsahdus ja narina, ja varsinkin se tuuliviiriys. Sitten kun on sen syntymäpäivät ja juhlitte niitä, annat sen päiväkirjan kauniisti paketoituna siskollesi ja tietenkin äidillesi. Haastattele sen kaverit ja kirjaa ylös mitä se on kellekin puhunut.
Muista varsinkin se puhelin juttu ja tuo lävärijuttu.
Toinen on se, että säästät sen kirjan myös siihen, kunnes teillä aikanaan on perinnönjako, siihen teet päivitysversion.
Tuommoinen ihminen saa mitä tilaa, sillä on pian olo niinkuin sillä harakalla, kun on nokka irti, niin pyrstö on tervassa. Eli jos jollekkin kumartaa, niin toiselle pyllistää.
Yritä olla katkeroitumatta.
Kerro, kuinka käy!
Ettei kostaminen auta mitään. Olen tuntenut samanlailla omaa pikkuveljeäni kohtaan, monta vuotta, mutta en enää.
Sinun siskosi tulee kyllä saamaan nokilleen tuolla tavoin ennemmin tai myöhemmin. Hän joutuu kokemaan jossain vaiheessa ettei kaikki menekkään aina hänen mielensä mukaan ja niikuin hän haluaa.
ja mitä myöhemmin se hänelle valkenee, sitä vaikeampaa se tulee olemaan. mutta todellisuus kyllä tuleee vastaan jossain vaiheessa, ilman sinun apuasikin..
Sinä sen sijaan näytät osaavan suhtautua maailmaan realistisemmin, sekä näet asiat myös muiden kuin itsesi kannalta, mikä tulee olemaan sinulle eduksi tulevaisuudessa.
Toivon että unohdat fiksuna ihmisenä nuo kostohaaveet ja annat ajan kulua. Siinä vaiheessa kun siskosi tajuaa tekonsa ja käyttäytymisesä sinua ja muita kohtaan osuvan omaan nilkkaan, voi olla että vihasi on jo laantunut. Näin kävi minullekin, vaikken olisi uskonut.
Toivon että mietit vielä, päätöksen teet kuitenkin sinä itse..
Hyviä kesänjatkoja sinulle!
Muitten perheissä ongelma lapsia haahhahahaaaaaa.
neuvoisin sinua pitämään siskoosi välimatkaa, jos hän on tuollainen. ei sinun ole mikään pakko sietää häntä. en osaa neuvoa mitään sopivia repliikkejä, niissä siskosi saattaa päästä aina niskan päälle, jos hän on ns. hyvä suustaan. (tai siis paha :)) hyvä että olet päässyt muuttamaan pois kotoa. hyvää jatkoa sinulle!
Olisi mielenkiintoista kuulla sun siskon versio myös tarinasta. Voisi olla jännää luettavaa myös. Mutta ei asioita kannata ottaa liian vakavasti. Hymyilet vaan kauniisti sun systerille. Mene vaan käymään kotona ja pussaile ja halaile takaisin. Ei se ole mikään kilpailu, et sä voi voittaa etkä hävitä mitään - kyllä sekin sen jossain vaiheessa tajuaa jos on tajutakseen.
vittu sul on ollut kivaa...saatanan pikku sisko...teet jotaki niin vittumaista sil pikku paholaiselle,et muistaa sen loppuikänsä!harmi vaan,et mul ei oo ehdotuksia,et mitä voit tehdä sil...mut sukulaiset pitäis olla paikal...