Kuinka hyvin tunnette sukulaisenne ja kuinka paljon olette heidän kanssaan tekemisissä. Kuinka usein soittelette ja kyläilette.
Tunnetteko sukulaisianne
Anonyymi-ap
22437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Hyvin tunnen ja siksi en ole suvun kanssa missään tekemisissä. Merkkipäivä- ym juhliin kutsun kaikki muut, paitsi sukulaiset.
Niinpä. Eihän se ole pakko sukulaisia tavata. Kyllä minä haluaisin siskoja ja veljiä tavata kun hyvin tulemme toimeen eikä riitaa ole ollut eikä tule. Meidän vanhemmat ovat jo kuolleet. Me sisaret olemme eläkeläisiä ja asumme Oulussa. Liian harvoin tapaamme tai soittelemme.
hhö, ilikiä lörpön kieli ja oirehtiva mieli, olokoon olloisaan vaan
Älähän nyt. Se on jokaisen kenkilökohtainen päätös haluaako tavata sukulaisia vai viettää aikaansa ystävien kanssa myös juhlissa.
Sukulaisia on kyllä Oulussa. Siskot ja veli asuvat aika lähelläkin. Harvoin tapaamme tai soittelemme. Veljen olen tavannut kasvotusten vuosi sitten. Siskot tapasin kaksi kuukautta sitten sen jälkeen yhden kerran soitettu. Aikuisia lapsia tapaan joskus juhlapyhinä jos he tapaamista ehdottavat. Pitkäaikaisia ystäviä en tapaa juuri ollenkaan eikä soitella. Olen pyytänyt pitkäaikaisia ystäviä ja lapsuudenystävät käväsemään kylässä. Eivät ole halukkaita tulemaan. On tapanani myös ilmoittaa milloin olen kotona: huomenna ylihuomenna viikon kaksi viikkoa...jos ystävä (t) eivät tiedä minä päivänä tulisivat. Aina vain pitäisi lähteä kaupungille laukkaamaan , konserttiin tai teatteriin tai vastaavaan. Eivät myöskään koskaan pyydä käymään. Eipä haluta jatkuvasti olla menossa konserteissa, teatterissa ym...Paljon mukavampaa olisi vain piipahtaa kahvilla tai jos ystävä käväisisi minun luonani kahvilla. Ei kuulemma ehdi/ pääse/ jaksa kahteen viikkoon käväsemään hyväkuntoinen eläkeläinen. Ei kuulu ei näy. Mennee kohta kerjäämisen puolelle tämä . Enpä enää viitsi kylään pyydellä enkä muuallekaan.
Kahden viikon aikanakio ystäväsi ei ehdi käymään. Minun pitkäaikainen ( 6 vuotiaasta asti olemme olleet ystäviä) ei ehdi/ jaksa ym.. laiskottaa ym.. käymään kahteen vuoteen. Hän asuu kilometrin päästä minusta. Siskolla on kuulemma niin kiire että ei ehdi A:ta sanoa. Konsertissa joskus käyn ystävän / ystävien kanssa. Eipä ole ihmekään että meillä eläkeläläisillä yli 65v on naama apeana.
Yksinäisyys on suuri (suurin?) terveysriski!
Mutta se on parempi yksin kuin huonovointisten, juoppojen tai mielisairaiden seurassa, niitä kyllä riittää oulussa.
Totta tämä. Juopot ja mielenvikaiset ne vasta terveyden vievätkin. Hyvät ihmissuhteet tuovat terveyttä.
Joskus tulee viesteistä enemmän joskus vähemmän, mutta viestit kulkee ja monilla on sillä tavalla sitä sukukaarata, että se hyödyttää itseäkin se viesteillä ja soittele, vähän niinkuin politiikassakin, joitakin hyödyttää tietyt kontaktit, toisia ei niin hyödytä tietty komppania.
Sukulaiset lähtee yksitellen onneksi pikku hiljaa.
Hyvät sukulaiset Ok. Huono sukulainen ei Ok.
Ihan näin on. Kymmenen vuotta yritin hyvällä yhden mielenvikaisen nuorehkon sukulaisen kanssa. Sukulaisten luona monta kertaa olimme yhtä aikaa kyläilemässä. Hän alkoi ottamaan minuun yhteyttä että tavataanko. Aluksi kaikki meni hyvin. En huomannut mitään erityistä. Mutta sitten: Pikkuhiljaa jän alkoi yhä enemmän hallitsemaan ja rajoittamaan tekemisiäni ja oli mustasukkainen ystävistäni. Sitten hänen mielestään minun piti tehdä kaikki juuri niiinkuin hän määrää. Kiristi ruuvia yhä vain tiukemmalle. Aloin saada hyvin voimakkaita stressioireita aina kun tapasin hänet. Sitten alkoi tulla viesteillä karmeat haukkumiset kun en tehnyt tai voinut tehdä juuri niinkuin hän haluaa. Päätin oman terveyteni säästääkseni että en enää tapaile häntä ja vastaan viesteihin vain neutraalisti ja yhdellä tai kahdella sanalla. Jos olisin jatkanut hänen kanssaan,niin ihan varmasti minulla olisi sydän loppunut iänikuisesti. Nyt eläkeläisenä elän hyvää elämää muiden hyvien sukulaisten ja perheeni kanssa.
Eläkkeellä oleva sukulainen häiriköi jatkuvasti kesken työpäivän. Unohtanut miten itse työelämässä ollessaan kiukutteli ettei voi työpäivän aikana vastata viesteihin
Vastaa sille eläkeläiselle että sinulla on kiire, et jouda puhumaan puhelimessa ja sano vielä että olet väsynyt ja uupunut etkä jaksa kenenkään kanssa etkä mitään puheluita. Jos hän vielä sen jälkeen soittelee. Niin lähetä viesti että et jaksa puheluita. Sen jälkeen et vastaa. Sen jälkeen tämä eläkeläinen hakee muuta tekemistä eikä katso tarpeelliseksi soittaa sinulle enää, kun hänellä on sitten muuta tekemistä.
Nin ja sano tai lähetä viesti että et jaksa myöskään vastata viesteihin jos asia ei ole todella tärkeä. Jos sillä eläkeläisellä on joku hätänä niin ilmoita huoli-ilmoitus. Se lähetetään nykyään jos huomaa että joku ( naapuri sukulainen ym. ) ei pärjää ja tarvitsee apua jokapäiväiseen elämään.
Kyllähän se pillastuu ja huutaa jos noin sanoo.
Kyllä hän siitä rauhoittuu ajan kanssa ja ymmärtää tilanteen.
Voit jatkaa sitten edelleenkin samalla tavalla, jos omat voimat riittävät. Jos alkaa ahdistaa niin mieti mitä pitäisi tehdä ja hae apua itsellesi. Varo burnoutina ja henkistä romahdusta. Varo myös olemasta liian kiltti. Jos voimavarasi riittävät niin silloin on hyvä että olet tekemisissä sen sukulais eläkeläisen kanssa. Se on kyllä hyvin arvokasta!
Ei kovinkaan usein paitsi lähisukulaisten kanssa.
No tokkiinsa. Sininen veri virtaa suolissa.
Kerran kävin Korkeasaaressa katsomassa paviaaneja. Eivät olleet tuntevinaan.