Työssä vai eläkkeellä?

Olen ollut työkaverina muutamalle eri ihmiselle jotka jatkoivat työntekoa kokopäiväisesti kunnes eivät enää sitä voineet tehdä työlain mukaan. Työnantajina suurempi yritys (yhteensä yli 1000 työntekijää ja pienempi yksityisyritys (alle 10 työntekijää)
yli 1000 henkilön yrityksessä teki töitä yli 65 vuotias joka ei kertakaikkiaan pärjännyt pienellä eläkkeellään kiinteiden maksujensa kanssa.
Alle 10 henkilön yrityksessä teki töitä yli 65 vuotias jolla oli alle 50 vuotias vaimo eikä pieniä lapsia. Hänellä ei aika kulunut kotona yksin koska vaimokin oli kokopäivä töissä.
Itse jäin vapaaehtoisesti eläkkeelle heti kun 65vuotta tuli täyteen. Tilalleni otettiin perheellinen nuori mies.

Olen 66-vuotias ja aina tykännyt työstäni ja ammatistani. Tein puolitoista vuotta töitä eläkkeen ohella ja olen nyt ollut kokonaan eläkkeellä reilun vuoden. Viime viikolla pyydettiin töihin keikkalaiseksi ja myönnyin, en jaksa olla tulevaa talvea ilman mitään mielenkiintoista tekemistä. Ja TOTTA KAI muukin on mielenkiintoita kuin oma työ mutta minulle se vain ei riitä.

Sopiva eläkeikä on ikuinen kiistanaihe.
Yhteiskunnan kannalta nykyiset alimmat eläkeiät ovat liian alhaisia. Yksilötasolla asia on monimutkaisempi.

Omasta mielestäni nykyisinkin mahdollinen osittainen vanhuuseläke systeemi on oikeansuuntainen. Eli että eläkettä aletaan maksaa asteettain 25-50% jo ennen täyttä eläkeikää. Nykyisin tämä järjestelmä sitten alentaa lopullista eläkettä.

Voisko olla systeemi kuitenkin vaikkapa sellainen, että voisi alkaa nostamaan esim 60v. iässä 25% eläkkeestä ja työtuntien määrä vähenisi vastaavasti, samoin siis työnantajan maksama palkka. Työntekijä saisi saman tulon kuin ennenkin osaeläke ja työtulo yhteenlaskien. Tämä systeemi sitten jatkuisi asteettain eläkkeen osuuden kasvaessa ja työtuntien vähentyessä esim 70 ikävuoteen saakka, jolloin sitten saisi täyden ja alentumattoman työeläkkeen. Tämä houkuttelisi työnantajia pitämään ikääntyvä töissä mahdollisimman pitkään.

Arvostan henkilöitä joiden "leipätyö" on sisältänyt heitä tyydyttäviä ja heidän kykyjään hyödyntäviä aineksia.
Tyypillisin esimerkki ovat taitelijat joilla, yön luonteen suhteen ei useinkaan ole ikärajaa.
Jota näyttelijöille tarjotaan ikään sopivia rooleja.
Jossakin määrin sama asia koskee pienyrittäjiä. Yhden henkilön, tai muutaman puitteissa.
Pystyy yoteuttamaan itseään vaikka sitä ei arkipakerruksen aikana ole ajatellutkaa.
Yhden henkilön toiminimissä tämä on selvimmin havaittavissa. Kanssaihmiset poikkeuksetta kuvittelevat puuastelun jatkumisen johtuvan ahneudesta tai rahan puutteesta Motiivit ovat muualla.

Itse lopetin pienyritysraadannan palkollisena kun avautui mahdollisuus määräaikaisiin, ammatillisiin haasteisiin. Jaksojen kestot vaihtelivat suuresti mutta kaikissa oli mielenkiintoisia haasteita ja tyydytystä onnistumisista jotka toki toimeksiantaja palkitsi rahallisesti ennakkosopimuksen mukaan-. Niiden parissa jatkoin vakihomman jälkeen 5 vuotta.

En ajatellut eläkevuosia vaan elämisen laatua!

Kun täytin 55v<pyysin lopputiliä, sain 57 vuotiaana. Firma muutti osittain toiselle paikkakunnalle, ja tuli tilaisuus.

21v on oltu "eläkkeellä", jos olisin ollut töissä eläkeikään, eläisinkö vielä.
Nyt olen sen kuntonen, että voisi mennä töihin.
Teenkin vapaaehtoistyötä , 7 päivänä viikossa joka päivä 4-5 tuntia, jo 7 vuotta,

Täällä on kunnan hommissa 70-v, tekee toimisto töitä. Saa nähdä, jatkaako vielä montako vuotta, täyttää ensi vuonna 71-v.