Oletko vailla ystäviä
Anonyymi-ap
85642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 85
Vanhimmat
Niinhän nuo on , mutta viihdyn yksinkin. Ainoa mitä joskus kaipaisin on reissukaveri, mutta kun en matkustele esim Espanjaan vaan pysyttelen täällä kotimaassa niin ketään ei kiinnosta. Nytkin on keväälle kylpylään varattu kolmen vuorokauden seniorilomanen ja yksin. Tutuissa ei ketään joka lähtisi kaveriksi liikkuvalle mummolle ....
Hienoa, että viihdyt yksinkin. Kylpylät on hiukan kalliita, niihin voi olla vaikea
saada kaveria mukaan. Eläkeläiset ei juuri etelänmatkoja tee. Kuumuus etelässä
on liikaa sydämelle. Se on itse asiassa vaarallista.
Minusta tuo tarjous ei ollut kallis, alle 200€ / nenä puolihoidolla jos olisin kämppiksen saanut, nyt maksan siitä hiukan yli 300 kun yksin menen + tietysti junamatkat etelä -karjalaan kun julkisilla joudun kulkemaan. Maksu tosin vasta perillä, mutta epäilenpä että ketään ei kiinnosta lähteä mukaan nytkään.
Olen myös huono matkustelemaan. Koti paras paikka.
"Suomalaisella on keskimäärin 11 ystävää, kertoo Väestöliiton kyselytutkimus.
Läheisiä ystäviä suomalaisilla on tutkimuksen mukaan keskimäärin neljä.
Kyselyn vastaajista noin viidennes oli tavannut ystävän työpaikalla ja hieman
harvempi koulussa. Yhteisten ystävien ja tuttavien kautta oli ystävän tavannut
15 prosenttia vastaajista.
Miehistä noin neljä prosenttia ja naisista vajaat kaksi prosenttia kertoivat, ettei heillä ole yhtään ystävää tai kaveria."
Siis joillakin on 11 ystävää !!! WOW !!!
Huhhuh. Olen todella yksinäinen. Ei ole yhtään ystävää elossa eikä lähisukulaista.
Ehkä laskemistapakin vaikuttaa asiaan.
En oikein tiedä mitä ystävä tarkoittaa. Miten se eroaa sellaisesta tuttavasta, jonka kanssa menee johonkin tilaisuuteen tai kahville tai jää lörpöttelemän tavatessa tai phelimessa tunnin verran. Heitä on jäänyt joistakin vanhoista ja nykyisistä harrastuksista. Mutta ei heidän kanssaan mitään syvällisiä juttele, jostakin sellaisesta mikä koskettaa kumpaakin ja muuten sitten yleistä Putinista ja Trumpista vaikka. Ei ole yhtään sellaista jolle kertoisin kaiken mielen päällä olevan, tuskin heitä kiinnostaisikaan. Eli yhdelle yhdet asiat ja toiselle toiset. Niin hekin tekevät. Eli vastaan on ja ei mutta ketään ei puutu enkä ole yksinäinen.
Ystävä on sellainen, jonka tuntee ja kokee ystäväkseen. Ei siinä mitään määritelmiä tarvita, jonka mukaan pitäisi ystävyyssuhteet pitäisi ylläpitää
Ystävä on sellainen jolle kerrotaan henkilökohtaisia asioita joita ei muille kerrota. Ne taas joiden kanssa käydään vaikka konsertissa, kahvilla yms ja lätistään yleisistä asioista on kavereita. Ne joiden kanssa vain nähdessä lätistään yleisiä asioita, mutta ei käydä edes kahvilla on tuttavia, Näin minä asian koen.
Pitää paikkansa.
Naama tuttuja vaikka kuinka, muutama ystävä joiden kanssa ollaan puhelin yhteydessä vielä, harvoin naamat vastakkain. Läheisiä tytär ja muutama sisar, kyllä ystävä piiri on on huvennu totaaliesi, se ymmärtää kun päivä on rajalliset, uusia ei ilmaannu.
Nykyään kun ihminen elää tarpeeksi vanhaksi sukulaissuhteet eivät enään kovin läheisiä sisarusten kuoltua, on hautajaissaatto väki haudalla kutistunut kovin pieneksi.
Naiset puhuvat sydänystävistä, joille voi uskoutua, vaikka vieraissa käynnistä.
Miehet puhuvat enempi kavereista, joka voi olla koulu-, työ-, tai harrastuskaveri.
Jutunjuuret vaihtelevat kaverien kesken, harvemmin mistään uskoudutaan tai puidaan avioliiton nykytilaa.
Ero voidaan kuitata lauseella; laitettiin kantapäät vastakkain.
Enpä usko tuohon tutkimukseen , tulokset saadaan miksi vain halutaan kun valitaan vastaajat , koittavat vaan antaa liian positiivista kuvaa taas kerran kansan hyvinvoinnista , itselläkkän ei ole ketään ystävää johon luottaa , hyvänpäivän tuttuja kyllä useitakin , mutta luottoystävät ovat hävinneet elämän vastoinkäynneissä .
11 ystävää, en usko. Kuka mitäkin ystävällä ymmärtää. Tähän ikään ehtineenä miehenä voin todeta, että vaikka kaveripiiri olisi isompikin, niin vaikea on löytää edes yhtä luotettavaa ystävää. On kaksi ihmistä, jotka pystyn luokittelemaan ystäväksi ja molemmat ovat naisia, toinen edesmenneen vaimoni sisko ja toinen rakastettuni.
Oikea ystävyys kestää. Esim. kumppanillani on lapsuusajoilta asti ystävä, jonka kanssa viettää yhden päivän kesässä. Kummankin elämässä on ollut ilot ja surut ja ne on jaettu ja ystävyys näyttäisi jatkuvan ikuisuuteen. Hänellä oli toinen, myöhemmällä aikuisiällä tullut, vuosia kestänyt läheinen ystävyys ihmisen kanssa, jolla myös oli vastaavia pettymyksiä mm. ihmissuhteissa. Mutta kun hän tapasi minut ja oli (sanomansa mukaan) ensi kertaa elämässä aidosti onnellisessa parisuhteessa, niin sepä ei sopinutkaan tälle "ystävälle" ja ystävyys loppui. Kateus tuli väliin, kun toisella alkoi mennä hyvin.
No, ihmiset tietty ymmärtää sanan ystävä eri tavoilla. Itse käytän sanaa ystävä hyvin harkiten.
Aloitus saattaa perustua hesarin tutkimukseen. Sen kysely tehtiin siten, että viimeinen ryhmä oli 70-79, ja siihen loppui. Sittenkö tutkijat luulevat ystävän tarpeen loppuvan. Ompa noloja tutkijoita. Onneksi minulla oli vielä viime kesänä 80nen ja 88 v. ystävä ja nyt on 83 v. joten callupeista viis.
Ei kannata ottaa tosissaan, näitä.
Miehillä ei ole ystäviä, ainakaan miehissä, on vain kavereita, no niitä kymmenkunta voi olla.
Jos kriteerinä on, että soitellaan silloin tällöin, niin naisten osalta ei ole yhtään. Ja hyvä niin, naisista ei enää tässä issä ole kuin vaivaa ja rahanmenoa.
"Jos kriteerinä on, että soitellaan silloin tällöin, niin naisten osalta ei ole yhtään. Ja hyvä niin, naisista ei enää tässä issä ole kuin vaivaa ja rahanmenoa."
Saman voin sanoa miehistä, näin jo seitsemänkymppisenä mummona.
Ei pihistely kannata.
alottajalle :
Se on luonnon laki,
nuorena terveenä ihminen jaksaa mennä tulla ja ystäviä työkavereita on pilvin pimein,
mutta elämä kuluu pikkuhiljaa kaikki katoaa
joko kuoleman kautta tai toiselle pakkakunnalle työn oerässä muutamisen takia,
lopulta ihminen vanhuksena on aivan yksin jos ja kun puolisoki on muttattanu ikuisuuteen,
niis se on luonnon laki,
siihen sopeutukaa ,
olen jo itse sopeutunu ,
kaikki ovat menneet,
olen yksi lähtö ruudussa,
äkki-lähtöä odottelen,
kuhan kohdalle sattuu otan kiitollisena sen vastaan,
" sinä ihminen
yksin keskellä kaiken,
yksin syntynyt olet
yksin kuoleva olet, "
jotensakki sinnepäin joku viisaampi on joskus kirjoittanu ennen mua,
kirjoitelaan silti kukanenki kuulumisia
kuinka voitte,
onko kaverit vielä elossa.
hyää joulun odotusta kaikille !
Kiitos sinullekin hyvää joulunodotusta !
Ns, tuttuja on ,mutta ystäviä en kaipaa. Koskaan minulla ei ole ollut oikeata ystävää, se johtuu siitä etten ole sellaisia kaivannut. Elämä on kaikin puolin mukavaa muutenkin.
On kun saa olla mukana.
Pysytään yhä.
Muutama hyvä kaveri sekä pari naistuttua voin laskea olevan jäljellä, joita ei kuolo ole korjannut.
Sisaren lapsista osa lähettää joulukortin, kasvokkain ei nähty vuosiin.
Tuttavia on jäljellä, ja uusiakin on tullut, kunhan on itse avoin.
Joulukortteja ei ole koskaan ollut tapana lähettää,tänä vuonna lähetän, ainakin yhden.
Väheneehän kaikki, kunnes loppuu.
Näin on, kun lapsivihamielinen hallitus on saanut syntyvyydenkin laskemaan.
Suomalaisten väheneminen ei ole tämän hallituksen syytä, tätä kehitystä on ollut vuosikymmenet jo.
Persuhallitus on aiheuttanut nuorissakin epätoivon ja epäuskon ttulevaisuuteen.
Katkera vääristelysi palstalla on kummallista.
Muutama hyvä ystävä on, tuntuu sopivalta.
Onhan se hyvä.
"Suomalaisella on keskimäärin 11 ystävää, kertoo Väestöliiton kyselytutkimus. Läheisiä ystäviä suomalaisilla on tutkimuksen mukaan keskimäärin neljä. Kyselyn vastaajista noin viidennes oli tavannut ystävän työpaikalla ja hieman harvempi koulussa. Yhteisten ystävien ja tuttavien kautta oli ystävän tavannut 15 prosenttia vastaajista.
Miehistä noin neljä prosenttia ja naisista vajaat kaksi prosenttia kertoivat, ettei heillä ole yhtään ystävää tai kaveria. Väestöliiton perhebarometrikyselyn keruun toteutti toukokuussa Norstat. Kyselyyn vastasi reilut 5 000 ihmistä."
Kyselyyn on vastannut enimmäkseen "aktiiviväki".
Jos olisi yksikin ystävä elossa olisin onnellinen.
Väillä haluaa, mut yleensä on ihan mukavaa olla yksinkin.
Olikos tuo tutkimus tehty Lopella Räyskälän lentokentällä 27.–30.6.2025.
Sieltä löytyi silloin helposti noi 5000 "aktiiviväkeä" jotka kertovat kuinka paljon heillä on ystäviä.
Suomalaisella olisi hämmästyttävän paljon ystäviä tuon mukaan.
Uskomattoman paljon.
11 ystävää on ruhtinaallisen paljon, mutta se koskee nuorempia polvia.
Ikäihmisillä tuskin on jäljellä montakaan ystävää.
Joo, kavereita ja tuttavia on suurin osa.
Meillä on sellainen ystäväporukka, joka on ollut kasassa kymmeniä vuosia. Aina hieman eri kokoonpanolla ja kunkin tilanne huomioiden, kokoonnutaan. Viimeksi Itsenäisyyspäivänä ja seuraavan kerran Uudenvuoden aattona
Pubissa sai paljon ystäviä, jos oli valmis tarjoomaan illan.
En ole ystävää hakenut pubista, mutta aina oli juttuseuraa, mikä oli mukavaa.
Juttuseura on sekin tärkeää.
Juttuseura on erittäin tärkeä ihmisen mielenterveydelle.
Ihmisen pitää saada puhua ja tulla kuulluksi.
Se on henkisen terveyden edellytys.
Yksin tulee mökkihöperöksi ja ajatukset kiertää samaa rataa.
Olen täysin samaa mieltä.
.......
On yhä ystäviä, johtuen varmaankin osittain myös siitä, että pidän ystäviini yhteyttä.
Järjestän illanistujaisia ja kutsun kavereita kylään. Onneksi he ovat sellaisia, että myös vastavuoroisesti minua kutsutaan myös.
Käydään yhdessä lenkillä ja kahveilla. Ei niinkään soitella enää vaan tavataan livena + toki viestitellään kun se on nykyaikana niin helppoa ja halpaa
Ihmissuhteet ovat tosi tärkeitä ja jokainen on omista ihmissuhteistaan vastuussa; ei siitä tai niistä voi ketään muuta syyttää tai kiittää
Ihanaa, että asiasi ovat noin hyvin !
Minun puolisoni ja ystäväni ovat poistuneet tästä maailmasta.
Uusia ystäviä ei noin vain hankita.
Se vaatii pitempää tutustumista ja kanssakäymistä.
Kun on jäljellä vain lyhyt lähitulevaisuus ei tunnu todennäköiseltä,
että uusia ystäviä enää saa.
Jotenkin on pakko totutella yksinoloon, kun on lisäksi liikuntarajoitteinen
eikä ole mahdollisuutta mihinkään mennä paitsi taksilla omakustannushintaan
ja minne sitä menisi ?
Usein tarjotaan seurakunnan tilaisuuksia, mutta kun ne eivät ole ennenkään vetäneet
en koe niitä omakseni.
Myös tarjotaan harrastuspiirejä, vaikkei varteenotettavia harrastuspiirejä
70 vuotta täyttäneelle ole olemassakaan useimmilla paikkakunnilla.
Kaikki eivät ole "ryhmäihmisiäkään", vaan haluaisivat vain edes yhden kaverin
tai ystävän.
Ei ole osunut tielle, vaikka olisinkin valppaana.
Ei ole helppo päästä suomalaisen kaveripiiriin.
Suomalainen ei ole sellaista ihmistyyppiä, jolla olisi empatiaa yksinäisiä kohtaan
ottaa heitä mukaan.
Yksinäisen joulu tulee taas olemaan kamala.
Vaikka ei välittäisi joulusta,
se menee kuitenkin tunteisiin.
En avaa telkkua jouluna.
Koko ajan tulee ahdistusta ja surumielisyyttä aiheuttavaa ohjelmaa.
On vaikea arvioida, mutta Suomessa on noin 300000-500000 yksinäistä iäkästä.
Siis yksinäistä. Siinä ei ole mukana yksinasuvat, jotka eivät tunne itseään yksinäisiksi.
Luku on järkyttävä.
On todella järkyttävä!
Jos lähtis Hurstin jouluun ?
Yksinäiset, miten vietätte joulun ? Onko teillä ketään vai haluatteko ehkä
olla joulun yksin ?
Kaikki ovat omiensa kanssa jouluna. Kenen kanssa yksinäinen olisi ?
Kirkkoon jouluaamuna kuuntelemaan joululauluja.
Ehkä naapurin yksinäisen kanssa juomme joulukahvit.
Mä siskolle vien lahjan ja saan kahvit.
Minä taas asun Espanjassa, asunut 30 vuotta, en ole käynyt Suomessa, mutta kun on iso asunto, on mielessä käynyt, että olisi kiva tarjota täällä loma -asunto Suomesta tulevalle ikäihmiselle ystävyyden merkeissä, yksin kun asun.
Toisi ohjelmaa minunkin yksinäiseen ja hljaiseen elämääni.
Niin yksin minäkin joulun täällä vietän. Ne vähät suomalaiet tutut, joita oli, ovat kuolleet, ja loput muuttivat koronavuonna takaisin Suomeen.
Minulta /meiltä se ei onnustunut, mieheni oli niin vakavasti sairas, ettei pystynyt matkustamaan enää vuosikymmeniin, hoidin hänet yksin kotona, ja sitten jäin leskeksi.
Mutta kun tämä on nyt kotini, niin mihin minä täältä?!⁷
Hola amigo tai amiga ! Minä tunkisin heti luoksesi ellen olisi fyysisesti niin
heikossa kunnossa :) Tuntuu turvallisemmalta olla täällä.
Minun tuttuni kun kuoli espanjalaisessa sairaalassa kielivaikeuksista johtuen.
Juu, tänä päivänä en kyllä itsekkään - vaikka kielen hallitsen - täällä sairaalaan haluaisi, vaikka ei hoidossa sinällään ole ollut moittimista. Mikä oli ystäväsi ongelma kielitaidossa suhteessa hoitoon? ÄEn minäkään täysin kunnossa ole, mutta juuri siitä syystä tämä aurinko ovat tärkeitä, alhaisen hintatason ohella.
Se oli hirveän surullinen tarina. Ummikkosuomalaiset eivät saaneet lääkäriä
tajuamaan, että potilaalla oli käytössä Marevan. Hän kuoli leikkaukseen.
Verenvuotoon ilmeisesti, en muista enää yksityiskohtia.
Minulla on terveyden kanssa vaikeuksia Suomessakin. Kerran sairastuin
pahasti ulkomailla enkä mitään muuta toivonut niin paljon kuin että pääsisin
hengissä Suomeen kotiin. Miten se tuntuikin silloin niin äärettömän tärkeältä.
Pelkäsin tosi paljon, vaikkei leikkauksesta ollut kysymys.
Ulkomaanmatkani on tehty, vaikka kuinka tekisi mieli minne.
En ole paljon ulkomailla ollutkaan, vain Euroopassa.
Mitä tulee EU-alueen sairaalahoitoon uskon muuallakin hoidon olevan hyvää.
Jotkut maat on kuitenkin EU:ssa takapajuloita sen suhteen.
Jos esim. Balkanilla joutuu sairaalaan sieltä ei elävänä pois pääse.
Joka päivä katselen ajankulukseni ohjelmaa "Loma-asunto auringossa".
Sitä tulee yleensä kolme kertaa päivässä, yleensä Espanjasta, jossa en ole
käynyt, mutta matkailen nyt TV:n välityksellä.
Ihan mukavia kyliä ja pikku kaupunkeja on Espanjassa.
Hurmaavia maisemia, luontoa ja aurinkoa.
Kuulostaapa oudolta, jos ongelma oli nimessä Marevan?!
Kyllä se taipuu kaikille kielillä.
Ehkä sitä kaikkien suomalaisten sanojen seassa ei erottanut ?
Aaton vietän lapseni perheessä, muun ajan yksin yksiössä. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta. Toiveena olisi edes hyvä sää että voisi ulkoilla eikä tarvitsisi kotona istua koko aikaa.
Eihän ulkoilu säistä ole kiinni. Oikeat tamineet vaan päälle.
Kulkureittien liukkaus arkailuttaa. Ei tahtoisi luitansa rikkoa,
jos kaatuu.
Olen jo niin paljon liikkunut sateellakin niin kävellen kuin pyöräillenkin että enää ei kauheesti houkuttele lähtee kuin kuivalla säällä.
Mut raitis ilma on aina piristävää.
Pelkään raittiin ilman saantiin riittää kun avaa ikkunan tai menee terassille istumaan, on ainakin sateensuojassa.
Pelkään mut pelkkään, liikunta tekee hutaa.
Onneksi on se yksi tosiystävä, sydänystävä, rakastava rakastettuni. Enempää ystäviä en kaipaakaan.
Jokunen on vielä.
Ei ketään. Joku jää aina viimeiseksi yksin.
Oman onnensa voi itse takoa...sanoo seppä.
Periaatteessa ainakin, ehkä. Käytännössä asia lienee aivan muun lainen.
Ei kaikki ole yksin taottavissa. Maailmassa on muitakin ihmisiä,
jotka vaikuttavat toisten elämään.
Typerä kulunut omahyväisten sanonta.
Laiskat selittää.
Kaikki on kuolleet, ja uusia ei halua akentaa,
ikävä on menneitä.
uusia suhteita ei halua rakentaa,
pistelee vihaksi tuo RRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRRR kirjain
kehtaaki aiheuttaa harrrrrrrrrrrrrrrrrmia
Älä välitä, kyllä me ymmärrämme tekstisi !
Eikö sen kirjaimen voisi muuten korjata, jos se juuttunut toimimattomaksi ?
Ystävien löytäminen on vaikeaa. Kun löytäisi edes kaverin !
Tällä iällä se on vaikeaa. Missä ihmisiä tapaisi jos ei pääse edes kunnolla liikkeelle ?
Ne, jotka luulevat, että jokainen on oman seppä ovat päässeet helpolla
elämässä ja luulevat, että kaikki on heidän omaan ansiotaan.
Heitä ei ole koeteltu niin paljon, että he tajuaisivat asian.