Tuntuuko kukaan muu

Vuosien ikävän jälkeen EI

Ei ole toista samanlaista vaikka päivällä olin vähällä retkahtaa 🤭

Olin jo unohtanut miten hyvältä tuntuu kun saa säännöllisesti viikoittain fyysistä ja henkistä läheisyyttä, yhteistä puuhaa ja suunnitelmia jotka toteutuvat.

Ei se samalta tietenkään tunnu.

Jos lähdetään siitä että vois nähdä edes 2 krt / kk, niin olisi suhde eikä joku sivuun sysättävä säälikamu.

minun seuraava parisuhteeni ei toivottavasti tunnu yhtään samalta.

Toivon että ei. Hän oli omalla tavallaan ihana, kiinnostava ja älykäs… Mutta myös itsekeskeinen, eikä antanut juuri mitään itsestään. Hän ei osoittanut arvostusta tai hellyyttä. Olen surullinen, vaikka suren lopulta vain sen menetystä mitä kuvittelin voivan olla, mutta olen ylpeä itsestäni että ymmärsin vaaleanpunaisten lasienkin läpi että hän ei minua kykene rakastamaan ja lähdin.

Ei. Ei mun elämässä.

Saattaa olla hyvä ettei tunnu samalta.. Saattaa olla kivempi jos toinen on vähän isompi/paksumpi tai kireempi.

Helposti paremmalta.