Joulusatu olis kiva

Sadut on alle kolmevuotiaille.

Muistui mieleen kun aikoinaan olisinko ollu oppikoulussa vai peräti lukiossa kirjoitin aineen annetuista aiheista valiten. Opettaja oli kirjoittanut aineen loppuun että "satujen aika alkaa olla ohi" :D.

Koulun kuusijuhlat olivat iso tapaus, niihin harjoiteltiin ohjelmaa pitkin syksyä. Oli tärkeää, että kaikki esiintyivät, jos ei muuten niin näytelmässä tonttuna tai enkelikuorossa . Seimikuvaelma oli usein vakio-ohjelma, kerran sain olla Maria ja enkelinä monastikin. Liikunnalliset tonttu-ja keijuleikit olivat ehdotonta joulun sisältöä. Oppikoulussa äidinkielen opettaja ohjasi Topeliuksen näytelmiä, tähtiroolini oli Lintu sinisen prinsessa Florinna.

Meidän lapset leikkivät mielellään käsi- ja sorminukeilla, laittoivat nuo hellyttävät puput ja nallet joskus välittämään toiveita vanhemmille. He keksivät pikku näytelmiä omin päin ja minäkin innostuin niitä ideoimaan, kursseilla tekemään jopa vaativampia liikuteltavia niskatappinukkeja ja lavasteita. Jouluksi valmisteltiin pieni esiintyminen mummolassa ja kotona vieraille. Vanhoja satuja muokattiin tai keksittiin itse. Yksi on jäänyt mieleen. Siinä ketunpoikanen lähti hakemaan emolleen jouluyllätystä, makeita pihlajanmarjoja, Matkalla oli vastuksia, korppi tuli apuun, varastettiin juustoakin, lopussa metsässä vietettiin kuusen juurella monen eläimen voimin juhlaa.

Lastenlastenkin kanssa jatkettiin perinnettä muutamana vuonna, heitä vaan oli vaikeampi saada harjoituksiin yhdellä kertaa.

Vietimme joulua miehen lapsuuskodissa, minun vanhemmilleni lapset tekivät joulukasetin. Lauloivat, esittivät kuunnelmantapaisen kuulokuvan tehosteäänineen , pienen soittoesityksen jne.

Tämä kirjoittamani runo kertoo joulupukkileikistä, niin lapsuuden kodissani kuin poikieni mummolassa.

Joulupukin vierailu

Äiti pirtissä joulua puuhastaa
kuusen kynttilät tunnelmaa antaa
lumen valkean saanut on pihamaa
lyhde tähkinä herkkuja kantaa.

Isä porstuaan menee, vilkaisee ulos
oisko kartanolla joulupukki jo tulos
hän avuksi riensi, oven kiini veti
eikä palannut kuten lupasi heti.

Koputus hiljentää riehuvat lapset
paikoilleen pienet jähmettyy
oven raosta erottuu valkoiset hapset
punalakkinen pirttiin ilmestyy.

Äiti sylissään pitää pienintä lastaan
kysyy:  "Näkyikö isää hän  pihalle riensi
ulos kiirehti auttamaan pukkia vastaan
hätäinen aina vaikka tulevan tiesi".

Pukki lahjat antaa, kiire on jatkaa
vilkutus vielä ja ukko käy matkaan
minne katosi isä, voi sitä parkaa
arkako lie kun aina noin karkaa.

Isä pirttiin ryntää on hikinen aivan
"En löytänyt ukkoa kohtuuton työ
juoksin ja etsin näin hirmuisen vaivan",
kuu hymyilee taivaalla, on jouluyö.

Mandi

Joulusatuja on joululauluissakin, aina niistä löytyy se lapsuusaika, se tunnelma.