Historian havinaa

Sunnuntaina 3. heinäkuuta 1887 pidettiin suuressa ja komeassa Heinäveden kirkossa jumalanpalvelusta. Aamupäivällä oli kaunis sää. Kesken jumalanpalveluksen Mustikkamäen ylle kerääntyi tummia pilviä ja alkoi sataa rankasti vettä ja rakeita. Jo edellisenä päivänä oli ollut kova ukkosmyrsky. Sateen yltyessä alkoi myös ukkostamaan. Suoraan kirkon kohdalla iski salama nuolena tornista alas kovan pamauksen saattelemana. Pallosalama tuli kynttiläkruunun kannatinta pitkin ja hipaisi saarnaamassa olleen pastori Mielosen päälakea. Salama osui joihinkin muihin ja Kettunen kuoli. Kirkkokansa juoksi paniikin vallassa ulos, mutta rankkasade toppuutteli osan väestä takaisin sisään. Lukkari ehti aloittaa virren, kun ulkoa huudettiin, että kirkon torni on tulessa. Lukkari veisasi virren loppuun ja loputkin poistuivat kirkosta. Kaikki tavarat uutta kynttiläkruunua lukuun ottamatta saatiin kirkosta pelastettua. Rankkasateesta huolimatta kirkko paloi maan tasalle kuumuuden ollessa hirveä. Puolessatoista tunnissa temppelikirkosta oli jäljellä vain kivijalka ja joitakin kyteviä parruja. 

Näin heinäveteläisten keskuudessa liikkui taikauskoa ja hengellistä pimeyttä.

Heinäveden toisen kirkon palaminen 1887 oli suuri menetys heinäveteläisille. Pian palon jälkeen ruvettiin suunnittelemaan jo uutta kirkkoa.

Kummallisen paljon noita tulipaloja heinävedellä muista ikävistä tapahtumista puhumattakaan.