Noniin, toivon vastauksia etenkin heiltä joilla itsellään kyseisiä kokemuksia. En kaipaa tietämättömien turhia kommentteja.
Aloitetaanpa. Ihan ensin ilmoitan kuinka nuori vielä olen: 18-vuotias ja Turkissa, Alanyassa kolme kertaa vieraillut kolmen viimeisen kesän aikana. Olen totaalisen ihastunut paikkaan, kenties senkin takia että onnistuin rakastumaan erääseen turkkilaiseen poikaan kaksi vuotta sitten kesällä. Tutustuin ko. henkilöön hotellissamme, jonka respassa hän työskenteli. Olin matkalla tuolloin äitini kanssa. Tutustuimme viikon aikana yllättän hyvin, sillä vietimme paljon yhdessä aikaa. Vierailin jopa heillä kotona, tosin olimme siellä kahdestaan (en siis nähnyt hänen perhettään). Valitettavasti viikko kului liian nopeasti.
Päätin jo silloin matkustaa Alanyaan seuraavanakin kesänä. Oloni oli todella surkea Suomessa ja äitinikin huolestui "masennuksestani". (Kävin vain koulussa ja nyhjötin kotona yksin, itkien ikävästä.) Tällaista kesti noin puoli vuotta kunnes lähes pakotettuna aloin ottaa taas kontaktia muihin ihmisiin/luokkatobvereihin jne. Sain hieman ainakin elämäniloa takaisin. Aloin käydä ulkona jne., yleensä oli jopa kivaakin. Kunnes, maaliskuussa tämä turkkilainen poika ilmoitti minulle lähtevänsä armeijaan 15 kuukaudeksi. Murruin, mutta pääsin asian ylitse. Matkustin Alanyaan siitä huolimatta, vaikka häntä en nähnytkään.
Hän kuitenkin piti minuun yhteyttä KAKSI vuotta (vaikka emme edes nähneet), ja tänä kesänä näimme jälleen. Hihkuin innosta tietäen että tulen taas näkemään hänet. Olimme joka päivä tekemisissä. Ja tällä kertaa hän vei minut jopa kotiinsa tutustumaan vanhempiinsa. Näin heidät siis ensi kertaa ja he ottivat minut upeasti vastaan. Äiti puhui melko hyvin englantia, isä ei lainkaan, mutta ihastukseni tulkkasi minulle aina välillä. Olen kuulemma aina tervetullut heille, ja voin olla siellä kuin kotonani. Jotkut jotka tietävät enemmänkin turkkilaisista perinteistä/tottumuksista ym. voisivat informoida minua, että tarkoittaako tällainen jo jotain syvällisempää, jos tapaa perheenkin.
Minä olisin valmis tekemään paljon tämän suhteen eteen, mutta ongelmiakin on valtavasti. Minulla on vielä viimeinen vuosi lukiota jäljellä, ja senkin jälkeen minun olisi syytä opiskella vielä jossain (voi mennä hyvinkin 6-8 vuotta). Turkkilainen poika ei ole kuitenkaan halukas muuttamaan Suomeen, mutta onko minulla minkäänlaisia työmahdollisuuksia alanyassa? Olisin valmis jättämään elämäni täällä, mutta äiti on myös hieman vastahakoinen. Hän ei halua että menen sinne opiskelematta, miehen armoille. Ymmärrän myös tämän näkökulman, ja siksi haluaisin muilta kokeneilta kommentteja. Tiedän että itse lopulta päätän elämästäni, mutta järkeä on hyvä myös käyttää. Jos joskus joudun palaamaan Suomeen enkä ole opiskellut loppuun asti, minun on hyvin vaikea saada hyvää työtä Suomesta.
Tiedän että suhteessa tulisi olemaan valtavasti erimielisyyksiä, kulttuurieroista ym. johtuvista seikoista. Ja eron mahdollisuus on aivan varmasti suurempikin kuin suomalaisen miehen kanssa. Mutta jos kaikki minussa vetää sinne päin, niin pitääkö minun tahdoistani huolimatta pysyä suomessa..?
Olen yllättynyt jo pelkästään siitä, että kyseinen poika piti minuun kaikesta huolimatta yhteyttä (vaikka emme edes nähneet pitkiin aikoihin).
Huono puoli tässä on vielä se, että hän on minua kuusi vuotta vanhempi..Hän on jo melko valmis perustamaan oman perheen ja kenties oman yrityksenkin. Voi olla, että minun ei ole mahdollista edes aloittaa siellä elämää.
Minussa on ristiriitaisia tunteita ja samat ajatukset pyörivät päässäni, en pääse milloinkaan järkevään lopputulokseen. Kaipaan kovasti kannustavia vastauksia. Aurinkoista kesää kaikille ja kiitos jo etukäteen vastauksista. Toivottavasti joku vaivautuu vastaamaan asiallisesti.
(Olen siis jo tänä kesänä ollut Alanyassa, ja tuskin sinne enää matkustan tämän vuoden aikana. Paljon se vie rahaa..Vaikka kesätöitä teenkin. Liian harvoin näkeminenkin ahdistaa minua.)
Aloitetaanpa. Ihan ensin ilmoitan kuinka nuori vielä olen: 18-vuotias ja Turkissa, Alanyassa kolme kertaa vieraillut kolmen viimeisen kesän aikana. Olen totaalisen ihastunut paikkaan, kenties senkin takia että onnistuin rakastumaan erääseen turkkilaiseen poikaan kaksi vuotta sitten kesällä. Tutustuin ko. henkilöön hotellissamme, jonka respassa hän työskenteli. Olin matkalla tuolloin äitini kanssa. Tutustuimme viikon aikana yllättän hyvin, sillä vietimme paljon yhdessä aikaa. Vierailin jopa heillä kotona, tosin olimme siellä kahdestaan (en siis nähnyt hänen perhettään). Valitettavasti viikko kului liian nopeasti.
Päätin jo silloin matkustaa Alanyaan seuraavanakin kesänä. Oloni oli todella surkea Suomessa ja äitinikin huolestui "masennuksestani". (Kävin vain koulussa ja nyhjötin kotona yksin, itkien ikävästä.) Tällaista kesti noin puoli vuotta kunnes lähes pakotettuna aloin ottaa taas kontaktia muihin ihmisiin/luokkatobvereihin jne. Sain hieman ainakin elämäniloa takaisin. Aloin käydä ulkona jne., yleensä oli jopa kivaakin. Kunnes, maaliskuussa tämä turkkilainen poika ilmoitti minulle lähtevänsä armeijaan 15 kuukaudeksi. Murruin, mutta pääsin asian ylitse. Matkustin Alanyaan siitä huolimatta, vaikka häntä en nähnytkään.
Hän kuitenkin piti minuun yhteyttä KAKSI vuotta (vaikka emme edes nähneet), ja tänä kesänä näimme jälleen. Hihkuin innosta tietäen että tulen taas näkemään hänet. Olimme joka päivä tekemisissä. Ja tällä kertaa hän vei minut jopa kotiinsa tutustumaan vanhempiinsa. Näin heidät siis ensi kertaa ja he ottivat minut upeasti vastaan. Äiti puhui melko hyvin englantia, isä ei lainkaan, mutta ihastukseni tulkkasi minulle aina välillä. Olen kuulemma aina tervetullut heille, ja voin olla siellä kuin kotonani. Jotkut jotka tietävät enemmänkin turkkilaisista perinteistä/tottumuksista ym. voisivat informoida minua, että tarkoittaako tällainen jo jotain syvällisempää, jos tapaa perheenkin.
Minä olisin valmis tekemään paljon tämän suhteen eteen, mutta ongelmiakin on valtavasti. Minulla on vielä viimeinen vuosi lukiota jäljellä, ja senkin jälkeen minun olisi syytä opiskella vielä jossain (voi mennä hyvinkin 6-8 vuotta). Turkkilainen poika ei ole kuitenkaan halukas muuttamaan Suomeen, mutta onko minulla minkäänlaisia työmahdollisuuksia alanyassa? Olisin valmis jättämään elämäni täällä, mutta äiti on myös hieman vastahakoinen. Hän ei halua että menen sinne opiskelematta, miehen armoille. Ymmärrän myös tämän näkökulman, ja siksi haluaisin muilta kokeneilta kommentteja. Tiedän että itse lopulta päätän elämästäni, mutta järkeä on hyvä myös käyttää. Jos joskus joudun palaamaan Suomeen enkä ole opiskellut loppuun asti, minun on hyvin vaikea saada hyvää työtä Suomesta.
Tiedän että suhteessa tulisi olemaan valtavasti erimielisyyksiä, kulttuurieroista ym. johtuvista seikoista. Ja eron mahdollisuus on aivan varmasti suurempikin kuin suomalaisen miehen kanssa. Mutta jos kaikki minussa vetää sinne päin, niin pitääkö minun tahdoistani huolimatta pysyä suomessa..?
Olen yllättynyt jo pelkästään siitä, että kyseinen poika piti minuun kaikesta huolimatta yhteyttä (vaikka emme edes nähneet pitkiin aikoihin).
Huono puoli tässä on vielä se, että hän on minua kuusi vuotta vanhempi..Hän on jo melko valmis perustamaan oman perheen ja kenties oman yrityksenkin. Voi olla, että minun ei ole mahdollista edes aloittaa siellä elämää.
Minussa on ristiriitaisia tunteita ja samat ajatukset pyörivät päässäni, en pääse milloinkaan järkevään lopputulokseen. Kaipaan kovasti kannustavia vastauksia. Aurinkoista kesää kaikille ja kiitos jo etukäteen vastauksista. Toivottavasti joku vaivautuu vastaamaan asiallisesti.
(Olen siis jo tänä kesänä ollut Alanyassa, ja tuskin sinne enää matkustan tämän vuoden aikana. Paljon se vie rahaa..Vaikka kesätöitä teenkin. Liian harvoin näkeminenkin ahdistaa minua.)
Vastaukset 31
Vanhimmat
Väärä foorumi, kirjoita mielummin tuonne Suhteet/ lomaromassit -osastoille.
Miten sydänsurusi, sydänkäpysesi ikävä ja kehno rahatilanteesi liittyvät matkailuun?
Mahtaako tällä edes olla niin suurta merkitystä mihin tämän kirjoitan. Kuitenkin, vahinkoja sattuu.
vanhat merkit pitävät paikkansa et ole ainoa rakas tälle miehelle vaan 2 vkn välein taitaa naikkonen vaihtua kun uudet turistit saapuvat.Kyseessähän on muslimimaa jossa koirallakin on parempi asema kuin naisella,harkitsehan tarkkaan ennen kuin teet mitään päätöksiä sinne lähtemisestä.Kirjeissä voi luritella mitä vain ja paikan päällä sitten touhuta turistibimbojen kanssa ihan muuta.Anteeksi vain mutta näin on asia 99 % tapauksista.
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat, ja onhan asia varmasti näinkin joidenkin kohdalla. Minusta on vain äärimmäisen ikävää että tehdään tuollaisia yleistyksiä, eikä nähdä ko. "muslimimaissa" mitään valoisiakaan puolia. Ja olen sitä mieltä, että Turkki on kaikinpuolin muuttumassa parempaan suuntaan, eikä kaikille vaimo/nainen ole koiran asemassa. Mutta kiitos silti kommentistasi. Kyllä minä harkitsen, vielä pitkään.
Kannattaa tehdä niinkuin oikealta tuntuu. Itselläni se on aina toiminut.
Kuitenkaan tervettä järkeä ei kannata tosiaan jättää narikkaan. Olet kovin nuori ja ehdit löytää monta "herra Oikeaa" vielä elämässäsi.
Itse seurustelin pari vuotta kreikkalaisen pojan kanssa (kun olin 16-18-vuotias) ja olin kovin tosissani. Onneksi huomasin ottaa vaaleanpunaiset aurinkolasit pois ennen sinne muuttoa. Hän valehteli ja saattoi pettääkin, puhui yhtä, teki toista jne. Huomasin että olemme ihmisinä niin erilaisia, ja arvostamme eri asioita. Erilaisuus voi olla ok, mutta arvot ja maailmankuva pitää olla samansuuntaiset, jotta tulee jotain.
Kaukosuhde voi toimia, mutten laskisi tuntevani ihmistä pelkkien kirjeiden ja puheiden yms. perusteella. Jos asutte edes samalla paikkakunnalla vuoden-pari seurustellen, niin voit sanoa tuntevasi tyypin paremmin. Varsinkin ulkomaalaisen kanssa se vielä korostuu kun ei ole sama kieli ja kulttuuritausta. Uskollisuusoletuskin voi vaihdella suuremmin kuin meillä...
On eri asia olla ihastunut ja rakastunut ihmiseen kuin uuteen, eksoottiseen kulttuuriin. Minun pääni saattoi mennä siitäkin hieman pyörälle, ja sivuutin henkilön ominaisuudet jotenkin.
Jos muutat sinne, niin hanki oma, varmempi työ- tai opiskelupaikka, älä ole riippuvainen pojasta. Ennen kuin menet naimisiin tai lapsia miettimään hänen kanssaan, _tutustu häneen_ kunnolla. Tässä vaiheessa saattaa olla vielä uuteen kulttuuriin tutustumisesta. Ja itseensä tutustumista myös ;)
Mutta onnea ja iloa sinulle, kyllä kaukosuhteet voi onnistua. Mutta elämä näyttää!
:)
Sari
Moikka.. mä tiedän hyvin miltä susta tuntuu.. oon ite käynny alanyassa viis kertaa ja joka kerta on ollu joku pikkunen lomaromanssi, mutta nyt tänä kesänä tutustuin erääseen turkkilaiseen poikaan ja mutkin esiteltiin vanhemmille.. vanhemmat oli todella mukavia ja otti mut hyvin vastaan.. ollaan tekstailtu joka päivä ja poika pyytää mua hirveesti sinne, mutta en oikeen voi lähteä vaikka haluisinkin. ja se on totta että nillä on siellä muitakin tuttöjä vaikka eivät sitä myöntäisikään, kyllä se tiedetään.. mutta mä en ainakaan oo ikinä tuntenu näin. ekan kerran ku nähtiin ni tuntu et ois tunnettu aina.. joo mutta sen vaan halusin sulle kertoa.. ja ihmiset en kaipaa mitään paska vastauksia jos teitä häiritsee tää kitjotus ni miksi sitten edes luitte sen..!!
piti vielä sanoa ettei se naisten asema aina niin surkea ole kun jotkut tänne kirjoittelee.. nykyaikaisessa perheessä nainen saa hyvää kohtelua ihan niin kuin suomessakin.. ehkä jossain maaseudulla missä eletään samallalailla kuin sata vuotta sitten asia ei ole ihan niin yksinkertainen ja nainen tosiaan on siella hellan vieressä..
Voisitteko kertoa te kaksi, jotka on viety kotiin näytille, että missä kaupungissa ja mistä hotellista nämä ko. pojat ovat? Ihan vain mielenkiinnosta kyselen.
Kyseinen poika asuu alanyassa kesät talvet ja on baarissa töissä ei hotellissa..
Missä baarissa? Oikeasti kyselen vain mielenkiinnosta :)
sanotaan vaikka james deanissa, ei se kyllä sielä ole mut en halua sitä tänne laittaa koska en jaksa lukea kuinka moni selittää sitä että ole senkaa sillon ja sillon ja blaa bla blaa.. koska tiedän ihan hyvin etten mä sen ainut ole en ainakaan usko..
Jos sinusta tuntuu, että haluat olla hänen kanssaan ja luotat myös siihen, että hän oikeasti on ihastunut sinuun niin minusta kannattaa katsoa kaikki kortit loppuun.
Jos juttunne hiipuu välimatkan tai vähäisten tapaamisten takia niin sitten hiipuu. Olet 18. Käy lukio ainakin loppuun. Sen jälkeen voit lähteä käymään siellä, olemaan pidempään, vaikka 3 kk. Asumalla yhdessä ja elämällä normaalia (tai niin normaalia kuin se tuollaisessa kaupungissa voi olla) elämää näet onko suhteestanne elämänpituiseksi asti.
Tarkoitan, että silloin pystytte molemmat näkemään, välitättekö oikeasti toisistanne vai oletteko ihastuneet eri kulttuurista tulevan henkilön tuomaan eksotiikaan. Muista myös, että siellä ollessasi olet lomaillut eikä sinulla ole ollut arjen tuomia ongelmia siellä mukanasi. Eikä Alanyan kaltainen kaupunki näytä kuin pintapuolen turkkilaisesta kulttuurista. Paitsi että, jos hän on Alanyalainen alunperinkin, niin hänen suhtautumisensa ja luultavasti koko hänen perheensä suhtautuminen on erilaista kuin esim. pojan, joka on tullut kauempaa Alanyaan töihin.
Jos sinulla on vuoden päästä mahdollisuus ja halua ja myös hän haluaa sitä, niin suosittelen lähtemään sinne pidemmäksi aikaa ja katsomaan onko hän ja elämä siellä se sitä mitä haluat. Eläminen yhdessä näyttää teille molemmille parhaiten kaikki hyvät ja huonot puolet.
Se että hän vie sinut kotiinsa tai on yhteyksissä sinuun edelleen, on hyvä asia, mutta kukaan muu kuin hän itse ei voi tietää mitä hän ajattelee.
Olisi myös hyvä, että hän tulisi edes käymään Suomessa, jotta hänkin näkisi millaista elämää sinä vietät täällä. Jos seurustelunne on vakavaa, niin silloin voitte alkaa miettiä missä haluatte asua. Luultavasti sinun on helpompaa löytää sieltä töitä kuin hänen täältä ja oman yrityksen perustaminen siellä on luultavasti myös kannattavampaa. Mutta kaikki selviää aikanaan. Ja jos suhteenne on tarpeeksi vahva ja hän sen verran myös sinun kulttuuriasi tunteva ihminen, niin voithan sitä opiskella Suomessa ja viettää lomasi siellä. Jos rakastutte/rakastatte, suhde kestää välimatkan ja myös jaksaa odottaa. Sinun elämäsi on sinun ja siksi sinun tulee tosissaan miettiä mitä haluat. Älä anna muiden ihmisten mielipiteiden estää sinua tekemästä asioita, mutta älä myöskään sinisilmäisesti lähde tekemään mitään koko elämää mullistavia asioita. Siksi kokoajan painotan sitä, että mene käymään, elä siellä hetki, mutta älä tee päätöksiä ennen kuin olet 100% varma.
Rankinta tässä on luultavasti juuri epätietoisuus tulevasta ja luottamuksen säilyttäminen.
Toivon onnea sinulle ja teille. Toivottavasti kaikki kääntyy hyväksi!
kiva lukea täältä valillä ns. ilosta ja positiivista tekstiä eika aina niitä haukkuma viestejä.. onnea matkaan rakastunut ja tytteli toivottavasti löydätte kunnon onnen. :)
Hei!
Ensiksi haluan sanoa, että opiskeluja ei kannata missään nimessä jättää kesken. Jos vaikka yrittäisit jatkaa jotenkin opiskelujasi Turkissa. Itse olin sinun ikäisesi nuori nainen, kun tapasin turkkilaisen mieheni seitsemän vuotta sitten.
Hmmm...Mistähän aloittaisi.
Lukioni meni mahtavasti ja tulevaisuus oli avoin. Luin itseni lääkäriksi vain suhteeni takia. Halusin "kansainvälisen" ammatin joka kelpaa monessa maassa. Asuimme mieheni kanssa Saksassa kaksi vuotta ja teimme töitä siellä. Poikaystäväni meni Yliopistoon Turkissa vuosia sitten. Hänen perheensä ei ole köyhä ja he ovat niitä "paremmin toimeen tulevia Turkkilaisia". Hän on käynyt Suomessa.
Hän ei näytä turkkilaiselta mieheltä sinisine silmineen ja vaaleineen hiuksineen. En tiedä miksi, mutta se tuntuu helpommalta. Tavattuani hänen vanhempansa, luulin hänen olevan jostain ihan muualta. Setänsä on kuitenkin aivan samannäköinen. :) Hänen vanhempansa ovat kyllä vieläkin hieman ongelma ja siksi mietinkin miten poikaystäväsi vanhemmat suhtautuvat niin hyvin. Olen kuullut Turkissa ollessani ja asuessani,että jotkut perheet (köyhemmät) haluavat pojalleen rikkaan länsimaalaisen naisen ja tällöin he todellakin hyväksyvät suhteen naama hymyssä. ONKO POIKAYSTÄVÄSI YLIOPISTOSSA?? Mieheni perheellä kuitenkin on moraaliset arvot tärkeitä.Rahaa heillä on. KOROSTAN..Turkkilaisella puolisollasi täytyy olla koulutus!!!! Se on todellä tärkeää. Mielestäni suhde on tuhoontuomittu jos hän ei ole käynyt kouluja ja sivistänyt itseään. Tietysti tämä on siellä monelle mahdotonta! Mutta miettisin kyllä muutaman kerran mihin olen ryhtymässä ja mihin tyytymässä.
JA ENNEN KUIN TEET MINKÄÄNLAISIA SUURIA PÄÄTÖKSIÄ. Mene poikaystäväsi luokse Turkkiin. Elä hänen kanssaan siellä viikkoja. Katso miten elämä menee, miten hän kohtelee sinua. Älä missään nimessä vain muuta sinne olematta ensin varma mihin olet menossa ja kenen kanssa elät.Nämä neuvot tulevat kokemuksesta!
Olen itse ollut tyytyväine elämääni. Minulla on työ jota rakastan ja rakastava mies. Ongelmia on ollut myös paljon, mutta ratkaisevaa on ollut se, että mieheni ei ole fanaattinen uskontonsa tai kulttuurinsa suhteen. Tavattuani hänet nuorena motivoiduin vielä enemmän opiskelemaan. Halusin turvata itselleni hyvän elämän ja myös perheelleni. En tietenkään elätä miestäni. Elätämme perheemme yhdessä. Olen tyytyväinen elämääni, MUTTA tajuan ja tiedän mieheni olevan poikkeus. Minua oikeasti pelottaa ajatella, että tapasit tämän kyseisen miehen hotellisi respassa. Nuo miehet ravintoloissa, basaareissa, diskoissa ym,ym..eivät ole niitä luotettavimpia. Jokainen varmasti tajuaa mitä tarkoitan. Sinuna en luottaisi tähän mieheen. Voi tietysti olla, että myös hän on poikkeus. Mieti tarkaan mitä elämältäsi haluat. Äläkä missään nimessä avioidu nopeasti tai tee lapsia hänen kanssaan. Odota vuosia. Seurustele vuosia. Asukaa yhdessä enne avioliittoa. TIEDÄN, että turkkilaisien perinteiden mukaan pari ei saa asua yhdessä ennen avioliittoa, mutta mieheni teki siinä poikeuksen minun takiani. Vaadin sitä.
Toisen kunnioittaminen ja tarpeiden huomioiminen on yksi parisuhteen tärkeimmistä asioista. Mielestäni kunnioitus vielä tärkeämpi. Minä kunnioita miestäni ja hän kunnioittaa minua.
Kyllä sitä ihmisestä näkee jos hän oikeasti välittää. Yritä nähdä ja kuulostella, välittääkö hän todella sinusta. Ja edelleen sanon, ole varovainen. Turkissa asuessani olen nahnyt niin paljon sitä pyöritystä, pettämistä ja esittämistä. Juuri noilta miehiltä, jotka työskentelevät päivittäin turistien parissa. Heidän työtään on viihdyttää ihmisiä! Heidän työtää on saada mahdollisimman moni tyttö rakastumaan ja palaamaan samaan paikkaan. Niin se vaan on. Voi myös olla, että olet kiintynyt Alanyaan. Ja rakastuminen, siellä asuminen kuulostaisi unelmalta. Eli mieti elätkö siinä unelmassa.
Kaikkea hyvää sinulle!
MoniaAsioitaKokenut sanoo aivan samat asiat kuin minä sanoin Sinulle äsken.
Eli pähkinänkuoressa vielä:
*Asu hänen kanssaan pidempään
*Opiskele loppuun, älä jätä kouluja kesken
*Opiskele kieltä
*puhukaa kaikista mahdollisista asioista
*Selvitä ainakin seuraavat asiat häneltä; Mitä mieltä hän on
-avioliitosta (avioliittoon rakkaudesta vai jostain muusta syystä)
-uskonnosta (tärkeä vai ei? Entä sinun uskontosi?)
-perheen merkitys
-koulutus (sinun ja hänen)
-mikä hänestä on naisen funktio suhteessa
-voiko hän uskollisena elää kanssasi kaukosuhteessa
-hänen suhtautumisensa naisen työssä käyntiin (sitten, kun ollaan naimisissa)
Ja nämä vastaukset saatuasi kysy itseltäsi oletko ihastunut/rakastunut häneen vai siihen mitä hän edustaa. Ja se mitä MoniaAsioitaKokenut sanoi, yliopisto antaa hyvät eväät turkkilaiselle miehelle ymmärtää muista kulttuureja ja avartaa maailmankatsomusta. Jos hän on opsikellut, hän luultavasti ymmärtää kultturierojanne sekä myös englantia enemmän. Jos ei, niin teidän tulee puhua, puhua, puhua ja puhua vielä lisää kaikesta mahdollisesta.
Tästä oli taas paljon apua..Paljon fiksuja ajatuksia, ja silti jätät minulle pienen mahdollisuuden.:)
Tuosta opiskelusta, äitini kyllä vaatii opiskeluiden jatkamista ammattiin asti täällä Suomessa. Ja ymmärrän itsekin kuinka tärkeää se on. Mahtaakohan minun edes olla mahdollista opiskella Turkissa, epäilen ettei??
Tämä poika ei ole käynyt yliopistoa, mutta heidän perheensä on kyllä ylempää luokkaa turkissa. Heillä on upea ja valtava asunto (hienompi kuin monella täällä Suomessa), ja heillä on myös jossain siellä vuoristossa päin toinen asunto. Hänellä on kyllä mielestäni hyvät mahdollisuudet pärjätä tulevaisuudessakin. Omaa yritystä hän on jo aikomassa perustaa. Rahasta tuskin on pulaa.
Enkä minä ole sinne suinpäin menossa, hiljaa hyvä tulee. Asuminen yhdessä vuosia on minulle hyvin tärkeää ennen perheen ym perustamista. Olen nimittäin melko arkajalka monissakin asioissa. Tässä se on vain hyväksi.
Ikävänä yleistyksenä pidän taas tuota että kuinka epäluotettavia muka KAIKKI baareissa, hotelleissa ym työskentelvät miehet muka ovat. On myös poikkeuksia. Itse ainakin uskon että hän aidosti välittää minusta..Enkä minä todellakaan ole sinisilmäinen. Etsin aina uusia "ongelmia".
Ja me olemme yhdessä keksutelleet elämisestä yhdessä useita kertoja. Mielestäni molemmat ovat melko tosissaan. Hän on myös joustanut minun kohdallani. Hän on valmis asumaan ensin yhdessä ja katsomaan kuinka homma toimii. Itse asiassa hän itse sanoi minulle että ensin on katsottava tilannetta..Sillä eihän se välttämättä suju. Olen myös hyvinkin selvästi ilmaissut että minä vaadin olemaan AINOA nainen hänen elämässään, jos tosissamme yhdessä olemme. Hän myös ymmärtää sen. Mutta, meillä on vielä paljon asioita, joita emme toisistamme tiedä..se on selvää. Mutta eihän tässä ole muuta kuin aikaa. Jos hän ei jaksa minua odottaa, se ei ollut rakkautta. Toivon kuitenkin että meillä olisi yhteinen tulevaisuus. Enkä mielestäni elä unelmissa, sillä olen niin tosissani tässä asiassa. Kiitos vielä.
Nyt täytyy sanoa, että jos hänen perheellään on asiat kunnossa taloudellisesti niin kuin sanoit. Miksi poika ei ole opiskelemassa?
Itse mieheni sanoi: "jokainen fiksu turkkilainen mies jolla on rahaa käydä kouluja, käy niitä niin paljon kuin mahdollista". Siinä maassa hotellityötä tekemällä tai ravintolassa tarjoilemalla ei kunnolla perhettä elätetä. Jos rahasta ei ole pulaa, miksi hän ei mene kouluun ja opiskele itselleen kunnon ammattia?
Korostan opiskelun tärkeyttä siksi, että olen itse asunut mieheni kanssa Turkissa puolitoista vuotta. Olen nähnyt sitä elämää ympärilläni. Tuntenut ihmisiä. Siinä maassa koulutuksen saaneilla ihmisillä on "avarampi" suhtautuminen muuhun maailmaan.
Miehelläni oli renttu kavereita ja fiksumpia yksilöitä. Seurasin monen elämää sivusta ja sitä kaikkea pyöritystä. Tiedän monta rehtiä turkkilaista miestä ja heidän elämäänsä on mallillaan. Kyllä jokainen tietää nämä miehet hotelleilla ja diskoissa, ravintoloissa. Uskon kyllä, että siellä on varmasti myös rehtejä miehiä. Epäilen sitä silti suuresti! juttelin kerran mieheni ystävän kanssa Izmirissä ja hän sanoi minulle olevansa väsynyt ainaiseen hymyilemiseen ja turistien viihdyttämiseen. Monet naiset "rakastuivat" häneen ja näin niin monia kirjeitä eri naisilta. Hän pyysi minua ymmärtämään omaa elämää. Sanoin etten pysty siihen. Minun arvomaailmaani ei sellainen elämä mahdu. En ole koskaan ollut muun kuin oman mieheni kanssa ja se oli yksi asia jota hän suhteemme alussa kunnioitti suuresti. Minä kunnioitan itseäni.
Sinun kannattaisi myös tutustuttaa poika Suomeen ja meidän tapoihin elää.
Yksi suurista tavoista osoittaa välittämistä sinulle on, että hän tulisi Suomeen ITSE hankkimilla rahoilla. Näkisit, että hän todella yrittää ja haluaa elämää kanssasi.
Ehdota tätä hänelle! Katso kuinka hän reagoi.
Mutta yhä edelleen sanon, että en tajua miksi tämä mies ei käy kouluja. Sanoit, että hänen perheelläänsä on rahaa. Se ei jostain syystä täsmää, koska en ole tavannut vielä sellaista turkkilaista ihmistä jolla on rahaa ja joka ei ole edes yrittänyt kouluihin menemistä.
Onko hän kurdi vai turkkilainen?
Vielä. Tästä pojan tulosta Suomeen. Älä ihmeessä matkustele sinne Turkkiin pojan takia. Jos hän välittää, hän maksaa matkasi ja itse ehdottaa sitä! Tai tulee itse Suomeen ja maksaa myös matkansa itse.
Niin se vaan menee :)
Se kertoo jo hänestä paljon.
Hän on turkkilainen, ei kurdi. Ja tuosta heidän hyvästä rahatilanteesta olen täysin varma. En tiedä mitkä koulut siellä joutuu pakosta käymään, mutta ei hän kuitenkaan ole yliopistoa käynyt. Ja tuosta vielä, ettei hotellityöntekijänä esim. perhettään siellä elätä, niin kuinka sitten? Suurin osahan esim. Alanyassa tekee turistityötä (varmasti yksi parhaimmista tuloista saa tuollaisella työllä, koska sesonkiaikakin on pitkä), ja uskon kuitenkin että useimmat sentään perheensä pystyvät siellä elättämään. Eikä minun tarvitse rahassa uida, myös minä teen siellä jotain työtä jos sinne lopullisesti muutan vuosien miettimisen jälkeen. Hankimme rahat yhdessä. Niinhän se homma toimii.
Minulla ei ole kaukorakkauksista minkäänlaista kokemusta, mutta haluaisin silti sanoa sinulle yhden asian... tekstisi luettuani voin rehellisesti sanoa, että olet erittäin fiksu nuori nainen ja uskon, että mihin hyvänsä päätökseen päädytkään tässä asiassa, olet tehnyt ratkaisusi harkiten. Kaikkea hyvää sinulle!
Vooin kokemuksesta kertoa, että kyllä avioliitto voi onnistuakin, itselläni jo kohta 19 v. takana.
Riippuu paljon pojan perhetaustasta,koulutuksesta etc. Muista tutustu ensin kunnolla ennen kuin teet mitään
harkitsematonta
Kokemusta on
kauniisti sanottu, kiitän.:)
mulle mailia osotteeseen: [email protected], ois kiva jutella sun kanssa vähän enemmänki..
Olet rakastunut Illuusioon. Mielestäni olet niin nuori, ettei sinun kannata tuhota elämääsi ummistamalla silmiäsi koko elämältä Illuusion takia. Hae asiantuntija-apua.
Mielestäni en ummista silmiäni, enkä tuhoa elämääni. Siksi kysyn neuvoja, ja mietin asiaa perinpohjaisesti. Kannattaisikohan sinun itse mennä tuonne psykiatrille, sillä minä en tässä sellaista apua tarvitse. (Sitä ennen, opettele kirjoittamaan..edes otsikko oikein.) Ja tiedän kyllä että olen nuori.:) Kiitos ja hei.
Tapaile eri poikia myös suomessa. Rakastumisesi ei tunnu todelta, jotenkin päähänpinttymältä ja todellisuuden pakenemiselta. Juttele jonkun viisaan kanssa.
Olet todennäkoisesti sama henkilö, kuin edellisessä kommentissakin. Sinulta minä en kaipaa enää yhtäkään kommenttia! Minä olen tapaillut poikia myös Suomessa, ei ole siitä kyse. Ja ihmettelen kyllä että kuinka minä muka pakenen todellisuutta. Enköhän tässä juuri käy läpi sitä todellisuutta esim. Turkissa. Ja tuosta viisaiden kanssa juttelemisesta, olen saanut erittäinen mukavilta ihmisiltä varsin Fiksuja vastauksia, toisin kuin sinulta. Lakkaa tänne kirjoittaminen. Pyysin jo ensimmäisessä otsikossa asiallisia kommentteja, ja muutenkin asiasta tietäviltä kokemuksia. Sinulla tuskin on Turkista/turkkilaisista järin hyvää tietoa.
olla kypsä ottamaan mitään erilaista viestiä vastaan vaan kaipaat näköjään mielipiteesi pönkittämistä. Tekstistäsi kuvastuu kypsymättömyys. Siksi sinun pitäisi olla tekemättä mitään typeryyksiä eli ... Kuuntele järjen äntä ja kokenutta Turkin kävijää. Mene psykiatrin puheille.
Olen kyllä ihan jaksanut lukea näitä turhiakin kommentteja, enkä ole vetänyt hernettä nenään. Mutta myönnän, että alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään. Erikoista, että edes vaivaudut tänne kirjoittamaan.:) Saatko siitä hyvän mielen kun käsket minua menemään psykiatrin puheille? En sellaista nyt tarvitse. Ehkä pönkitän mielipiteitäni, mutta olen myös saanut täältä valtavan hyviä tietoja, jotka olen mieleeni painanut. Eli eikö tämä silloin toimi hyvin. Otan monet asiat kyllä huomioon. Täällä olen monta kokenutta Turkin kävijää kuunnellut, ja jos muutaman edellisen kommentin luet niin huomaat, että on heitä onnellisiakin, ja he jopa kannustavat minua yrittämään. Sinun iloksesi voin sanoa, että olen kyllä ottanut negatiivisetkin asiat huomioon, ja yritän pysyä mahdollisimman realistisena. Mutta jos sanon, etten teidän kommentteja tarvitse, koska niistä ei ole mitään hyötyä, niin eikö ole kaikkien edun mukaista että lopetatte tämän psykiatrille käskemisen. Kiitos kommenteistasi ja heihei.
Voisin ehkä aloittaa uuden keskustelun mutta päätin nyt kysyä ensintäältä..
Luin yhdeltä palstalta että baareissa työskentelevät miehet/pojat iskevät työkseen turisteja jotta tulisivat ensivuonnakin ja näin turismi olisi taattu.. itse tapasin todella mukavan pojan kesäkuun matkallani ja rakastuin häneen suunnattomasti.. olemme tekstailleet lähes joka päivä.. ja hän kyselee aina milloin tulen takaisin.. hän esitteli minut myös perheelleen.. perhe vaikutti mielestäni hyvin varakkaalta( vaikka ei se asiaan varmaan mitenkään vaikuta) uskon että hänkin välittää minusta ja olmme puhuneet myös hänen suomeen tulostaankin, siis vain käymään.. mutta palstalta luettuni että he iskevät työkseen sai minut ajattelemaan että hän haluaa vain rahani sinne ensi kesänäkin.. voinko kysyä tätä suoraan häneltä.. en haluaisi tuhlata aikaani turhaan ja särkeä sydantäni.. Kiitos jos joku viitsii asiallisesti vastata.. toivottavasti tästä saa edes jonkinlaista selkoa.. =)
Halusin kirjoittaa sinulle koska tekstistäsi tuli kovasti minä mieleen...
Olen naimisissa Turkkilaisen miehen kanssa ja tapasimme marmariksessa.Minun mielestä sinun kannattaa lähteä Turkkiin ja ottaa selvää onko tämä mies oikea sinulle, koska jos et lähde tulet ehkä katumaan sitä tai toisin päin, minä en ole katunut kertaakaan naimisiin menoani, enkä kuunnellut toisten ilkeitä kommentteja vaan tein kuten sydämeni sanoi..