Lopettaminen oli helppoa

Kesäkuussa -23 tuli Neflixiin Arnold-dokumentti joka kertoo Arnoldin urasta.
Nostelin paljon puntteja nuorena ja lopetin sen touhun kymmeneksi vuodeksi.
Olin melko lihaksikas silloin enkä ollut sitten enää joka hieman harmitti silloin tällöin.
Tupakkiakin alkoi palamaan salin lopettamisen jälkeen.

No katsoin tuon dokkarin ensimmäisen osan ja ihmismieli on siitä mielenkiintoinen että päätös tuli varmana alle sekunnissa että ostan puntit kotiin. Menin heti nettiin ja tilasin levytankosetin, käsipainosetin ja eräänlaisen kyykkyhäkin.
Polttelin vielä tupakkia viikon pari kunnes kaikki tavarat saapuivat. Samana iltana aloitin nostelun ja samana iltana poltin viimeisen tupakin. Se aski oli laatikossa pari viikkoa, en tiedä miksi en heittänyt sitä pois enkä edes ajatelut koko asiaa kunnes heitin se takkaan. Eli poltin lähes täyden askin kerralla.
Laskin että viimeistään puolessa vuodessa kaikki nämä vermeet on maksanut itsensä takaisin jos ajattelee mitä menee tupakkiin. Aloin myös kävelemään. Kokeili juoksua mutta en pitänyt siitä. Kävelen metsässä ja metsäpoluilla niin lujaa kuin kykenen.

Enkä ole kesän -23 jälkeen koskenut mihinkään nikotiinituotteeseen. Olin nimittäin yrittänyt lopettaa purkalla mutta se on täysin turha tuote. Nikotiiniriippuvuutta ei korjata nikotiinilla vaan jollain muulla.

Lihasmuisti on ihmeellinen asia. On käsittämätöntä miten nopeasti lihas kasvaa jos sitä on joskus ollut. Jo parissa kuukaudessa ihmiset kävi puristelemaan olkapäitä ja käsiä enkä ollut maininnut uudesta harrastuksesta kenellekään. Kukaan ei tiennyt edes tupakoinnista kun töissä ei saa polttaa enkä sitä ollut maininnut.

Urheilu, se on tärkeintä kun lopettaa.