Mitä olisitte sanonut hänelle?

Ei ehkä niinkään tiettyjä sanomattomia sanoja, mutta harmittelen joitain tilanteita, joissa olin kiusallisen mykkä, kun en osannut sanoa mitään.

En harmittele mitään, tein ja sanoin sen mitä kykenin tekemään ja sanomaan siinä vaiheessa missä silloin olimme.

Olisin sanonut hänelle miehelle, että välitätkö sinä oikeasti minusta. Mitä se kaikki oikein oli? Mitä oikein halusit?

Kyllä mä mietin viime vuoden syksyä ja jos olisin ollut silloin rohkeampi. Vaikeaa tää eläminen on kun asiaa ei suoraan ole kertonut.

Hyvin ei mulla ole jääny kertomatta mikään mitä olen itse halunnu kertoa sille jolle olen kertonu mulla vain on omat tapani kommunikoida ettei siitä/niistä asioista tiedä kukaan muu miksi kun maailma on täynnä epätoivoisiakin jotka kuvittelevat saavansa kenet haluaa joillain tunnisteilla unohditteko että vaikka eivät nimeä tie tietävät miltä kaipauksen kohde näyttää

Olen sanonut kaiken tarpeellisen ja enemmänkin. Olen tyytyväinen siihen.

Sitä odottaa, että näkis vielä uudelleen jossain kahden kesken.

Ois silloin rappukäytävässä voinut sanoa muutakin kuin" moi"

No onneksi olen ymmärtänyt että tämän elämän merkitys ei tule siitä, miten hyvin romanttinen rakkaus onnistuu, vaan siitä mitä Jumalalla on lopulta meidän elämistä sanottavana. On vain oltava kiltisti ja tehtävä hyvää valittamatta ja turvattava Jeesuksen sovintovereen pelastuksenaan.

Olis varmaan pitänyt mennä sanomaan, että sähän oot ihan m*lkku mua kohtaan.

Naisille ei kannata tunteita kertoa ellei ole ensin saanut kunnolla pillua.

Naiset eivät kunnioita tunteellisia nyhveröitä, pelästyvät miehen heikkoutta ja "herkkyyttä".

Olisin sanonut rakastavani. Elämä olisi saattanut mennä erilailla mutta turha sitä on enää miettiä.

Ei ole enää mitään tuollaista tarvetta. Joskus todella kauan sitten harmittelin jonkin aikaa yhtä tilannetta, mutta sen jälkeen on tapahtunut paljon, ja koko ajatus pn nykyään ajateltuna monellakin tavalla lähinnä surkuhupaisa.

No on ja jollekkin jotakin ois ehkä voinut vielä sanoa, nätisti, mutta... se vaan on niin, että on 3 asiaa joita ei saa takaisin: tehty teko, sanottu sana ja mennyt aika. Joku viisaampi sanoi, että älä katso eiliseen, et ole menossa siihen suuntaan. Eiköhän se aika paranna ja ikä vie muistin. Uppoaa työhön, harrastuksiin ja kuluttaa aikaa niiden ihmisten kanssa, jotka viihtyy minunkin seurassa omasta halustaan. Jaksa tässä nyt märehtiä alati omia tai muiden virheitä.

Muistan sanat jotka sanoin sulle.
Sanoit kiitti. Mutta et sanonut että niin sinäkin.
Muistan senkin kuinka katselit käsiäni siinä vierellä kun seisoit.
Kuinka lämmin oli tunnelma aina niissä hetkissä sun kanssa kahdestaan.
Kuolin siinä hetkessä kun lähdit, päästit otteesi irti.
Tiedän ettei se ollut sullekaan helppoa💔

Kyllä kannattaa ennemmin miettiä että mitä voisi tänään tai heti huomenna tehdä.

En ole valmis leikkimään että elämä on ohi ja ainut mitä voi tehdä on menneiden muistelu.

Ei ole, että olen suoraan sanonut tyyliin kaikki. Mutta ei se tarkoita, että olisin jotenkin esim. onnellisempi siinä suhteessa kuin muut.
Olen ehkä katunut sanomisiani.

Muistot jäi elämään 😔💔
Sydän on rikki

Ei ole jäänyt ketään mieleen niin, että olisi ollut tarvetta sanoa mitään kenellekään! Yksin oleminen on parasta ja alan voida pikku hiljaa paremmin, jos saan tehdä itselle mieluisaa työtä! Hetkessä eivät monien vuosien rankat kokemukset haihdu mielestä!

Ei ole jäänyt mitään kaivelemaan.
Naiselta

On jäänyt. Eräs henkilö ja se yksi tilanne hänen kanssaan joskus kauan sitten. Hän luulee että koin tilanteen tosi ahdistavana, vaikka asian laita ei ole todellakaan niin. Enkä voi tätä hänelle koskaan kertoa.

Ei ollut aikaa sanoa mitä olisin halunnut. Hän antoi ymmärtää jotain lämmintä.
Hän m ei halua olla enää tekemisissä