Ahaa -elämys

Harmillista, etten voi "täyttää" vanhempieni odotuksia. Olisi niin hyvä jos voisin, mutta kun en vaan voi...

Eere kirjoitti:

Harmillista, etten voi "täyttää" vanhempieni odotuksia. Olisi niin hyvä jos voisin, mutta kun en vaan voi...

se on ikävää, että sinun edes täytyisi täyttää vanhempiesi odotukset. elleivät odotukset olisi sitä, että he odottaisivat sinun olevan sitä mitä sinä olet ja tukisivat sinua itseesi tutustumisessa. mutta näinhän ei ole, eihän?

meillä lapsilla on jokin käsittämättömän luja side vanhempiimme, mikä on ollut aikoinaan varmaankin hengissä säilymisen edellytys ja toisinaan vieläkin tietty. mutta tästä siteestä, kun se tekee meidät haluamaan hyväksyntää omilta vanhemmiltamme (mitä vanhemmat eivät pysty antamaan), on vain haittaa meille nuorina ja aikuisiässä.

ja on todella vaikeaa hyväksyä ajatus siitä etteivät vanhempamme koskaan meitä tule hyvksymään. olemme toiveikkaita ja toivomme ja yritämme saada vanhempamme meidät hyväksymään. joskus vielä vanhempien kuoltuakin kaipaamme heidän hyväksyntää. tämä vaikuttaa koko elämämme läpi.

itse olen siinä vaiheessa, että yritän hyväksyä sen etteivät vanhempani hyväksy itseään eivätkä sen takia pysty minua hyväksymään. älyllisellä tasolla kyllä tajuan ja ymmärrän ja hyväksyn tämän. mutta tunteiden puolella se on vaikeampaa, vielä toivoisi kunpa he tajuaisivat.

olen päätynyt siihen, että elämäni helpottuu kun en tarvitse enää vanhempieni hyväksyntää, en ole siitä riippuvainen enää. en elä niin, että saisin heiltä hyväksyntää. teen päätökseni elämässä niin että itse annan itselleni hyväksynnän. tietysti on pieni toivon kipinä aina, että vanhemmat huomaisivat millainen ihminen olen ja pitäisivät minua hyvänä juuri tällaisena. mutta se on erittäin epätodennäköistä.

eli sinulle EERE!
et voi muuttaa vanhempiasi, mutta voit omaa asennettasi muuttaa!

vaikka mitä tekisit eivät vanhemmat sinua hyväksy sinun tekojesi kautta, vaan silloin jos ovat joskus valmiita siihen ja tiedostavat itse oman tilansa ja hyväksyvät itsensä. et ole koskaan riittävän hyvä heille! et voi olla, koska hekin kokevat olevansa itse riittämättömiä, he näkevät sinutkin samalla tavalla.

voit siis miettiä miten haluat asian kanssa elää. voisitko kuvitella, vaikka se on surullista ja se on se mitä lapset vain ja ainoastaan vanhemmiltaan haluavat, eläväsi ilman vanhempiesi hyväksyntää? niin ettei sinun tarvitsisi enää murehtia siitä mitä he siitä ja siitä ajattelevat?
että voisit näin elää se vaatii työtä, paljon. ja ehkäpä jonkun edes henkilön löytyminen, joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet, auttaisi asiaan huomattavasti.

itse löysin yhden ystävän jonka seurassa voi olla mitä kulloinkin olen ja sellaisen ihmisen seura on parantavaa. etsin sellaista ihmistä todella pitkään, vuosia. ja tietysti menihän siinä aikaa, piti kasvaa siihen, että olin valmis olemaan mitä olen jonkun seuraassa.
täytyy pystyä uskaltaa näyttää toiselle haavoittuvuutensa. se on vaikeaa, mutta se on erittäin palkitsevaa.
ja voin vielä kertoa ettet todellakaan ole yksin! uskon että jokainen meistä haluaa eniten maailmassa juuri tämän hyväksynnän ja yhteisöön kuulumisen lisäksi ymmärrystä ja empatiaa. nämä asiat on ne joita haluamme muttemme tunnu niitä saavan mistään.
pitää kait jotenkin itse niitä itselleen antaa tai löytää joku ihminen jolta niitä saa jotta niitä voi sitten antaa muille taas.

ja muista, olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa täällä maapallolla! olet arvokas koska olet sinä! ainutlaatuinen ihminen jollaista toista ei ole olemassakaan, eikä koskaan tule olemaan. olet uniikki!