Valheita ja totuuksia

Tietenkin rakastan. Ei olisi muuten tämmöinen olo.kai sitten kasvatat minua.

Mutta minulla ei ole tarvetta tuoda sitä esiin.olen sen jo sulle kertonut. Nyt voit suhtautua minuun rennosti

Mikään täällä ei päde.

Tottakai tahdon, että oikea henkilö olisi elämässäni läsnä. Häneen tahdon korjata välini. En uskoa kaikkien palstahemmojen ilosanomaa rakkaudesta. Jos ihminen ei itse ymmärrä olevansa tärkeä minulle, niin, että "voisin melkeinpä pikkurillin antaa itseltäni katkaista (ei vaatimuksia tästä kiitos)", niin omapa on häpeänsä. Antaisin anteeksi samantuen ja olen antanut, jopa sen vihasi, minkä tunsin.

Myönnän olleeni vaikea kaikin tavoin. Ärsyttävän vaikea. Olit oikeassa asioista tosin jo silloin. Henkeäsi minä rakastan. Nimittäin olit välillä kylmä ja välinpitämätönkin.

Toivoisin, että saisin sinusta kuulla. Olet tärkeä minulle.

Ja kyllä, tapanani on kuunnella valheita. Koetan opetella.

Enkö minä edes osaa välittää, että kirjoitan nämä.

Ja en. En luota sinuun palstan ulkopuolellakaan. Olen odottanut vastaustasi ainakin viisi vuotta. Viimeksi olit tekemisissä, jotta sait näyttää, että sinä halusitkin jättää ystävyytemme ja etten se ollut edes minä alunperin. Jihuu, voimakas ja vahva mies. Hullug naiset pitää laittaa ojennukseen. Ymmärrän.

Kaikesta siitä ylenkatseesta huolimatta aina vain kiusanasi. Se voi kääntyä omaan nilkkaan. En sitä goivo, mutta en minä tahallani kaikkea sitä tehnyt.

Ja sekin. Siinäkin sitten pääsit olemaan oikeassa. EN L U O T A. EN PALSTALLAKAAN.

en tiedä minkälaisena lahjana ihmiskunnalle pidät itseäsi. Olet ihminen. Et muuta.

Tiedätkö. Annan sinulle aina anteeksi.
Sitä on aito rakkaus. Ilman mies-naisviritelmiäkin.
Se rakastaa, vaikka toinen jatkuvasti rikkoo luottamusta. Se ei ole ihan kehen tahansa. Eikä se ole kaikille jaossa. Se on enemmän kuin tämä maailma tässä.

Minä haluan luottaa sinuun. Ei se vastuu siinä ole yksin minussa. Ei minun tarvitse kehittyä ja mennä mutkalle. Luottamus ansaitaan puolin ja toisin. Haluaisitko sinäkin?

Toivoisin toki, että itse kokisit, että haluat olla tekemisissä. Etten anelisi ja pyytäisi. Sen ei kuulu mennä niin.

Minun rukoukseni on, että kuulet minua ja, että sydämestäsi ja kaikesta tunnet iloa siitä, että olen osa elämääsi. Ja uskallat olla ilman suojamuuria. Voit luottaa, olen vain iloinen sinusta. Aidosti ja vilpittömästi.

Empä ole ketään väittäny rakastavani omasta mielestäni en moista taitoa osaa kuin rakastaa kuulemma pitäisi osata ensin rakastaa itseään

Elämä on aika ihmeellinen juttu. Toivon, että lopettaisin odottamisen ja jatkaisin elämää. Niinhän sinäkin teet ja olet tehnyt.

Silti, olet ja tulet olemaan aina rakas sydämessäni ❤️

Anteeksi, jos pahastutin mielesi. En ymmärrä kaiken tarkoitusta. Tiedätkö. Autoit minua jaksamaan elämää. Sain olla hetken irti todellisuudesta. Ja se silloin auttoi.

Sinä olet arvokas, ainutkertainen minulle. Sanon aina hyvästi, siksi, koska sinäkin, ajat minut aina pois, kuten minä sinut.

Jos rakastat yhtä paljon kuin minä sinua, pitäisihän minun voida sinuun luottaa.

Piditkö itse siitä laulusta jonka laitoit? Mitä se sinulle kertoo ja edustaa? edustaako se musiikkimakuasi? Sellaisia kysyisin ja, mitä muutoin kuuluu? Olethan voinut hyvin?

Minä en ole koskaan olettanut, että oman lapseni ikäinen rakastaisi minua ja minun on mahdotonta rakastua oman lapseni ikäiseen.

Ei luultavasti jos susta tolta tuntuu

Näin tällä palstalla asioita. Niissä sanoit rakastavasi minua. Se tuntui hyvältä. Lankesin siihen heti. Olisin halunnut uskoa siihen, jos totta puhutaan. Samalla tiesin, et niin ajattele. En halunnut odottaa ihmistä, joka ei halua olla totta. Samalla se ihminen on totta, mutta ei niin kuin olisin halunnut olevan. Aito rakkaus on sitä, että antaa toisen olla sitä mitä on. Päästää vapaaksi. Haluatko niin? Ihan miten sinä tahdot. Se saa minut surulliseksi, mutta mikä tekeekin sinut onnelliseksi. Se on parasta aina.

En voi elää elämää, jossa yritän pitää jalkaani oven raossa, eikä anna sen sulkeutua, silloin, kun se tahtoo niin.

Rakastan sinua. Anteeksi se, että niin on.

Yksi asia, mihin tarvitsen vastauksen. Kerro, mitä sinä haluat ja toivot?

Kaipasin sinua vuodesta toiseen. En tiennyt miksi niin kovin. Ja miksi en vain voisi päättää valita toisin? En vain voinut päättää valita. Sitä ei voinut päättää valita.

En tiedä mitä kaikki tarkoittaa, aina ei tarvitsekaan.

En sinua hylkää. En ikinä hylkäisi sinua, jos sinä itse et tee minulle niin. Ei tarvitse päättää mitään suuria. Haluan sinut vain elämääni.

Olen kuitenkin elänyt vuosia niin, että vaikenit minulta. Tottakai odotan, että saisin kuullla sinusta enemmän.

Mutta, sehän riippuu sinusta. Kirjoitatko minulle? Toivoisin sitä todella. Siihen ensimmäiseen alkuperäiseen sähköpostiin. :)

Ja jos päätät jatkaa silti vaikenemista. Ansaitsenko kuitenkin jotain muuta kuin odottamista?