Se on totta

että kuolin henkisesti kesäkuussa 2014. Kukaan ei ole tuntunut ymmärtävän sitä kuinka huonosti olen voinut siitä lähtien. Minua on kohdeltu kuin jotain "pakettia" jota voi siirrellä miten haluaa. Tyrmistys siitä etten ole saanut asua rauhassa missään on ollut syvästi vahingoittava ja vielä enemmän vahingoitti se, etten saanut tehdä töitäkään rauhassa. Yhdelläkään ihmisellä ei ollut oikeutta toimia niin! Ne jotka aloittivat projektin lupaa kysymättä tekivät valtavan virheen ja on tuntunut siltä etteivät he ole koskaan ymmärtäneet sitä kuinka tuhoavaa se oli elämälleni! Pyysin projektin lopettamista jo monia vuosia sitten, mutta se kaikui kuuroille korville! Miksi? Eikö minulla saa olla omia mielipiteitä ja tarvetta elää omannäköistäni elämää! Sydän muljahtelee rinnassa tätä kirjoittaessa. Ehkä olen jo vaurioitunut niin paljon viimeisten kauhuvuosien takia, että terveyteni on kärsinyt ja elän paljon vähemmän aikaa kuin olisin halunnut! Oikeus ja kohtuus olisi korvata sekä menetetyt palkat, että myös muista syystä aiheutuneet taloudellisest menetykset! Hirviöitä ovat ne henkilöt, jotka luulivat tietävänsä paremmin kuin minä itse minkänäköistä on minun elämäni! Sen varjolla he jatkoivat vuosien ajan "näytelmää" joka paikassa ja se sai aikaan valtavan stressireaktion ja ahdistuksen, joka on olut läsnä elämässäni koko projektin ajan! Olen henkisesti lähes kuollut, elämä ei ole tuntunut elämisen arvoiselta siitä hetkestä lähtien kun projekti aloitettiin! Minulta vietiin tärkein unelmani, saada tehdä töitä itselle hyvin mieluisassa työpaikassa ihanien työkaverien kanssa! Sekin liittyi projektiin, koska voin jo silloin huonosti, koska en ymmärtänyt mitään siitä mitä ympärilläni tapahtui ja miksi! Minut heitettiin keskelle ei mitään, niin minä sen koin, koska ensimmäisten vuosien aikana olin täysin ulkona kaikesta siitä mitä tapahtui ja miksi! Projekti rikkoi minut jo heti kun se aloitettiin, koska en vain pystynyt ymmärtämään mistään mitään mitä koin ja näin! Tuska on ollut läsnä elämässäni surun, ahdistuksen ja stressin lisäksi koko projektin ajan! En enää jaksa sitä, etten saa elää ja olla rauhassa! Olen ulkona projektista, en halua enää koskaan yhtään uutta ihmistä elämääni, luottamus ihmisten hyvyyteen on tasan nolla. Eikä yksin oleminen ole koskaan ollut minulle ongelma!