Runoillaan runoja

Mahtavaa! Nerokasta!

Lö lökö löööllöööö lollo lonkeroa pinppiiiii öäääöörrrräääää la pinppiiiii öäääöörrrräääää ugga goggo gee la loka laaala la la loka åååäärrt ookksduu.

Kappa kiertää akselia.

Seison minä Lieksan Koivukujalla, Missä puut rivissä, ja tunne on tullut hullulla. Aurinko paistaa, mutta ilma onkin raskas, Olen syönyt papuja, nyt tuli hätä jalkoihin asti vakaa.

Koivun lehdet hiljaa vain hipaisee maata, Kun vatsassa alkoi sellainen outo taata. Ei voi pidättää, ei se kestänyt kauaa, Vain yksi syvä huokaus, ja sitten se pauhaa.

Pylly laulaa ilman sanoja, se on karkea soundi, Kuin mopo käynnistyy, se vähän sielua haundi. Seuraava ohikulkija nenäänsä kääntää, Miksi täällä Koivukujalla joku ilmaa täyttää?

Mutta minä vain kävelen eteenpäin, ylpeänä, Sillä Koivukuja tarvitsi nyt uuden, raikkaan nimenä. Nyt se on Pierrava Koivukuja, kuuluisa, Ja minä olin se runoilija, jonka vatsa oli suuisa.

Nurmes, Nurmes, puita ja mökkejä, ei sellaista näe, kun pussihousuja vetää. Torilla tuijotetaan, kuka ostaa makkarapaketin, kai se on sitä, kun elämä on askeettinen.

Meidän Pielinen on niin iso ja sininen, mutta silti aina joku on niin pinossa ja kiukkuinen. Rantapuisto, jossa kaikkien pitäisi olla cool, mutta kalakeitto maistuu silti kuin uima-allas.

Mäkelän leipomo, siellä pulla on ihan jees, mutta eihän täällä mitään muuta edes tees. Joku möykkää ja huutaa, että elämä on täyttä kuraa, kunhan vain ehtii Bomballe ostamaan lippua.

Kaikki tuntee kaikki, se on kuin sukujuhlaa, ja kaikki tietää, kenellä on vanhin Jopo-pyörä ja villapaitaa. Nurmes, olet ankea, mutta silti niin oot ihana, kunhan joku vaan muistaa, että täällä on muka joku huvipuisto!

Rönttöstä jos sais tänään!