Häpeän itseäni ja rakkauttani

Haluan sinut! Rakastan koko sydämeetäni sinua. Ajattelen samalla tavalla sinusta.

Menikö miehelle vai naiselle? Haluaisin vastata, mutta en turhaan, jos olet väärää sukupuoltakin.

tunteille ei voi mitään. rakastan häntä aina se ei tule muuttumaan haluaisin olla vaan hänen kanssa ainiaan.

Olet tunteva ja ihana ihminen. Arvosta että kaipaat kaikkea sitä, mitä kaikki ihmiset kaipaa, että tulet nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Välillä se on tuskaa.

En tiedä haluanko sitä ihmistä satuttamaan? Jonka tunsin. Koska hän aina satuttaa. Hän saa sydämeni toimimaan, mutta sen hinta. Sillä on luultavasti jokin sellainen hinta, joka sattuu.
Se kun oikeasti sattuu. Totuus.

Järjellisesti. Ei minulla ole syytä odottaa sinulta mitään. Et ole syyllinen minun tunteisiini. Ihmiselle annetaan kullekin omat oppikoulunsa. Minun oppikoulu on rakkaus yhteen ja ainoaan mieheen.

En näe itseäni sellaisena, että odottaisinkaan mitään sellaista tosielämässä. En ole sellainen mihin miehet yleensä rakastuisivatkaan.

Ja älä häpeä tunteitasi.

Jatkuvasti. Sen takia oikeastaan huomaan että ajatelen kaikki ilkeät kirjoitukset itselleni.

Mieluummin unohtaisin koska ei sellainen ikinä välittäisi tällaisesta. Mutta minkäs teet kun ei saa mielestä niin ei silloin saa.

Kyllä nolottaa. Toivon vain, että hän ei ole kertonut kenellekään lähestymisyrityksestäni 🙈

Mistä tiedät jos se toinen ihminen kaipaa yhtälailla samaa ja pelkää samoja asioita. Menette vaan asian kanssa ristiin. Koitapa olla itse rohkeampi ja katso mitä tapahtuu. Mene puhumaan.

Jos joskus satut lukemaan. Sori hirmuisen paljon kaikesta vaivasta ja ajankäytöstä.

Kuuntelin yksi päivä radiosta Evanescencen biiselön bring me to life. Siinä on pähkinän kuoressa koko keissi.

En halua sellaista elämää, missä ihminen on ainaisessa kärsimyskoulussa. Minun ei tarvitse olla kultaa. Ei tarvitse hioa.

Haluan ihmisen, jolle voin kertoa kipuni ja iloni ja joka kestää minua ja ehkä vähän hiukan palvookin minua. Joka on samaan aikaan kiltti ja vahva. Neuvoo minua, pitää minut kurissa, kun sitä tarvitsen. Ei päästä minua niskan päälle ja ojentaa lempeästi...silti rakastaa, pitää hellässä otteessaan.

Sellaisia höpötän. Saa kait sitä höpöttää häpeämättäkin vai saako?

Aloituksen ajatus varmaan lähti siitä.
Toivoin oikeasti, että kuulisin sinusta taas, mutta sitten mietin, että se on absurdia, minä tulen taas pettymään hiljaisuuteen.

Paljastin itsestäni eilen jotain. En saisi näyttää epätoivoiselta ja kertoa olevani vapaa sinulle, ethän sinä minua tahdo. Se synnytti minussa häpeän tunteen ja mietin kuinka tarjottimella tarjoan itseäni sinulle ja sinä et minua huoli. Se näyttäytyy rumana ja irvokkaana. Että ihminen vajoaa niin alas, ettei arvosta itseään. Siksi aloitus..

Pidän sisimmästäsi. Olet siinä sillå tavoin oikeassa, kuten aina. On kuitenkin vain yksi ja ainoa sinä. Ei ole muita, joilla olisi sinun sisimpäsi, jonka tunnen.
Haluaisin, että tuntisit samoin ja voisit luottaa minuun.

Ei tunteissa ole mitään hävettävää. En minä niitä häpeä, vaan itseäni koska en saa niitä sanotuksi. Välillä on vaikea olla, ja totta, välillä olo on epätoivoinen.

Sinä olet minussa ja tavallaan, sinä jo olet minun, et kenenkään muun. Ymmärrätkö? Voimme vahingoottaa, särkeä toisiamme, voimme myös korjata ja tehdä ehyeksi.

Noin minä koen.

Oikeastaan en edes tiedä mitä olet ja onko sinussa kestämistä. Luultavasti kyllä. Et lle täydellinen ja sinussa on kestämistä. Järjellisesti huono valinta. Voin toki valita olla pitämättä sinusta jonkin asian vuoksi, mutta silloin jokin minussa kärsii alati. Voin valita ja en voi valita. Haluanko kärsiä ja kaivata loppuelämääni? Voin rakastaq ja saada rakkautta.

Ja jos juttuni eivät ole todellisia, en sinusta kuule enää ja minun pitää ilmoittautua jonnekin hoitoon. Joko tai se on.

Tiedätkös. Tiedän tekeväni vääriä asioita ja en halua satuttaa ihmisiä. En ole välinpitämätön.

Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, etten osaa elää ilman sinua tai tahdo. Muutoin itkisin aina ja olisin aina etsimässä sinua.

Niin että tiedän, että sen takana on ihminen ja se ihminen ei ole helppo ihminen. En siis kuvittele prinssiä pelastamaan. Me silti kuulumme toisillemme. Sinä sen olet tietänytkin jo?

Yritän olla häpeämättä minua ja meitä. En vältä vaikka se näkyy,, että rakastan.

Ontämä hullua. Minäkö tuossa muutaman vuoden kuluttua? Jumissa? Vieläkin.

Sinulle vapautta toivon.

Itselleni myös.

Mutta kun hän hymyili minulle tänään...

Ihan lievästi epäuskottava vuodatus palstaäijä. Hanki elämä!

No olen paljastanut kaikki kortit.
Enempää ei voi enää antaa.

Hei. Ei ole mitään pakkoja, en niitä aseta, olet sillä tavoin vapaa täysin, valita, jonkun toisen ja jotain muuta. Tämä on monimutkainen himmeli ja ei oikeastaan ole yhtään monimutkaista. Voi olla, etten enää sinusta kuule. Olet silti rakastettu.

Hyvästitkö? Uskon sinun niin valitsevan jälleen.