Eikö teitä hävetä ja ettekö tunne itseänne vähän epätoivoisiksi?
Eilen kirjoitin tänne ja tänään...
Tunteen synnyttää ajatus. Ymmärsin, että kuulostan tyhmältä ja lapselliselta, epätoivoiselta.
En usko, että hän oikeasti välittäisi ja kysyisi kuulumisiani. Mitä, jos hän tietäisikin tämän minun seikkailuni täällä ihmemaassa. Ajattelisiko, että olen ihan nolo tyyppi? Säälisikö?
Eikö siinä tapauksessa varminta suojata itseään on sanoa äkkiä, että tiedän totuuden. Et välitä. Vaikka kuinka sisimpäni haluaisi vakuuttaa muuta...jos järki on todellisuutta. Eikä ole mistään näyttöä, muuta kuin palstahimmailut. Ja ne jättää aina tyhjän päälle.
Se on vain toive ja halu uskoa, mutta mitä järkeä on odottaa toisen ihnisen antavan huomiota, jos se on vain minun toiveeni, ei muuta. Jos liikaa toivoo, sitähän pettyy. Entä jos petyn. Ja minähän petyn, aina.
En halua sääliä. Minun kanssani ei olla tekemisissä säälustä tai pakosta. En halua ojennusta. Kun joka ainoa kerta kerrot järjen äänellä, ettet minua rakasta. Se saa vain itkemään. Ja se on ainaista saman asian äärellä painimista ja kyllästyt siihen ja lähdet. Et pidä minusta. Se on tullut harvinaisen selväksi.
On aika herätä todellisuuteen. Haluaa vain huutaa: Ei tarvitse! Ei tarvitse ottaa yhteyttä, kun kerran et halua. Älä tuo almuja eteeni.
Eilen kirjoitin tänne ja tänään...
Tunteen synnyttää ajatus. Ymmärsin, että kuulostan tyhmältä ja lapselliselta, epätoivoiselta.
En usko, että hän oikeasti välittäisi ja kysyisi kuulumisiani. Mitä, jos hän tietäisikin tämän minun seikkailuni täällä ihmemaassa. Ajattelisiko, että olen ihan nolo tyyppi? Säälisikö?
Eikö siinä tapauksessa varminta suojata itseään on sanoa äkkiä, että tiedän totuuden. Et välitä. Vaikka kuinka sisimpäni haluaisi vakuuttaa muuta...jos järki on todellisuutta. Eikä ole mistään näyttöä, muuta kuin palstahimmailut. Ja ne jättää aina tyhjän päälle.
Se on vain toive ja halu uskoa, mutta mitä järkeä on odottaa toisen ihnisen antavan huomiota, jos se on vain minun toiveeni, ei muuta. Jos liikaa toivoo, sitähän pettyy. Entä jos petyn. Ja minähän petyn, aina.
En halua sääliä. Minun kanssani ei olla tekemisissä säälustä tai pakosta. En halua ojennusta. Kun joka ainoa kerta kerrot järjen äänellä, ettet minua rakasta. Se saa vain itkemään. Ja se on ainaista saman asian äärellä painimista ja kyllästyt siihen ja lähdet. Et pidä minusta. Se on tullut harvinaisen selväksi.
On aika herätä todellisuuteen. Haluaa vain huutaa: Ei tarvitse! Ei tarvitse ottaa yhteyttä, kun kerran et halua. Älä tuo almuja eteeni.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Haluan sinut! Rakastan koko sydämeetäni sinua. Ajattelen samalla tavalla sinusta.
Et sinä ole hän. Hän ei rakasta, ei ikipäivänä.
Mutta hyvä yritys.
Menikö miehelle vai naiselle? Haluaisin vastata, mutta en turhaan, jos olet väärää sukupuoltakin.
Voi meitä reppanoita. No miehellehän se mennä tupsahti kirjoitus
Ok, jätän sitten vastaamatta.
tunteille ei voi mitään. rakastan häntä aina se ei tule muuttumaan haluaisin olla vaan hänen kanssa ainiaan.
Olet tunteva ja ihana ihminen. Arvosta että kaipaat kaikkea sitä, mitä kaikki ihmiset kaipaa, että tulet nähdyksi, kuulluksi ja rakastetuksi. Välillä se on tuskaa.
No tiedä siitä ihanasta. :)
Ehkäpä olenkin piru naiseksi.
Ei ihme, että pitää juosta pakoon. ;)
En tiedä haluanko sitä ihmistä satuttamaan? Jonka tunsin. Koska hän aina satuttaa. Hän saa sydämeni toimimaan, mutta sen hinta. Sillä on luultavasti jokin sellainen hinta, joka sattuu.
Se kun oikeasti sattuu. Totuus.
Järjellisesti. Ei minulla ole syytä odottaa sinulta mitään. Et ole syyllinen minun tunteisiini. Ihmiselle annetaan kullekin omat oppikoulunsa. Minun oppikoulu on rakkaus yhteen ja ainoaan mieheen.
En näe itseäni sellaisena, että odottaisinkaan mitään sellaista tosielämässä. En ole sellainen mihin miehet yleensä rakastuisivatkaan.
Paha poika?
Ja älä häpeä tunteitasi.
Arvaa mitä. Hän tunnistaisi tästä minut kyllä, jos näkisi.
Vuosien mittaan kerroin hänelle aina uudestaan, että rakastan. Ja hän sanoi, etten häntä rakasta. Ja se rakkauden kohde. Niin se. Hän joutui kymmeniå kertoja toistamaan. Ja kun sitä nyt mietin. Ymmärrän mikä on totuus. Täällä näkemäni rakkaudentunnystukset ovat valheita. Ja minä heti lankesin. Ihan heti. Testit meni taas persiilleen. Ei läpäisty.
Ne ei varmaankaan olleet siltä mieheltä ne rakkaudentunnustukset palstalla😅🤣😂
No ei ne sitten varmaan. Olen ihan titityy tyyppi lisäksi.
Jatkuvasti. Sen takia oikeastaan huomaan että ajatelen kaikki ilkeät kirjoitukset itselleni.
Mieluummin unohtaisin koska ei sellainen ikinä välittäisi tällaisesta. Mutta minkäs teet kun ei saa mielestä niin ei silloin saa.
Kyllä nolottaa. Toivon vain, että hän ei ole kertonut kenellekään lähestymisyrityksestäni 🙈
No ei minua muiden mielipiteet hetkauta. Ajttelin kyllä, että hävettää, jos hän tämän vuosien höppänyyden olisi nähnyt. Olen raakkunut joka puolella palstoja rakkauttani. Varmasti perseilevän huoran maineen ihan ansainneena. Enkä minä sitäkään häpeä, vaan, jos HÄN nämä olisi nähnyt.
Mistä tiedät jos se toinen ihminen kaipaa yhtälailla samaa ja pelkää samoja asioita. Menette vaan asian kanssa ristiin. Koitapa olla itse rohkeampi ja katso mitä tapahtuu. Mene puhumaan.
Miten voi mennä puhumaan, jos toinen on tehnyt itsestään tavoittamattomissa olevan?
Minä kun roikun perässä kuin mielipuoli, niin minut pitää häätää vaikka väkisin. Niin hullu siis olen. Ei auta mitkään eisanat. Voi saada vielä eliniäisen riesan.
Se toinen ihminen ei kaipaa sinua, tiedän sen satavarmasti!
Jos joskus satut lukemaan. Sori hirmuisen paljon kaikesta vaivasta ja ajankäytöstä.
Kuuntelin yksi päivä radiosta Evanescencen biiselön bring me to life. Siinä on pähkinän kuoressa koko keissi.
No joo, onhan se tosi sentimentaalista. Ei hän tuolleen tulisi pelastamaan. Voimattomana siinä kumpikin ja yks vaan haaveile tuossa filmissä sängyssään unia uinuen. Minulla on niitä prinssiuljas satuja päässäni. Sanoit, ettei prinssi uljas tule minua pelastamaan valkealla ratsullaan. Eipå tullut ei.
Mun prinssi uljas lähti nuoremnan perään kun täytin 48v, eli varo vaan mihin itsesi laitat henkisesti jne. Kävin sen läpi vuosien mustan tunnelin, kun luulin loppuelämän satuun. Miehet ovat paskoja, putkiaivoja ja ajattelavat alapäällään. Sun viehätys loppuu, kun täytär 40v
En halua sellaista elämää, missä ihminen on ainaisessa kärsimyskoulussa. Minun ei tarvitse olla kultaa. Ei tarvitse hioa.
Haluan ihmisen, jolle voin kertoa kipuni ja iloni ja joka kestää minua ja ehkä vähän hiukan palvookin minua. Joka on samaan aikaan kiltti ja vahva. Neuvoo minua, pitää minut kurissa, kun sitä tarvitsen. Ei päästä minua niskan päälle ja ojentaa lempeästi...silti rakastaa, pitää hellässä otteessaan.
Sellaisia höpötän. Saa kait sitä höpöttää häpeämättäkin vai saako?
Aloituksen ajatus varmaan lähti siitä.
Toivoin oikeasti, että kuulisin sinusta taas, mutta sitten mietin, että se on absurdia, minä tulen taas pettymään hiljaisuuteen.
Paljastin itsestäni eilen jotain. En saisi näyttää epätoivoiselta ja kertoa olevani vapaa sinulle, ethän sinä minua tahdo. Se synnytti minussa häpeän tunteen ja mietin kuinka tarjottimella tarjoan itseäni sinulle ja sinä et minua huoli. Se näyttäytyy rumana ja irvokkaana. Että ihminen vajoaa niin alas, ettei arvosta itseään. Siksi aloitus..
Missä paljastit itsestäsi tämän? Jos täällä, niin älä huoli, varmasti kaivattusi ei ikinä tunnistanut kirjoitustasi.
Enpä tiedä.
Pidän sisimmästäsi. Olet siinä sillå tavoin oikeassa, kuten aina. On kuitenkin vain yksi ja ainoa sinä. Ei ole muita, joilla olisi sinun sisimpäsi, jonka tunnen.
Haluaisin, että tuntisit samoin ja voisit luottaa minuun.
Jos haluat että joku luottaa sinuun, luo kontakti kasvotusten.
Ei tunteissa ole mitään hävettävää. En minä niitä häpeä, vaan itseäni koska en saa niitä sanotuksi. Välillä on vaikea olla, ja totta, välillä olo on epätoivoinen.
Sinä olet minussa ja tavallaan, sinä jo olet minun, et kenenkään muun. Ymmärrätkö? Voimme vahingoottaa, särkeä toisiamme, voimme myös korjata ja tehdä ehyeksi.
Noin minä koen.
Oikeastaan en edes tiedä mitä olet ja onko sinussa kestämistä. Luultavasti kyllä. Et lle täydellinen ja sinussa on kestämistä. Järjellisesti huono valinta. Voin toki valita olla pitämättä sinusta jonkin asian vuoksi, mutta silloin jokin minussa kärsii alati. Voin valita ja en voi valita. Haluanko kärsiä ja kaivata loppuelämääni? Voin rakastaq ja saada rakkautta.
Ja jos juttuni eivät ole todellisia, en sinusta kuule enää ja minun pitää ilmoittautua jonnekin hoitoon. Joko tai se on.
Tiedätkös. Tiedän tekeväni vääriä asioita ja en halua satuttaa ihmisiä. En ole välinpitämätön.
Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, etten osaa elää ilman sinua tai tahdo. Muutoin itkisin aina ja olisin aina etsimässä sinua.
Ai tosiaan, kuten siinä laulussa, tuo oli tahatonta.
Niin että tiedän, että sen takana on ihminen ja se ihminen ei ole helppo ihminen. En siis kuvittele prinssiä pelastamaan. Me silti kuulumme toisillemme. Sinä sen olet tietänytkin jo?
Yritän olla häpeämättä minua ja meitä. En vältä vaikka se näkyy,, että rakastan.
Ontämä hullua. Minäkö tuossa muutaman vuoden kuluttua? Jumissa? Vieläkin.
Sinulle vapautta toivon.
Itselleni myös.
Mutta kun hän hymyili minulle tänään...
Sellaista vapautta ei ole, etteikö oltaisi sidoksissa. Jos hän ei sitä ymmärrä, en voi sitä juottaa väkisin. Vapaus on vähän kaksipiippuinen juttu. On a ei ole. Tunteeko olevansa sidottu. Ei välttämättä. Jos kuvittelee, että voi lähteä tuottamatta tuskaa toiselle ultimaattisesti, niin sitten voi kokea olevansa sidottu.
Ihan lievästi epäuskottava vuodatus palstaäijä. Hanki elämä!
No olen paljastanut kaikki kortit.
Enempää ei voi enää antaa.
Hei. Ei ole mitään pakkoja, en niitä aseta, olet sillä tavoin vapaa täysin, valita, jonkun toisen ja jotain muuta. Tämä on monimutkainen himmeli ja ei oikeastaan ole yhtään monimutkaista. Voi olla, etten enää sinusta kuule. Olet silti rakastettu.
Hyvästitkö? Uskon sinun niin valitsevan jälleen.