siltä, että minun olisi pakko löytää mies elämääni joka osaltaan auttaisi taloudellisesti. Mutta niin se ei voi olla. Toivon todella sitä, että menetetyt palkat korvattaisiin, koska se oli muiden syy etten pystynyt tekemään töitä! Kauheinta oli se ettei minulta kysytty mitään ennen projektin aloitusta! Voin rehellisesti kertoa, että projekti on ollut ehdottomasti elämäni kauhein kokemus. Ei vedä vertoja parisuhteen ongelmille. koska projekti jatkui paljon kauemmin kuin vaikeat ajat parisuhteessa aikoinaan! Se minun ehdotukseni, että olisi valittu muutama ikäiseni mies, joiden kanssa olisin keskustellut ja valinnut muutaman ehdokkaan jatkoon vaikka ravintolassa syömiseen ja lenkkeilemään!Nyt puolet projektin ajasta meni pelkkään arvuutteluun, että mitä minun ympärilläni tapahtuu! Vai eikö tapahdu mitään, koska minä vain kuvittelen kaiken! Olen varma ettei kukaan projektille antaneista olisi itsekään suostunut moiseen projektiin koskaan! Tietämättä jo alussa että mistä siinä kaikessa oli kyse!
On tuntunut
Anonyymi-ap
1161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Valtavan monia vuosia täysin hukkaan heitettynä ja pakotettuna sietämään häirintää töissä ja häirintää muualla! Kahdeksan tunnit työpäivät olivat pelkkää tuskaa täynnä ja kuolema oli hyvin usein mielessä! Miksi ette lopettaneet sitä kautta rantain kertomista töissä, kun kerran tiesitte, kuinka paljon ahdistusta ja valtavaa stressiä se minulle aiheutti. Olen täysin varma siitä, että ne kaksi sairautta jotka minä sain jo silloin alkuaoikoina, puhkesivat juuri sen kautta rantain kertomisen takia ja sen aiheuttaman valtavan stressin takia. Kun työpäivä alkoi ja huomasin että taas on kerrontaa, minun oli todella vaikeaa olla töissä kuulemassa sitä esitystä. Kävin täysin kierroksilla koko päivän ja olin lähes kuollut työpäivän jälkeen! Olin täynnä surua ja vihaa liittyen siihen ettei työrauhaa tuntunut olevan missään! Kävin niin kierroksilla että, olisi tehnyt mieli antaa turpaan jollekin kadulla liikkuvalla. Se oli jotakin sellaista pahuutta, mitä en ollut koskaan aikaisemmin kokenut! Oli pettynyt siihen ettei minua haluttu töihin työntekijänä, vaan sellaisena jolle pitä jakaa täysin turhaa tietoa, josta en juuri ymmäränyt koskaan mitään! Päätä särki usein työpäivien jälkeen ja ajattelin, että kuolenko vielä jonain päivänä, koska olin todella huonossa hapessa!