Ei se niin ole.
En ymmärrä miten käytännössä asiat ovat mahdollisia. En tiedä miten toimia. Ja vaikka asiat menisivät tiettyyn suuntaan, oletko todella odottamassa ja miten. Miten se voi olla mahdollista? Ja jos olisikin, pettyisitkö siihen mitä olen loppuviimein. Jos väsyneenä sanoisin jotain ikävää ja huomaisit etten ollut kuvitellun kaltainen.
Tietenkin asioihin liittyy surua. On ollut menneissä asioissa hyviäkin asioita. On vaikea katsoa toista tuntematta surullisuutta.
Minua kuitenkin odottaa joku jolle kuulun? Ja joka minut omistaa?
En ymmärrä miten käytännössä asiat ovat mahdollisia. En tiedä miten toimia. Ja vaikka asiat menisivät tiettyyn suuntaan, oletko todella odottamassa ja miten. Miten se voi olla mahdollista? Ja jos olisikin, pettyisitkö siihen mitä olen loppuviimein. Jos väsyneenä sanoisin jotain ikävää ja huomaisit etten ollut kuvitellun kaltainen.
Tietenkin asioihin liittyy surua. On ollut menneissä asioissa hyviäkin asioita. On vaikea katsoa toista tuntematta surullisuutta.
Minua kuitenkin odottaa joku jolle kuulun? Ja joka minut omistaa?
Vastaukset 61
Vanhimmat
Olen miettinyt sitäkin ettet ehkä ole odottamassa todellisesti ja en kuule sinusta enää. Niin on todennäköisintä järjellisesti. Ei se välttämättä muuttaisi toimintaani. En usko että olisin onnellinen siten miten ennen. Miten kaikki toimisi taloudellisesti ja käytännön puolelta ja entä jos huomaan olevani entistä yksinäisempi? En ole asunut koskaan yksin.
Ei tämä mulle ole. Mutta tuskin pettyisin jos olisimme yhdessä. Tiedän itsessänikin niin paljon keskeneräisyyttä, että sietäisi sitä sussakin. Ja osaisin antaa anteeksi, koska tarvin sitä minäkin välillä. Ja ikävä on.
Tai en tietenkään tarkoittanut yksin asuvani....mutta niin.
On kuitenkin niin jos toinen koskee, vaikka vain olkapäähän, se ei tunnu hyvältä. Se johtuu siitä mikä minussa on, sinusta.
Mä en halua pettureita, niin yksinkertaista se on 👌.
Jokin asia muutti asioita niin, ettei asiat palaa aiempaan. Tapahtui jotain, en tiedä täysin mitä.
Ymmärrän myös vastuun sinun suuntaasi. En voi antaa katteettomia lupauksia. Toimya vastoin sanojani.
Luultavasti pettyy jos kuvittelee toisesta muuta kuin mitä tämä on haasteita mitä jää kun esitetään muuta kuin mitä kukakin on
Tiedän myös että luiauksen pettäminen, tuhoaisi jollain tavalla jotain. Etten voisi edes perääntyä.
En tiedä onko se edes sitä mitä tahdot. Oikeasti? Ja todellisesti? Vai haluatko sanoa, että minulke tukusi riittää vähemmän?
Tulisi riittää...
Mikään ei saisi minua pettymään. Rakastuin häneen sellaisena kuin hän on. Tietäänkään en häntä täysin tunne, mutta olen tästä täysin varma.
Olisin itse voinut sanoa samaa -Sivusta
Olen. On. En pety. Kaikki on mahdollista. Lopeta ylianalysointi.
Ei se niin olekaan. Käytännössä asiat ei ole mahdollisia ja sinun ei tarvi toimia oikeastaan yhtään mitenkään, sen kummemmin kuin tähänkään asti. Me emme tule olemaan yhdessä oikeasti koskaan, tämä on vain tällaista.. No, mitä se nyt on? Vain sitä meidän ihme pikku säätöä mitä se on ollut tähänkin asti.. Ja eikä edes oikeasti sitäkään. Ja oikeasti tiedän, että sinullakin on paljon huonoja puolia ja meidän yhteiselosta ei koskaan tulisi mitään.
Tämä viesti saattaa hämmentää monia mutta se eräs ehkä tämän pointin tästä ymmärtää :) Lämmöllä silti sinua, aina <3
Auts. Vai niin. Kuulostaa tutulta.
En tiedä miten saat aina siitä itselkesi tehtyä niin helppoa. Okei. En ymmärrä. Onkohan tämä sekoamiseni huipentuma. Ehkä.
Pidätkö minun satuttamisesta paljonkin?
Et selvästikään ole hän kenelle viestin kirjoitin. Hän tietää mistä on kyse ja että siihen ei liity satuttamista millään tavoin. Vain lämpimiä tunteita joita ei oikein voi näyttää ja toteuttaa.
Teit noin tarkoituksella. En kyllä tiedä miksi.
Hyvästi. Saat etsiä uudet säädöt.
Mitä huonoja puolia?
Sanotaanko nätisti näin, että et ole raittiuteen ja uskollisuuteen taipuvainen. Ja tällä en todellakaan tarkoita että pitäisi olla joku absolutisti tms.
En haluaisi ketään muuta, kuin sinut. Haluaisin odottaa sinua ikuisesti, mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Aito rakkaus kestää mitä vaan ja otan sinut sellaisena, kuin olet. Mielestäni ketään ei voi omistaa. Kirjoitin kuin hänelle.
Vaikka satutat minua, rakastan siltikin sinua. Tulen aina rakastamaan. Ja olisin toivonut kaiken odotuksen olevan totta. En edes jaksaisi odottaa sinua, vaan haluaisin olla sylissäsi. En vain mielikuvissani.
Ehkä inhoat sjatuksiani, Niin minä koen, että haluan olla omasi kokonaan.
Siis ihan kaikkineen, täysin.
Oisitpa mun ihana.
K44
En todellakaan inhoa ajatuksiasi, mutta kun ne on täysin mahdottomia toteuttaa
Miksi sitten olisit tällä palstalla?
ei se silti tarkoita etteikö tunteita ja ikävää olisi :/
Kauniisti kirjoitettu. Viestistäsi välittyy aito ja puhdas tunne. On todella vaikea nähdä, että kukaan pystyisi inhomaan tuon kaltaisia ajatuksia. Toivon, että saat asiat järjestymään kaivattusi kanssa.
-J
En pidä kirjoituksistasi palstalla. Olet kuka oletkin.
Kun minä en näe mitään mahdotonta. Jos et uskalla toimia, rakkaus on hävinnyt taistelun pelon edessä.
-sivu
Olisin kyllä pettynyt, jos se ei olisi tosielämää.
En usko, että on mahdollista elää ilman sinua.
Toki voisi elää jotakin elämisen kaltaista, kolkkoa ja kovaa.., mutta ilman rakkautta, joka meissä on.
Rakastan sinua joka tapauksessa. Kåvi elåmässä miten kävi.
Siinä ei ole oikeaa tai väärää. On vain rakkaus.
Minä toivoisin, että se olisi todellista elämää. Kasvokkain. Kahden kesken lähekkäin. Ei näitä palstoja. Jakamista, kainaloon käpertymistä. En halua odottaa ikuisesti. En halua pelleilyä, säätöjä.
En halua odottaa enää ja haluan luottaa siihen, että sinä tunnet samoin. Vain sinussa ja yhdessä, olemme täydellisiä ja yksi.
Miten voisit haluta olla jossain muualla kuin kanssani?
Ethän anna minun odottaa enää?
Ohi.. Hän ei olisi noin epätoivoinen ja naiivi. Meidän tilanne on irl täysin mahdoton, ehkä ei hänen puoleltaan läheskään niin paljon kuin minun mutta silti.
Mietin haluammeko eri asioita.
Haluaisin uskoa siihen unelmaan, että saisin olla kanssasi. Sinä näet asian toisin. Ajattelet, että ihminen voi elää kahdessa todellisuudessa elämää. Oikeasti sinä olet sellainen ja tunnen sinut niin ajattelevana.
Minä luulen, että ehkä se jokin kuolee minussa aikaa myöten. Olen kuolettanut sitä jo useamman vuoden. Se olisi ollut helpompaa niin. En olisi halunnut sen jonkin jostain syttyvän eloon. Sen olisi pitänyt antaa kuolla.
Mieluummin sen pitää kuolla minussa, jos olen kuvitellut asiat. En voi elää ilman sinua ja sinussa tällä tavoin. Se on kidutusta.
Ei aitoja tunteita voi kuolettaa.
No. Ne pitää sulkea laatikkoon sitten ja laittaa laatikko kiinni.
Miksi ei vaan voi elää unelmaa jos kumpikin tykkää? Se on se juttu miksi täällä ollaan.
Olisin itse valmis ottamaan selvää asioista, vapaasti asiaa tutkien. Tosiasioissa kuitenkin pysyen. Se vaatisi kummankin tahtoa sitä kohti mennä. Ja ei voi elää unelmissa. Toisen puolesta en voi päätöksiä tehdä. Sen pitäisi olla vapaasta tahdosta asioiden etenemistä puolin ja toisin.
En jotenkin osaa uskoa, että hän haluaisi samaa kuin minä. En halua itseäni satuttaa kuvittelulla, haluan elää todellisuutta.
Se ongelma on ollut aina siinä samassa asiassa. Minusta tuntuu, että minua on huiputettu.
En halunnut valheita. En halua näitä valheita, mitkä eivät ole totta.
En ole vihainen sinulle. Jokaisella on oma elämänsä, sinullakin. Olisi parempi unohtaa sinut. Todellisuus on, että olet kaukana minusta ja sinulla ei ole ollut aikomuskaan elää kanssani.
Minä vihaan valheita.
oikeasti nämä taitaa kaikki mennä väärälle henkilölle. Aika pelottavaakin jos palsta saa ihmiset oikeasti noin surulliseksi ja kun asiat sekoittuu liikaa keskenään :( . Hän mies on kyllä koko ajan alusta asti selvästi tiennyt että minulla ei ole ollut aikomustakaan elää hänen kanssaan, siinä ei ole ollut mitään epäselvyyttä missään vaiheessa. Vaikka tunteita onkin.
Se on ollut vuosien leikki. Et ole muuttunut, enkä sitä odota. Osaat niin huolettomasti viiltää sydämen auki. Kuitenkin näen totuuden, enkä jää unelmiin. Kiitos siitä.
Tiedätkös. Olet tosi paskiainen, mutta rakas sellainen silti. Rakastan sinua ääärettömästi, mutta on parempi, että jatkat valitsemallasi tiellä.
En tiedä jäänkö ikävöimään, ehkä. Minä vaan aina jotenkin...uskon johonkin, mikä ei loe todellisuutta. Se on tosi suuri pettymys ja romahdus mikä siitä seuraa. En jaksa kylmettää itseäni ja tämä tekee jitain sisimmälle.
Älä valitse minua, valitse joku toinen muu. Tee kuten tahdot.
Rakas paskiainen <3, minä en ole edelleenkään se keneksi minua luulet :)
Lupasin etten sinua hylkää.. En jätä. Olen tässä.
Satutat minua niin että ärsyynnyn, mutta pidän sinua kädestä silti. Olen tässä.
Siitä mitään olisi tullut, se oli jo tiedossa alusssa
Oikeasti olet minulle tärkeä sellaisena kuin olet. Anteeksi lapsellinen kiukutteluni ja draamailu..en tietenkään vaadi sinulta mitään. Olet tärkeä juuri itsenäsi. Toivottavasti voit hyvin ja elässäsi on päivänpaistetta missä oletkin.
En oikein pidä leikeistä kuitenkaan. Ne on minulle kuluttavia. Ehkä se on todfllinen luonteesi. Eihån siitä näin mitään tulisikaan. Se sisimpäni ei tunne sitä joka vain lymyilee vuodesta toiseen. Sisimpäni tuntee jonku joka on turvallinen ja aito.
En silti sinua hylkää. Sinä osaat hylätä ihmisiä, minä en. Kuitenkin se mitä haluan, on turvallinen, ja kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. Et taida olla sellainen. Haluan kuitenkin ihan aidon ihmisen elämääni.
Tämä viestiketju oli hyvä juttu. Tulin järkiini tämän kautta. Olipa kiva tavata vuosien takaa ihmisen jonka olen tuntenut niin syvästi jopa rakastuen. Minulla olikin sinua ikävä. Ja kohtaamisemme oli kaunis, jonka voimme tallettaa muistojen kirjoihin. Sitten kirjan kannet äkkiä kiinni.
En tiedä pidätkö tästä kirjoittelusta. Ei taideta enää kohdata. Haikea juttu. No noniin...oliko se sitten siinä.
Tässä ketjussa kaikki ongelmat vaikuttavat kumpuavan aidon kohtaamisen ja läheisyyden puutteesta. Tietysti kummassakin on aina omat puutteensa ja heikkoutensa, mutta niitä voi oppia tuntemaan, sietämään ja ne voivat myös parantua yhteisen rakkauden lämmössä. Asumisjärjestelyt ovat käytännön ongelmia, ja niitä on kaikilla pareilla. Harmonisilla ja vakaaltakin vaikuttavilla pareillakin on voinut olla suuria pelkoja, epäilyksiä ja riitojakin ennen kuin on löydetty toimivat vastaukset haasteisiin. Pitää vaan uskaltaa! Päätökset pitää tehdä hyveiden kuten rohkeuden avulla, ei pelkojen ha epäilysten. On otettava hauras sydämensä varoen käteensä ja ojennettava toista kohti, vaikka hän saattaakin heittää sen maahan ja sotkea hiekkaan ja lähtä nauraen pois. On pakko uskaltaa! Se on ainoa tie.
Hyviä neuvoja palstalaisille. Kauniisti kirjoitettu. Ihmisten pitäisi uskaltaa tuoda esiin itsensä, ei peläten särkymistä. Niinhän se on, ihmisillä on puutteensa ja, jos ei tunne todellisesti toista, niin asiat perustuvat oletuksiin.
Pyytäisin häneltä anteeksi tätä. Taas. Olen niin nolo :) noloudessa kuin koominen hahmo. Se taisi lähteä laukalle koko homma.
On vähän haikeaa. Ehkä se, ettei ehkä enää kohdata.
Tiedätkö. Sen veijari lymyilijän kanssa voin olla ystävä. Ihmisessä on toki puutteensa. Kaipaan kuitenkin oikeasti miestä, turvallista miestä. Sellaista, joka haluaa kasvaa rakkaudessa yhteiseksi parhaaksi. Sellaista on helppo kunnioittaa ja lähellä olla. En pysty antaa rikkoa itseäni ja se vekkuli lymyilijä rikkoo minua. Haluan miehen, joka on rakkaudessa täydelliseksi kasvanut ja että saan mahdolliswsti kasvaa sellaisen ihmusen kanssa yhdessä.
Kiitis kaikesta ja koko yleisölle. Toki itse hyvin lapsellisena täällä höpöttäen.
Mies jota kaipaan rohkeasti kertoisi tunteensa, ei odotuttaisi. Ja, että joudun sitä epäilemään, kertoo kait jotain.
Toki en ole antanut itsekään hyvää kuvaa itsestäni. Näyttäydyn keskenkasvuiselta. Minusta olisi silti ihanaa, jos toinen olisi aikuinen rehti mies. Se olisi hyvä lähtökohta. Ehkä hän voisi näyttää millaista naista kaipaa ja voisin sitä hänelle olla. Haluaisin mukautua hänen toiveisiin kunnioituksesta häntä kohtaan ja rakkaudesta. Sellaista kaipaan. En lymyilyjä palstoilla. Vaan aidosti.
Kysymällä tai viestillä asia joskus selviää. Sinusta ei sellaiseen ole ollut. Moneen muuhun olet samaan aikaan saanut energiasi kohdennettua.
Elämä tuo ihmiset yhteen jos niin tarkoitettu. Ketään ei pidä jäädä odottamaan.
Sinulla ei ole mitään auktoriteettia sanella muille miten elää elämäänsä.
Joo ja ei. Odottelen että molemmat retkahtaa yhtä aikaa.
Ja se mies ei syytä. Ei kohtele rumasti. On lempeä ja rakastava. Ja .minä palvon häntä ja hän palvoo minua. Rakkaudessa ei ole epäilystä, voi luottaa kaikessa toiseen, syvintä sisintä myöten. Sitä minä kaipaan. Haluan, että hän näyttää minulle sen rakkautensa arjessa ja .inä rakastan häntä ikuisesti puhtaalla rakkaudella, jita kukaan muu ei omista kuin vain me kaksi.
Jos tahdot, että sinuun luotan palstan ulkopuolella. Toivon, että näytät rakkautesi, ei vain sisäisesti, että voin oppia luottamaan. Haluan oppia.
Ymmärrän, että vuodet itkin ihmisen perässä, joka ei minua rakastanut, ei liiemmin välittänyt ja, joka kohteli huonosti ja jonka annoin kohdella huonosti.
Se ei ole se mies, jota kaipaan. En voi rakastaa ihmistä, jossa ei ole rakkautta.
Lähinnä loukata haluat ja saada hyvää mieltä itsellesi. Tuntuu varmaan hyvältä.
Ja ehkä tuo aloitus voisi kadota jonnekin bittiavaruuteen. En ymmärrä miten tunteet saavat minut tuolla tavoin kirjoittamaan. Hölmöjä kirjoitan näille palstoille. Hyvää yötä.
Vielä tälle aamua ajatukseni jaan. On parempi jos poistun täältä palstalta. Palstan ei tulisi olla näiden asioiden jakamispaikka. Pitkällä tähtäimellä täällä jää vain unelmoimaan epätodellisia asioita, mitkä eivät ole totta . Olen tehnyt vääryyttä siinä, että olen jakanut jotain niin syvää ja intiimiä. Nämä asiat eivät ole kaikille kaikkialla.
En tiedä kaipaatko tätä tietoa. Olisit ainoa, jonka huolisin, kukaan muu ei kelpaisi. On toisaalta myös totta, että asia eivät toimisi keskenkasvuisten kesken, samanhan pätee minuun. Jos loukkaamme alati toisiamme, se olisi kuin kylmillä kivillä heiteltäisiin. Olemme heitelleet kylmiä kiviä liikaa elämämme aikana toisiamme kohtaan.
En todellisesti tiedä tulisiko meistä mitään tai onko niin koskaan ollutkaan tarkoitettu. Luultavasti ei tulisi, ne on vain unelmia. Mitään mitä ei ole tapahtumut, sitä on turha spekuloida. Itse koen jakaneeni ehkä unelmia ja toiveita liian intiimisti täällä. Arki on kuitenkin arkea ja unelmat pelkkiä unelmia.
Haluan sanoa sen sinulle, vaikka en tiedä merkitsisikö se mitään ja onko sillä mitään väliä. Ketään muuta en huolisi, vaikka huomaisinkin, ettei meistä voisi tulla mitään.
En voi tietää kohtaammeko enää, koska ja missä merkeissä. Usein teroitit minulle etten sinua rakasta vaan jotakin muuta. Minun tulee miettiä mikä siis se jotain muu on, joka sisimpääni niin vaikuttaa, että saa tuntemaan ehjäksi ja kokonaiseksi, rakastetuksi ja hyväksytyksi. Pelkään yksinäisyydessäni kaiken siitä kuolevan. Jostain syystä niin ajattelen, etten pysty yksin ylläpitämään sen lämpöä. Että jokin vain hiipuu, ehkä elän arkea ja unohdan? Tai elän puolinaista elämää sellaista raskasta taakkaa kantaen. Ehkä niin ehkä ei.
En voi loputtomaati palstalla sinulle keskustella kuitenkaan. On vaan jatkettava matkaa. Kaikkea hyvää elämääsi missä kuljetkin. Paljon paljon rakkautta ja onnea. Menestystä kaikkiin töihin minkä aloitat. Ja ihmissuhteisiin, olkoon ne rikkaita ja tuokoon iloa elämääsi.
Vaikka asiat joskus sattuvat sydäneen. Aito rakkaus etsii aina toisen parasta ja sinun parhaasi on muualla kuin minun luonani. Oikeasti ymmärrän sen ja etten voi pitää sinusta kiinni.
Rakastan sinua. En hylkää sinua, kuten luoasin, en hylkää enkä jätä, mutta sanon hyvästi, koska minun tulee vain antaa sinun mennä minne haluatkin mennä ja mitä eniten kaipaat. Mitään mitä ei omista, ei voi pitää omanaan. :)
En osaa ajatella yhtään mihin uusi vuosi minua kuljettaa. Jokin aikakauden päätös tämäkin, ettei enää odottaisi toista elämäänsä.
Uskon niin, että teemme aina niin kumpikin. Emme osaa kait muutakaan. Luovumme toisistamme hiljaa. Ja jatkamme aina samaa kaavaa toistaen. Vuosi vuoden jälkeen.
En omista, mutta saat kuulua jos haluat. Silloin se on oikein.