Miksi äiti oli ilkeä?

Mietin usein edesmennyttä äitiäni. Äitini haukkui usein ihmisiä, jotka eivät toimineet hänen tahtonsa mukaan. Hän ei ymmärtänyt, että ihmiset ovat eillaisia. Hän ei esimerkiksi ymmärtänyt hlijaisia ihmisiä tai sellaisia, jotka eivät eivät puhuneet hänen kanssaan. Minusta tuntui pahalta, miten hän tuomisi ja haukkui seljäntakana ihmisiä heidän valinnoistaan.
Välillä äitini oli ilkeä myös omalle pojalleen valinnoista. Hänen onnistui pilata kaksi ihmisuhdetta. Parempi jakso hänen elämässään ajoittuu 80-luvulle. Silloin hän oli kuin eri ihminen. 90-luvulle tultaessa taas oma ilkeä ihminen tuli esiin. Ihmisten hakkuminen jatkui . Hänelle muodostui paljon vihaajia. Sain kovaa arvostelua kohdalleni. Välillä tuntui, että hän ei välitä minusta ollenkaan. Välillä äitino osasi olla myös reilu. Hän kuitenkin välitti minusta, vaikka haukkui minua.
Vähän ennen kuolemaa, hän aiheutti meille välirikon. Olin matkustanut kihlattuni luo toiseen kaupunkiin, kun hän soitti minulle ja pyysi käymään kaupassa. Sanoin, että olen kihlattuni kuona. Sitten hän pyysi, että olisin tullut hänen luokseen ja keskeyttänyt lomani. Hän alkoi huutaa minulle, että en ymmärrä mitään. Sanoin, että se on minun asiani, mitä teen. Sanoin, että tämä on minun elämäni, Hän löi puhelimen korvaani ja sanoi, että niin päätätkin.
Sitä seurasi 2 kuukauden hiljaisuus. Käytyäni kerran äitini luona erehdyin mainitsemaan kihlattuni nimen. Hänen ilmeensä muuttui synkäksi ja silmiin leimahti viha. Pahinta oli, että kerran hän haukkui minua ja kihlattuani tyttäreni kuullen.
Viimeistä edellinen puhelussa hän mainitsi kihlattuni negatiitivessä sävyssä. Hän oli hyvin vihaisen oloinen. Sitten äitinin ylististä vaimoani, vaikka ex oli pahoinpidellyt minua useasti. Sitten hän vaati, että minun on lopetettava suhteeni nykyiseen kihlattuuni. Uhkaili, että hän tulee muka puuttumaan asiaan, että se loppuisi.
Sanoi, että tarvitsen muka paremman naisen.
Lopulta päätin, että en puhu mitään äitilleni hänestä. Kun elämässäni oli paljon laskuja ja onglmia, niin äitini vain toisti liturgiaa, että minun ei kuulu maksaa laskujani. En minä häntä kuunnellut, vaan maksoin laskut. Hänellä oli myös paha tapa jätttää kuuntelematta, mitä minulla on asiaa. Kun hän sai jonkin asian päähänsä, niin hän vatvoi ja vatvoi asiaa, eikä kuunnellut minua. Olisin halunnut, että äiti olisi kuunnellut mitä minulla oli asiaa.
En minä häntä vihaa, mutta en ymmärrä hänen käytöstään. Kaikesta tästä huolimatta hän oli minulle rakas äiti.