eli, kuinka nopeasti olette päässeet kotiin suunnitellun sektion jälkeen ja kuinka olette leikkauksesta muuten toipuneet?
(itselläni sektio tiistaina ja hieman perhosia massussa pörräilee, pienen asukin lisäksi tietenkin... ;) )
(itselläni sektio tiistaina ja hieman perhosia massussa pörräilee, pienen asukin lisäksi tietenkin... ;) )
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselläni ei asiasta kokemusta, mutta mielenkiinnolla haluaisin vastauksia tismalleen samoihin kysymyksiin. Itselläni suunniteltu sektio tiistaina 26.7. (tuolloin tasan rv 39), viikko siis sen jälkeen kuin sinulla. Onko vaavi kenties tulossa pylly edellä maailmaan? Itselläni vauva perätilassa, eikä ulkokääntö ole enää mahdollinen lapsiveden niukkuuden vuoksi. Painoarvio oli tiistaina 2700 g, lääkärin mukaan siro vauva tulossa (rakenneultran mukaan tyttö) ja jos olisi lähtökuopissa oikein päin, niin mahtuisi tulemaan alakautta reilustikin, mutta perätilaa ei mun lantiolla lääkärin mukaan synnytetä. Itseäni sektio ei pelota, mutta miestä tuntuu hieman hirvittävän.. Reppana.. =)
juu, itselläni silloin tiistaina rv38 1, vaavin painoarvio oli pari viikkoa sitten jo 3600-3700, eli
silloin tiistaina jo lähemmäksi neljä kiloa tai jo ylikin... pikku mies tulossa kyllä oikein päin mutta lantionmagneetti kuvaus kertoi että mittani ovat ahtaat noin isoon vaaviin, joten päädyimme suunniteltuun sektioon.
nyt tässä sitten maanantaita odotellaan ja sitten sairaalaan... saattaa olla pitkä yö tuo maanantai-tiistai välinen... heh!
sinulle kaikkea hyvää loppu raskauteen ja kesän jatkoja!!
Kaikkea hyvää myös sinulle jatkoon! Toivottavasti tokenet nopeasti leikkauksesta ja pääset vaavin hoidon makuun täysillä mahdollisimman pian. =)
Minä sitten vietän omaa unetonta yötäni viikon päästä.. =)
Lykkyä tykö!!!
Minulla oli kiireellinen sektio ja viidentenä päivänä pääsin pois. Mutta minulla tulehdus kova, jota hoidettiin tipalla ja vielä kotiin antibiootit, joten en tiedä olisiko mahdollista ollut päästä aikaisemminkin..
Tiedoksi:pari ekaa päivää on vaikeeta kääntyä jopa sängyssä. Hoitajat kävi vauvaa vaihtaa rinnalta toiselle ja nostamassa sen omaan sänkyyn. Vessaan mentiin ekana iltana sängyllä ja siellä menetin tajuntani pari kertaa. Kipupumppu oli mulla helpotuksena alkuun, mutta liikkua kannattaa kun pystyy, se helpottaa. Yöt ovat kivuliaita. Näin minulla (muista että oli tulehdus ja lämpöä),mutta itse sektio oli hyvä kokemus ja nyt siitä viisi vkoa ja käyn jo pyörälenkillä yms...
Eka kerralla kotiuduimme viikon kuluttua. Itse olisi päässyt ja viidentenä päivänä, mutta vauva olisi vielä joutunut jäämään sairaalaan, joten halusin jäädä sinne vauvan kanssa. Toisella kerralla kotiuduimme viidentenä päivänä, kun vauvakin oli jo tarpeeksi hyväkuntoinen.
Riippuu kotiutuminen monesta asiasta, äidin haavan pitää olla siisti, vauvalla ei saa olla ongelmia, ja painon on pitänyt lähteä nousuun. Minulla tosin on molemmat olleet hätäsektioita, joten siksi myös vauvoilla ollut ongelmia aluksi...
Nyt luin juuri lehdestä, että pyrkivät kotiuttamaan jo neljäntenä päivänä leikatutkin, kun sairaalassa on remontti meneillään. Itse en aio siihen suostua, kun en yksinkertaisesti tule toimeen kolmen pienen lapsen kanssa kotona niin pian... Ainakin aikaisemmin kivut ovat olleet sietämättömiä vielä tuossakin vaiheessa...
Itselläni oli suunniteltu sektio vaja pari kuukautta sitten pojan perätilan vuoksi. Minäkin jännitin tuota leikkausta kovasti, mutta jälkeenpäin ajateltuna turhaan. Siinä vaiheessa kun oli päästy leikkaussaliin niin sitä ajatteli vain että on yhdeksän kuukautta vauvaa kantanut ja muutaman minuutin (n.15min) päästä saa tämän nähdä. Sairaalassa olimme viisi päivää, kun vauvan lonkkia tutkittiin. Normaalisti se on nykyään neljä päivää. Toipuminen oli uskomattoman nopeaa. Eka päivä vähän inhottava, mutta siedettävä. Seuraavana päivänä kävelin jo itse suihkuun. Viikon kuluttua aloitin päivittäisen lenkkeilyn vauvan kanssa. Paljon tsemppiä teille molemmille! Olisi kiva lukea myöhemmin teidän omat kokemukset tällä palstalla.
Ihanan pienen massu-aarteen kanssa nyt kotona ja erittäin onnellinen!
eli maanantaina menin illasta sairaalaan, tiistai aamuna klo.10 oli sektio aika...
aamulla sitten odoteltiin... ja kun saliin päästiin jännitti niin.... no, valmistelujen jälkeen isi pääsi paikalle. henkilökunta oli mukavaa, tuntui vaan että ihmisiä oli paljon...puudutus tunne oli kummallinen mutta oloon tottui nopeasti,(oksensin kyllä kerran...:( ), itse toimenpide kesti n.10min ja kuulimme aarteemme ensi itkun...-voi taivas sitä tunnetta!
Kaikki oli vauvalla hyvin(saimme nähdä nyyttimme).. kohtuni hieman temppuili, eikä meinannut ruveta supistumaan, -paino apu oli paikallaan.kätilö tuli painoavuksi heti tikkauksen jälkeen ja pääsin hänen kanssaan heräämöön... heräämössä oltiin niin kauan kuin jalat sain koukkuun... ja kohtukin alkoi hyvin "toimia". vauva oli osan yötä vauvalassa mutta tuli syömään luokseni...seuraavana päivä suihkuun omin avuin ja vauva siirtyi vierihoitoon.lauantaina kotiin ja suoraan koiranäyttelyyn... joten todella HYVIN olen toipunut!
kokemuksesta jäi pelkästään hyviä tunteita (suotta jännitin)
aarteemme painoi 4020g ja pituutta 50cm!
Hyvää kesää kaikille!!!
Eli kiitos kaikille jotka vastasitte!
Kiva kuulla muiden kokemuksia vaikka oma on aina oma, mutta osaa kuitenkin jotenkin "valmistautua" paremmin kun kuulee kuinka muilla on mennyt.
Mutta juu, nyt vielä muutama yö ja sitten päästään ihastelemaan uutta tulokasta, -nähdään yhdeksän kuukauden "työn" tulos ;)!
Kesän jatkoja teille kaikille!