Välillä hän itki kohtaloaan

"Välillä hän itki kohtaloaan, koska se oli tuonut hänet tänne tunteettomien ihmisten luokse. Toisinaan hän soimasi arkaa luonnettaan, muistutti itseään rakkaan äitinsä usein toistamista sanoista, jotka vakuuttivat kärsivällisyyden ja kieltäymyksen olevan naisen tärkeimpiä ominaisuuksia ja itsehillinän hänen hyveensä. Hän päätti vielä uudelleen rohkaista mielensä ja seuraavana päivänä, kun kaikki olivat läsnä, kertoa kihlakunnantuomarille, miksi hän ei voinut hyväksyä tämän kohteliasta tarjousta. Hetken harkinnan jälkeen kuitenkin kainous, sisäinen ääni, joka ei koskaan erehtynyt, sanoi hänelle, että oli parempi antaa asian olla. Lopulta, monien itsensä kanssa käymien riitojen jälkeen, hän päätti olla menemättä seuraavana päivänä aamiaiselle. Kun sitten palvelija tavalliseen tapaansa aamulla kutsui häntä, hän selitti olevansa huonovointinen.
Ida, joka ihaili todenmukaisuutta, häpesi harhaanjohtavan ilmoituksensa takia, ottamatta huomioon, että sielun oireilua oli vaikeampi hoitaa kuin kehon."

Suomessa on niin paljon vapautta, täällä ei ole mitään pakottavaa syytä luopua omista haaveistaan todellisen, aidon rakkauden suhteen, silti täällä niin moni menee loukkoon kuvioihin, joista ei sitten välttämättä ole enää edes poispääsyä.