Avaimet hukassa!

Olit jättänyt ne oveen tullessasi, ja joku otti ne vara-avaimiksi itselleen ohikulkiessaan.

Mulla oli kaksi kertaa joku eri asia, eteisen jakkaran taakse pudonneena. En muista mitä olivat, hain ja katselin niitä useina päivinä. Robotti Imuri työnsi jakkaraa ja sitten vasta huomasin.

Jollakin on älliä kun huomasi että sisällä niiden täytyy olla jos itse on sisällä. Minäpä olen nuorena rouvana vaihtanut ulko-oven lukon kun lapsen avain oli hukassa. Enkä tajunnut että olisin vaan etsinyt sisältä kun se lapsi kumminkin oli kotiin päässyt. Avain löytyi sitten joskus. Ei siinä mulla paljon päättelykykyä ollut.

Joo kyllä siinä pieni paniikki tulee heh.Onneksi ei ole kuin 2 huonetta ja keittiö.
Nyt vävy osti semmoisen kotelon missä on avain sisällä ja kiinnitti sen takapihalle
ja siinä on tunnusluku jos mummo jää ulos.Mutta hitto se on taas eri asia muistaako
mummo sen tunnusluvun että saa avaimen ulos.Kyllä tää vanhuus on ihanaa.

Aikanaan myytiin sellaisia avaimenperiä joka piippasi kun vihelsi. Vihellys>piippaus avaimenperästä. Helpotti avainten etsintää melkoisesti paitsi silloin kun vahingossa tuli laitettua ne avaimet jääkaappin ruoka-ostosten kanssa.

Biotunnistus.

Olettaisi nykytekniikkaa voivan soveltaa myös normaalilukkoihinkin. Onhan suunnilleen jokaisessa kännykässäkin nykyisin sormenjälkitunnistusta ja kasvojentunnistimia.

Niitä ei ilmeisesti ole myynissä. Mutta koodilukkoja kyllä on. Niissä toki ongelmana koodin muistaminen.

Suosittelen kaulaketjua avaimelle.

=DW=

Haloo Päpsy,,,etkö parempaan aloitukseen pysty???

Minä unohdin Saksassa passini hotellin tallelokeroon .
Alkumatkalla bussissa vasta huomasin, mutta eihän me voitu sen takia palata takaisin, olisi koko joukko jäänyt laivasta.
Eräs ystävällinen ja kielitaitoinen bussissa soitti hotelliin ja antoi tietoni mihin he voisivat lähettää passini.
Sainkin sen takaisin kotiin palattuani.
Onneksi en koko paluumatkalla tarvinnut passia.
Vähän kyllä pelotti mitä tapahtuu jos sitä kysytään.
Tämä tapahtui jo parikymmentä vuotta sitten.


Onneksi en koko paluumatkalla tarvinnut passia.

Kaikki yhdessä kaulapussissa. Vaimoni halvaantumisen vuoksi hoidan kaikki asiat.
Kaulapussissani ovat nykyisen asunnon ja tyhjäksi jääneen avaimet. Samoin kaikki muutkin kuten esimerkiksi auton kaukosääteinen ja virtalukon avaimet.
Lompakko jossa kaikki mahdolliset kortit ml. luottosellainen, kuntosalin kokoaikakortti ja myös harmittomat mutta tarpeellisiksi kokemani.
Siis koko elanto on siinä.
Vaimoni ollessa kunnossa voin unohdella kokien vain pientä harmia. Nyt on tilanne toinen.
Kerran pussini unohtui kuntosalin sisälle ja havaitsin sen vasta haroessani auton avaimia havaiten pussin kadonneen, eli jääneen sisälle saliin. Oli sunnuntaipäivä joten respa oli kiinni.
Pääsin ko. kerrostalon käytävään ja aikani jystettyäni sali pukuhuoneen käytävän ovea tuli yksi heppu katsomaan ja laski minut sisälle. Sunnuntain aamupäivänä siellä ei välttämättä olisi ollut ketään.
Tuon jälkeen olen varmistellut useaan kertaan myös pussukan sisällön.
Halvaantumistaan edeltänyt ilkeämielinen heitto vaimoltani.
Väitti, että minä lahoan yläpäästä nopeammin kuin alempaa.

Kamalaa....!