Milloin tajusit rakastuneesi minuun?

Melkein heti tajusin. Aina tuntui, et jotain puuttui, mut sitten ,kun kohtasin sut niin se oli menoa se❤️

aikalailla myös heti 🤩❤️

Heti tajusin. Se oli menoa.

Aloitus on mieheltä.

Siinä vaiheessa, kun heräsin toistuvasti keskellä yötä ja ensimmäinen ajatus oli hän.

Heti aamulla portaissa kun tuli töihin. Näin vain jotain tuttua, kuin olisin tullut kotiin.. ❤️
Kaikki tässä miehessä oli jotenkin ihanaa. Ääni, vartalo, kädet... Katse, olemus, kaikki..
Kaunis sielu, ehkä liian haavoittunut, ei usko rakkauteen... Pelkää itsensä antamista rakkaudelle.
Asioita mitä ei jokainen nää, mutta minulle ne paljastuu.
Halukin oli niin luonnollista... Halaus oli sellainen että en olisi halunnut irti päästää. Ehkä ei tarvitsekaan... Lopulta...

Monella sama varmaan.

No siinähän rakastelet itseäsi, rauhallisesti, turvallisesti.

https://m.youtube.com/watch?v=253H2rs-AoY

se jokin selittämätön samankaltainen olemus ja impulsiivisuus ja se että näki yhtä pimeänä nämä polut periaatteessa tapahtui mitä tahansa. ääni kun ois kotio tullu. plus ulkomuoto myös täysin mieleeni jotenkin kutsuva kaikessa röyhkeydessään ja jopa siin vihaisuudessaan. luultavasti pohjimmiltaan oli äärettömän lämmin ja lutune tyyppi. jotenkin kovin tutun oloinen…hän on mulle jollakin selittämättömällä tavalla rakas ja ikävöin

Riippuu kuka kysyy😄

Jotain erityistä tapahtui syvällä sydämessäni ensimmäisenä iltana kauan sitten. Seuraavan kohtaamisen jälkeen en ole pystynyt unohtamaan. Siitäkin on jo kauan. Vielä kävi jotain hieman myöhemmin, ja tunteet syveni entisestään ja jotkin asiat muuttuivat. Eikä se ole jäänyt siihen.
Tämä meni miehelle. ❤️

Ensinmmäiswen kerran, kun näin sut.
Ihan sillä ekalla sekunnilla

Rakastuin lopullisesti ikuisesti viimeistään silloin kun nappasin syliini ja tunnistin omaksi

15 v sitten

En mä mitään sellaista myönnä, en tällä tuntemisella.

Jotöstain syystä on välillä tuntunut, että kaikki on säädetty ennalta ja että asiasta on vain viimein tullut tietoiseksi, että jotenkin on aina ollut 'jotain', mutta ei tiennyt mitä se on.
On ikäänkuin elänyt elämäå, tehnyt kyllä kaikki rakkautta tarkoittavat asiat, mutta ne ovat kaikki olleet vain performanssi itse aidosta asiasta.

Ihastumisesta puhuisin.

Mutta muistan sen tarkasti, se täysin yllättävä hetki. Se oli se sellainen tunne, mikä tulee vuoristoradassa tai vapaapudotuksessa tms. kun ottaa vatsanpohjasta, kun istuin syöksyy alaspäin mutta itse jää hetkeksi kuin ilmaan istumaan, turvavöiden/kaarien varaan.

Nyt!
Juuri nyt!
Ihan sitten vain sekuntti sitten!
😍 RAKAS!😻MJAU!

En muista tarkkaa hetkeä. Ehkä sellaista ei edes ole, vaan se tuli salakavalasti hiljaa hiipien vastustelustani huolimatta. Sitten meni aikaa myöntää se itselleen. Rakastuminen on kai pahimmillaan melkein johonkin psykoosiin verrattava olotila. Onneksi se ei kestä loputtomiin, vaan muuttaa muotoaan ja järki palaa päähän. Mutta eihän sitä unohda koskaan. Jos unohtaa, se oli vain ihastus.

Silloin kun meidän katseet kohtasi ensimmäisen kerran. Ja seuraavana päivänä se sun jäätyminen. Se oli sen jälkeen menoa. ❤️❤️❤️

Onneksi en sentään rakastunut, pienesti ihastuin ja utelias olin.

En ihan heti, vaikka kiinnostuin, ja henkilö veti jotenkin puoleensa. Oli epätodellinen olo, mitä on tapahtumassa. Sitten aloin odottaa näkemistä ja tajusin, kuinka pihkaannuin lisää koko ajan, vaikka yritin kieltää tunteen.

Olin tuntenut jo kauan ja ollut kevyesti kiinnostunut, kun yhtäkkiä se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: tajusin rakastuneeni. Vaikka kaikki meni miten meni, tämä säilyy sydämessäni aina. Ikinä hän ei voi olla minulle yhdentekevä, vaikka niin haluan välillä itselleni uskotella.

Silloin kun hän painautui kylkeeni kiinni ja sanoi jotain kaunista.

Ensi silmäyksen jälkeen pöydän ääressä, syödessä.

Lähetyssaarnaajassa silmiin katsoen.