Minun perjantai..

Kävin "päihde"-lakkooon viime torstaina, takana kaksi kuukautta lääkehumalatiloja sekoitettuna viinalla viikonloppuisin- ajokorttikin meni siinä sivussa ja melkein kaikki muukin.
Olen lääkeriippuvainen, myönnän sen mutta olen lopettanut niiden syömisen. Toki oli saatanan huonoja päiviä ja oloja pitkin viikkoja mutta tästä pikkuhiljaa paranemaan päin..
Nyt yksin kotona joka tuntuu oudolta, ei enää sekavia olotiloja, tappeluja, putkaan joutumisia.. Minä itse, 19v tyttölapsi.. jo nyt päässyt samaan jamaan kuin moni muu paljon vanhempana.. Mutta olen tyytyväinen että se on ohi.
Ainut mikä tässä vituttaa on poikaystäväni- henkinen tukeni ja turvani.. Ymmärtäjäni. Juonut pitkin viikkoa ensin kotona, nyt baarissa, meidän viimeisillä rahoilla vielä.
Olenko epäoikeudenmukainen kun olen harmissani ja vittuuntunut hänen käytökselleen?
Tai kaipa tämä on mulle ihan oikeinkin.. Olinhan minäkin kaksi kuukautta päivästä toiseen sekaisin.. MUT EN ENÄÄ!
2292
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

jos todellakin haluat normaalia elämää sitä et tossa suhteessa tule saamaan vaan ota rohkeesti askel siihen mitä itse haluat ja varmasti sieltä sen löydät kun jaksat ajan mennä...

Äänestä
  • viitsisi tehdä miehestäni syyllistä mihinkään asiaan. Ainoastaan olen hieman näreissäni hänen käytökselleen.
    Kai mun pitäisi uskaltaa sanoa asiasta, vaan en tiedä onko sekään oikein, sillä itsehän minä liehusin paljon kauemmin. En tiedä...
    Vuosi sitten ryyppäsin kaksi-kolmekin kertaa viikossa, sitä kesti kesästä syksyn lopulle.
    Mulle on vaan jäänyt joku takauma siitäkin, en kutsuisi sitä alkoholiongelmaksi, mutta pahaa tekee kattoo kuitenkin kun toinen umpikännissä ja minä selvinpäin kaikin tavoin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


mie vaan kirjoitti:

Kävin "päihde"-lakkooon viime torstaina, takana kaksi kuukautta lääkehumalatiloja sekoitettuna viinalla viikonloppuisin- ajokorttikin meni siinä sivussa ja melkein kaikki muukin.
Olen lääkeriippuvainen, myönnän sen mutta olen lopettanut niiden syömisen. Toki oli saatanan huonoja päiviä ja oloja pitkin viikkoja mutta tästä pikkuhiljaa paranemaan päin..
Nyt yksin kotona joka tuntuu oudolta, ei enää sekavia olotiloja, tappeluja, putkaan joutumisia.. Minä itse, 19v tyttölapsi.. jo nyt päässyt samaan jamaan kuin moni muu paljon vanhempana.. Mutta olen tyytyväinen että se on ohi.
Ainut mikä tässä vituttaa on poikaystäväni- henkinen tukeni ja turvani.. Ymmärtäjäni. Juonut pitkin viikkoa ensin kotona, nyt baarissa, meidän viimeisillä rahoilla vielä.
Olenko epäoikeudenmukainen kun olen harmissani ja vittuuntunut hänen käytökselleen?
Tai kaipa tämä on mulle ihan oikeinkin.. Olinhan minäkin kaksi kuukautta päivästä toiseen sekaisin.. MUT EN ENÄÄ!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu