Minun tarinani on seuraavanlainen....heinäkuussa -04 jätin pillerit pois ja lapsi sai tulla jos on tullakseen! Kuukautisia ei kuitenkaan kuulunut ja kävin lääkärissä joka määräsi teroluteja, jotta vuoto alkaisi...kuukautisia ei kuitenkaan seuraavaksikaan kuulunut ja kävin uudestaan lääkärillä ja taas sama vastaus, kyllä ne sieltä tulee...no tulihan ne..kerran. Kierto taas kerran venyi ja venyi ja 4/05 en enää jaksanut lääkärin hokemisia "kyllä ne sieltä tulee" vaan menin yksityiselle...siellä todettiin pco ja kohdun limakalvo oli vaivaiset 4.5 mm ja pieniä rakkuloita pilvin pimein!=( Kaikki hormoniarvot olivat ok ja miehen simppatesti todella hyvä!
Sain clomikuurin ja varattiin seurantaultra...lääkäri oli lapsettomuuden asian tuntija ja aivan ihana!
Seurantaultrassa kp 12 näkyi että limakalvo oli kasvanut 8.5mm:n ja molemmilla puolilla yksi johtava folikkeli n. 10mm..seuraavan viikon tikuttelin ovulaatiota, jota en pongannut!=(
Vatsan nippailut ja "ovislimat" havaitsin vasta kp 29, mutta vuoto alkoi kp 52.
Aloitin uuden clomikierron, jossa on menossa nyt kp12 ja eilen oli folikkeliultra, jossa oli musertavia uutisia...kohdun limakalvo vain 3.4mm ja ei yhtään johtavaa folikkelia, vain useita 6.8mm rakkuloita!=( Minun "oma" lääkärini on lomalla, joten olin toisella lääkärillä, joka ultrasi! Puhui jo rankemmista hoito vaihtoehdoista...ensi viikolla menen uudelleen ultraan ja katsotaan, josko minulla vaan ovulaatio clomeista huolimatta tapahtuu myöhemmin! Itse en osaa uskoa että ne limis ja folikkelit enää kasvaisivat!
Kyllä on niin paha olla ja koko ajan miettii mitä olen tehnyt väärin ja miksi minä en pysty lasta saamaan...eikä tilannetta yhtään auta että todella monet ystävät ja tutut ovat joko raskaana tai jo synnyttäneet! =( Kertaakaan ei ole tullut vihaa heitä kohtaan, vaan olen oikeasti onnellinen heidän puolestaan...on vain katkera olo itseään kohtaan! Miksi minä olen näin maho!?!
Onneksi minulla on aivan ihania ystäviä, joille olen kertonut asiasta ihan avoimesti sekä aivan ihana oma rakas aviomies! Niiden avulla jaksaa! Myös omat eläimet auttavat unohtamaan asian aina edes hetkeksi!=)
On parempia ja huonompia aikoja, mutta toivoa ei pidä heittää!
Olisi kiva vaikka mailailla jonkun kohtalo toverin kanssa...saisi jakaa tunteita ja asioita!=)
Sain clomikuurin ja varattiin seurantaultra...lääkäri oli lapsettomuuden asian tuntija ja aivan ihana!
Seurantaultrassa kp 12 näkyi että limakalvo oli kasvanut 8.5mm:n ja molemmilla puolilla yksi johtava folikkeli n. 10mm..seuraavan viikon tikuttelin ovulaatiota, jota en pongannut!=(
Vatsan nippailut ja "ovislimat" havaitsin vasta kp 29, mutta vuoto alkoi kp 52.
Aloitin uuden clomikierron, jossa on menossa nyt kp12 ja eilen oli folikkeliultra, jossa oli musertavia uutisia...kohdun limakalvo vain 3.4mm ja ei yhtään johtavaa folikkelia, vain useita 6.8mm rakkuloita!=( Minun "oma" lääkärini on lomalla, joten olin toisella lääkärillä, joka ultrasi! Puhui jo rankemmista hoito vaihtoehdoista...ensi viikolla menen uudelleen ultraan ja katsotaan, josko minulla vaan ovulaatio clomeista huolimatta tapahtuu myöhemmin! Itse en osaa uskoa että ne limis ja folikkelit enää kasvaisivat!
Kyllä on niin paha olla ja koko ajan miettii mitä olen tehnyt väärin ja miksi minä en pysty lasta saamaan...eikä tilannetta yhtään auta että todella monet ystävät ja tutut ovat joko raskaana tai jo synnyttäneet! =( Kertaakaan ei ole tullut vihaa heitä kohtaan, vaan olen oikeasti onnellinen heidän puolestaan...on vain katkera olo itseään kohtaan! Miksi minä olen näin maho!?!
Onneksi minulla on aivan ihania ystäviä, joille olen kertonut asiasta ihan avoimesti sekä aivan ihana oma rakas aviomies! Niiden avulla jaksaa! Myös omat eläimet auttavat unohtamaan asian aina edes hetkeksi!=)
On parempia ja huonompia aikoja, mutta toivoa ei pidä heittää!
Olisi kiva vaikka mailailla jonkun kohtalo toverin kanssa...saisi jakaa tunteita ja asioita!=)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juttusi alku oli kuin minun tarinaani. pco:n toteamisen(milemmissayli kahtakymmenta rakkulaa) jälkeen suositeltiin paria lisä kiloa(laihduttaminen auttaa ylipainoisille)ja muna johtimet tähystettiin. Niin,minulla sitten toisella Clomikierrolla(2 per päivä) tärppäs,mutta oli tuulimuna ja heti seuraavasta tulin taas raskaaksi. Poika on nyt 1vja2kk vauva kuume meillä kova. Pelotti taas tuo pco ja kävin katsotuttamassa munasarjani jotka olivat normaalit! !!!!!OLIN AINA KUULLUT ETTEI TÄSTÄ PARANE!!!!Kuukautiset tulivat eka kertaa ilman Teroja (imetin 10kk) pelkäsin niiden taas jäävän pois.Tein ovis testejä viime kierrolla neljänä perättäisenä päivänä alkaen 15kp(kiertoni n.33päivää)en bongannut ja menkkojakaan ei kuulunut! Ajattelin että se siitä paranemisesta! Ennen kuin soitin minnekkään taas terojen ja clomejen toivossa tein kuitenkin raskaustestin joka ! Olin ihmeissäni! Tämä vain siksi jotta tiedät paranemis mahdollisuuden olevan totta ja jotta saisit edes vähän toivoa ja voimia!
Mailaa minulle,
myöskin täällä pco ja välillä hoidossa käyminen on rankkaa ja tuntuu ettei monet ymmärrä.
osoite on [email protected]
Hei vaan kohtalotoverit- minäkin kuulun PCO:laisiin, lisäksi sairastan vaikeaa endometrioosia jota on leikattu jo 3 kertaa ilman mitään kovin dramaattista parannusta.
Yritimme mieheni kanssa raskautta yhteensä 4 vuotta, ja kävimme IVF-hoidoissa.
Kolmannella hoitokerralla(PAS-siirto) sitten saatiin vihdoin plussa. Koko alkuraskauden ajan oli verisiä vuotoja, PCO:n takia kuulemma.
Raskaus päättyi lopulta keskosen syntymään keisarileikkauksella raskausviikolla 30, mutta viikkoihin nähden pienikokoinen tyttö jäi henkiin ja voi nykyään hyvin!
Meille sanottiin IVF-hoitojen alussa, että minun diagnooseillani raskaaksi tulemisen mahdollisuus on n.5 prosenttia- joten suuria toiveita emme elätelleet!
Täällä kanssa kohtalotoveri... Minulla vasta todettiin PCO ja siksi olisi kiva kirjoitella muidenkin kanssa ja saada toivoa... On aika masentunut olo:( Postia voi laittaa osoitteeseen: [email protected]