Hei,
aion tehdä ensi vuotta varten ehdotuksia tiedekunnille pääsykoejärjestelmien muuttamiseksi. Samalla aion tiedottaa omasta tilanteestani. Näitä asioita varten haluaisin tietä seuraavat asiat:
1. Ketkä päättävät, kuinka opiskelijat valitaan?
2. Ketkä päättävät mahdolliset valintakoekirjat?
3. Ketkä päättävät uusien opiskelijoiden sisäänottomäärän?
Yst. terv., Jukka
aion tehdä ensi vuotta varten ehdotuksia tiedekunnille pääsykoejärjestelmien muuttamiseksi. Samalla aion tiedottaa omasta tilanteestani. Näitä asioita varten haluaisin tietä seuraavat asiat:
1. Ketkä päättävät, kuinka opiskelijat valitaan?
2. Ketkä päättävät mahdolliset valintakoekirjat?
3. Ketkä päättävät uusien opiskelijoiden sisäänottomäärän?
Yst. terv., Jukka
Vastaukset 39
Vanhimmat
Yliopistot ovat atuonomisia laitoksia, ja myös yleensä tiedekunnat yliopiston sisälläkin voivat melko itsenäisesti päättää sisäänoton kriteereistään. Tiedekunnan sisällä toimii monijäseninen valintalautakunta, joka muodostuu siis yliopiston tutkimus/opetushenkilökunnasta, ja jossa saattaa olla mukana myös opiskelijajäsen(iä). Tämä hoitaa siis lopullisen valinnan.
Haluan selventää: valintalautakunta on (käytännössä!) sellainen lautakunta, joka lyö vain vahvistusleiman oppiaineen ehdottamille ratkaisuille. "Lopullinen valinta" tarkoittaa käytännössä sitä, että lähestulkoon poikkeuksetta se hyväksyy oppiaineen ehdotuksen, koskipa alue mitä asiaa opiskelijavalinnassa tahansa. Juovat kahvia ja vilkaisevat oppiaineen ehdotusta ja lähestulkoon aina(sanoisin 99,9%:sesti) noudattavat sitä. Eikä niillä opiskelijajäsenillä ole siellä mitään sananvaltaa.
Ikävää on, ettei tällaisia asioita sanota ääneen. Opiskelija/hakijaparat luottavat siihen, että asiat päätetään "oikeudenmukaisesti".
Noista opiskelijajäsenistä vielä sen verran, että he ovat valitettavan usein kiinnostuneita lähinnä siitä, miltä näyttävät professorien, lehtoreiden ym. "tärkeiden henkilöiden" silmissä. Ikävä kyllä motiivina olla jäsenenä tällaisissa lautakunnissa on oman edun tavoittelu ja näin ollen heidän tapanaan on yleensä olla "täysin samaa mieltä laitoksen henkilökunnan kanssa".
...ehdota jotakin hakijaryhmää syrjivää ratkaisumallia. Tuolla jossain olit suunnittelemassa, että yliopistossa jo opiskelevat/sieltä valmistuneet eivät saisi hakea psykaan aikaisempien opintojen perusteella. Sehän on räikeä epäkohta. Jos on nuorena valinnut jonkun alan joka ei kiinnostakaan (tai alan joka ei työllistä ollenkaan) niin paljon kuin sivuaineena opiskeltu psykologia, ei tämä saisi estää oikeutta hakea psykologiaan erikoistapausvalinnassa/aik.opint.perusteella. Ihan vastaavasti tuollaisella henkilöllä voi olla opintoja kasassa niin paljon, että valmistuminen olisi yhtä nopeaa kuin avoimessa opintoja tehneellä henkilöllä. Tiedän todella monia yliopisto-opiskelijoita, jotka kamppailevat sen kanssa, etteivät saa vaihdettua pääainetta psykologiaksi, koska hakukäytännöt ovat mitkä ovat. Ne kokeet ovat yhtä raadollisia heillekin, ei vain Sinulle.
Vastaus kysymykseesi: oppiaineet (=pääainelaitokset) päättävät hakumenettelystä, mutta tiedekunta "vahvistaa" päätökset. Eli: oppiaineilla on tuossa todella suuri rooli.
Mutta vinkki: eivät kyllä taatusti tee päätöksiä yhden hakijan esittämän stoorin perusteella.
Kaikki kunnia sanan ja mielipiteen vapaudelle, mutta sinä yliopistolainen olet itse mielipiteinesi räikeä epäkohta. Vai että oikein "hakijaryhmää syrjivä ratkaisu"?!
Itse ajattelen tiukasti niin, että ainoa tasa-arvoinen tapa opiskelijavalintaan on, että kaikki tulevat sisään saman hakumenettelyn kautta. Karrikoiden minäkin voisin hakea ens vuonna maa- ja metsätaloustieteelliseen ja yritän sitten vaihtoa pika pikaa aineeseen, johon ei ole ollut kiinnostusta lukea montaa kuukautta eikä muutoinkaan mahkuja tiukassa kilpailussa. Tuppaa olemaan niin kaikesta kaunopuheisuudestasi huolimatta, että nämä aineiden vaihtajat ovat vain täysiä luusereita, jotka verhoilevat todelliset argumenttinsa ties minkälaisilla taloudellisilla ja rationaalisilla syillä.
En voi sanoa, ettenkö ymmärtäisi jollakin tasolla näiden yritteliäiden rimanalittajien puolustelua, mutta periksiantaminen johtaisi kuitenkin vielä suurempaan epäkohtaan. Peräänkuulutan tässä vastuun ottamista omista valinnoista!! Jos uusi ala alkaakin yhtäkkiä kovin miellyttää, mars valintakokeisiin! Ne osaltaan toimivat indikaattorina hakijoiden motivaatiosta ja kyvystä toimia alalla.
...noissa on sun näkemyksissäsikin. Itse asiassa olen itse juuri sitä mieltä, ettei ketään saisi paapoa, vaan kuten ehdotat: kaikki sisään saman hakumenettelyn kautta. Kommenttini oli kohdistettu Jukka V:lle, joka tuntuu olevan sitä mieltä, että "erikoistapausvalinnan" kriteerit määriteltäisiin - yllätys yllätys - hänen oman tilanteensa mukaisesti. Minähän ajan juuri tasa-arvon asiaa: esim. aikaisempien opintojen perusteella valitaan yliopistoon opiskelijoita tälläkin hetkellä juuri aikaisempien opintojen perusteella useisiin aineisiin (suurinpaan osaan aineita) samoin kriteerein (yleisin käytäntö on, että tulee olla perus- ja aineopinnot haettavasta aineesta, yht. 60 ov tehtyjä opintoja - tällainen käytäntö on reilu, siinä on kaikille samat kriteerit). Pääaineen vaihdon tulee olla mielestäni mahdollista, koska jos ei olisi, ei yliopiston laitoksilla olisi kovinkaan suurta motivaatiota pitää yllä edes jonkinlaista tasoa opetuksessaan. Kyllä yliopistollakin on hyvä olla kilpailua sen verran, että opetuksen taso pysyy yllä edes jonkinlaisella tasolla. Ja sitä paitsi, joku lahjakas, potentiaalinen tutkija voi kehitellä mainioita tutkimusasetelmia ja keksintöjä juuri sivuaineessaan - totta hel....ssä pääaineen vaihdon tulee olla mahdollista. Mutta kuten sanoin, samat kriteerit kaikille. Psykologiassa tilanne on, että kaikki osallistuvat samaan valintakokeeseen. Tämä on reilua! (paitsi että Turun yliopistossa osa hakijoista pääsee suoraan haastatteluvaiheeseen opintojensa perusteella - tässä heitä siis suositaan verrattuna muihin hakijoihin)
Sinänsä jopa olen samaa mieltä, että ketään ei saisi syrjiä. Mutta vaarana olisi se, että ne, jotka ovat lukeneet jonkin pääaineen lisäksi sivuainelaudaturin psykologiasta, menisivät avoimessa opiskelleiden edelle.
Suurin epäkohta hauissa ovat ylioppilastodistuspisteet. Esimerkiksi itselläni on selkeästi lievä lukihäiriö englannin kielessä, joka taas vei osaltaan aikaa muilta opinnoiltani. Sain pitkästä englannista kirjoitettua a:n.
En tiedäkään, mitä kirjeeni vaikuttaa, mutta ainakin toivon, että saisin jotakin muutoksia aikaan.
Yst. terv., Jukka
Hei,
ei millään pahalla, mutta Suomessakin on niitä, jotka tuottavat erinomaisia tekstejä, mutta koetilanne on erityisen stressaava tai ei saa kokeessa kaikkea irti tiedoistaan.
Näin ollen pääsykoe ei ole paras ratkaisu. On myös muistettava, että kaikilla ei ole lukumahdollisuuksia siinä määrin kuin monilla muilla.
t:Jukka
Kiva juttu. Mutta mutta, sivuainelaudaturin psykasta tehneet voivat kyllä vaihtaa pääaineensa psykaksi ympäri vuoden. Eivät he vaikuta tuohon kaavailemaasi kiintiöön. Turussa - ja muuallakin - sivuainelaudaturin saamiseksi pitää osallistua pääsykokeisiin. Painotan siis, että he EIVÄT sinänsä ole aikaisempien opintojen perusteella hakevia. Kyllä nekin ihmiset pitäisi huomioida, jotka ovat tehneet psykasta vain perus- ja aineopinnot eikä muuta (koska sen enempää psykaa ei ilman pääsykokeita voi opiskella yliopiston sisälläkään - huom!). Eli saman verran voi psykaa suorittaa kuin avoimessakin. Avoimen puolella opiskelleet ovatkin Turussa yliopistossa opiskelevia/opiskelleita paremmassa asemassa, koska he todellakin voivat hakea psykaan tekemiensä perus- ja aineopintojen perusteella. Jos taas on suorittanut joskus vaikkapa maantieteen tutkinnon yliopistossa ja sen lisäksi opiskelut avoimessa psykan cumun, ei voi kuitenkaan osallistua avoimen valintaan, koska on "joskus tullut opiskelleeksi maantiedettä yliopistossa". Että kyllä noissa valinnoissa on räikeitä epäkohtia.
Samalla totean, että valintaprosessin kautta saadaan tietyntyyppiset ihmiset sisälle. Ainoa epävarmuus on siinä, kuinka hyvin esim. Turun yliopisto hyväksilukee aikaisemmat opinnot pääainetta myöten. Olisi nimittäin turhauttavaa mennä Turkuun opiskelemaan ja kuulla "Tervetuloa psykologian johdantokurssille...".
Olen edelleen tiukasti HYO:n, esim. oik.tdk:n linjoilla. Yhtenä vasta-argumenttina voisin mainita, että oik.tdk:n v.2004 arvosteluperusteissa laitettiin painoarvoa sille, kuka pystyy paineen alla ratkaisemaan rajallisessa ajassa sotkuisia oikeusvyyhtejä. Siis paineensietokyky voi olla jollakin alalla jonkin sortin kriteeri myös, ei tietenkään kaikilla aloilla, myönnetään.
Toisekseen lukumahdollisuudet on yksinkertaisesti kunkin itselleen luotava.!!Kukaan ei oikeasti halua lukea neljää kuukautta kokeisiin, mutta -paska homma sinänsä- tasa-arvon nimissä näin on tehtävä, jos mielii haluamaansa kouluun. Eri asia on. että sisäänpääsijöitä allekirjoittanut mukaan lukien tietysti lämmittäisi, jos pääsykokeen läpäisy luettaisiin osaksi tulevaa tutkintoa.
En voi sanoa että rakastaisin yli kaiken ja ehdottomasti pääsykokeita. En vain ole nähnyt parempaa, teknisesti aukottomampaa ja tasa-arvoisempaa vaihtoehtoa suorittaa opiskelijavalintaa. Eri asia on, että kaikille samoja kokeita/valintaprosessia voitaisiin myös itsessään kehittää vähemmän stressaaviksi, monipuolisemmiksi ym. Avoimen yo:n reitin ymmärrän vaihtoehdoksi sellaisille kroonisille tapauksille, jotka epäonnistuvat pääsykokeissa järjestäen, mutta ovat silti parantumattomassa kiimassa alaan, jonne ovat aina halunneet.
Täydentäen edelliseen: olkoon siis osaksi aikaisempien kirjoittajien näkemyksiin nojautuen 3 tietä YO:oon, joista kukin valitkoon halunsa ja kykynsä mukaan ja joista peruskoulun, lukion ym. opot kovasti nuorisoa tiedottakoot..
1.valintakoe
2.avoin yo tietyllä alalla edellyttäen, että opinnot on suoritettu parhain arvosanoin
3.tietyn alan sivuaineopinnot yo:ssa, edellyttäen, että ne on suoritettu parhain arvosanoin
Näinkö?
Keskimmäinen vaihtoehto tosin edellyttänee omaa rahoitusta, joka vakavaraisen perheen pennulla tarkoittaa, että pappa betalar. Pientä eriarvoisuutta siis havaittavissa...mutta taloudellista eriarv. ilmenee kyllä jo huikeassa mittakaavassa ulkomailla. Ei kai sille mitään sitten voi.
Hyvä hyvä! Tuo ehdotus huomioi mahdollisimman monen
hakijan tilanteen.
ps. Toki ne rahat on jostain revittävä, jos avoimessa meinaa opiskella, mutta mutta, sehän on sitten "sijoitus tulevaisuuteen", eivätkä ne nyt NIIN kalliita ne avoimen opinnot ole etteikö niitä olisi useimpien kohdalla mahdollista suorittaa.
No ei siellä tarvitse noin perusteista lähteä jos cumu on kasassa. Ehkä yksi tai kaksi tutkimuskurssia täytyy suorittaa (jotka ovat vain pääaineopiskelijoille). Kyllä ne aika hyvin hyväksilukevat opintoja. Tiedän tämän, koska olen suorittanut toisen kaupungin avoimessa psykan opintoja jotka on hyväksiluettu Turussa ihan ystävällisessä hengessä.
Kiitos. Nyt haluaisin vinkkiä siitä, mitä muita aineita minun kannattaisi ottaa siellä tutkintooni. Suoritettuina olisivat:
- psykologia, aineopinnot
- erityispedagogiikka, aineopinnot
- sosiaalipsykologia, perusopinnot
- kasvatustiede ja aikuiskasvatus, perusopinnot pedagogisten opintojen täydennysmoduuli
- draamakasvatus, perusopinnot, aie suorittaa aineopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa, jotta saan ilmaisutaidon opettajan pätevyyden lukioon
- perheopinnot, perusopinnot
- sosiologia, perusopinnot
- kieli- ja viestintäopinnot
Tarkoitukseni olisi tehdä opettajaopinnot ja psykologian opinnot. Mitä suosittelet?
Miksi? Jos pääset AVOIMEN KIINTIÖSSÄ (huom! sellainen on jo siis olemassa) haastatteluvaiheeseen ja se menee hyvin, pääset Turkuun psykaa opiskelemaan.
Minulla on muutama syy. Ne tulevat tässä:
1. Kunnianhimo päästä pääsykokeen kautta sisään yliopistoon.
2. Olen tehnyt Jyväskylän avoimessa kuitenkin suurimman osan avoimen opinnoistani.
3. Tahdon elää hiukan eri paikkakunnalla kuin läheiseni - pieni ero tekee hyvää...
t. Jukka
Olet oikeasti tyhmä, jos et hae avoimen väylässä Turkuun.
"1. Kunnianhimo päästä pääsykokeen kautta sisään yliopistoon. "
Miksi ihmeessä? Ei se ketään kiinnosta.
"2. Olen tehnyt Jyväskylän avoimessa kuitenkin suurimman osan avoimen opinnoistani. "
Mikä ei todennäköisesti ole ongelma. Ota asioista selvää.
"3. Tahdon elää hiukan eri paikkakunnalla kuin läheiseni - pieni ero tekee hyvää... "
Ja senkö takia olet valmis uhraamaan ammatilliset toiveesi?
että hänen pitäisi ensin uhrata periaatteensa päästäkseen sisään ja sen jälkeen ei enää perhesuhteillakaan väliä? katsokaa vähän miten henkilökohtaisuuksiin kommentointi menee. jukalla ainoa tarkoitus on tässä tuoda pointtinsa esiin selkeyttämällä tilannettaan vastauksillaan, ei se että hänen periaatteitaan kyseenalaistetaan.
jukka, tee kuten parhaaksi näet. ei ole mitään syytä miehen luopua periaatteistaan, ne ovat vielä tärkeämpiä kuin unelmat. periaatteet pitävät sinua pystyssä silloinkin kun unelmat särkyvät.
tsemppiä :)
Mielestäni tekisin väärin, jos tekisin itseäni vastaan. En halua koulata ketään. Vihaan huonoja välejä yli kaiken.
Kerros nyt, mitä sä oikein aiot niille tiedekunnille ehdottaa ja miksi. Ootko siis hakenut tänä keväänä psykaan ja jäänyt rannalle? Nyt sitten koet tulleesi jotenkin systeemin sortamaksi?
Odotatko ehdotuksiesi saavan aikaan jotain muutakin kuin myötähäpeästä johtuvaa päänpuistelua niiden lukijoissa?
Olen hakenut vuosikausia yliopistoihin ja erityisesti kahteen pääaineeseen. Näin ollen alan kyllästyä tilanteeseen.
1. Psykologian pääsykokeisiin Jyväskylässä olen osallistunut vuosina 1996 ja 2000 - 2005. Vuonna 2001 olin lähellä päästä toiseen vaiheeseen. Sen jälkeen (niin kuin sitä ennenkin) raja on ollut kauempana. Tällainen valinta ei palvele minua eikä muutamia muitakaan.
2. Erityispedagogiikkaan (asiantuntijakoulutus ja aikuiserityiskasvattajakoulutus) olen hakenut vuodesta 2000 alkaen. Olen osallistunut esivalintaan ja vain vuonna 2004 pääsin valintakokeeseen esivalinnasta läpi. Tuloksena oli varasija, jolta en päässyt sisään. Muina vuosina olen päässyt toteamaan rajan olevan melko lähellä, mutta esim. parin lukion päästötodistusarvosanan takia olen jäänyt ulos valintakokeesta.
Vuonna 1996 olen aloittanut hakemisen ja mielestäni hakurääkki maisterin tutkinnon verran opintoja tehneeltä saisi luvan loppua ensi vuonna viimeistään.
t. Jukka
Mutta hei! Erityispedagogiikkaa voit päästä opiskelemaan suoritettujen opintojen perusteella. Eikös siitä voi tehdä ne perus- ja aineopinnot suht. vapaasti?
Itselläni kandin verran opintoja takana, toiseen ammattiin opiskelu, osa-aikatyö ja kaksi alle 3-v lasta kotihoidossa. Opinnot avoimessa suoritin hyvin/erinomaisin arvosanoin viimeisen kolmen vuoden aikana. Hain erillishaussa: en päässyt, kun ka raja hakemaani aineeseen oli piirua vaille kolme, johon oma keskiarvoni ei ihan yltänyt. Korottaa en voi, kun kokonaisuudet lukittu, eikä niitä tiedekunnan mukaan saa enää lukinnan jälkeen avata. Avoimessa eivät tiedä MITÄÄN väylä-haun kautta hakevien asioista ja tiedekunnan opot eivät ole kiinnostuneita auttamaan meitä 'lusmuja', jotka emme ole pääsykokeen kautta pyrkineitä. Tuntuu ikävältä, ettei motivaatiota, lahjakkuutta ja päämäärätietoisuutta osata havaita muista hakijaryhmistä. Erillishaun ajankohtahan on sellainen, että hakijoiden saavutuksiin voisi perehtyä perusteellisemmin, kun pyrkijöitä ei ole ihan tuhatmäärin. Luulisi yliopistoakin kiinnostavan viittä vaille valmis maisteri, joka tod. näk. suoriutuu lopuista opinnoistaan tavanomaista nopeammin ja vieläpä hyvin arvosanoin. Rahaahan se heillekin tietäisi ja vielä helppoa sellaista. Minunkaan mielestäni pääsykoe ei kohtele reilusti kaikkia hakijaryhmiä. Itselläni pääsykokeet menevät aina aivan penkin alle, koska en ole kertakaikkiaan ehtinyt valmistautua niihin riittävästi perhe- ja työtilanteeni vuoksi. Opintosuoritusteni perusteella olen kuitenkin varsin kyvykäs ja elämäntilanteeni vaativuuden huomioiden 'hyvää' opiskelija-ainesta. En silti aio luovuttaa. Tutkintoni tulen suorittamaan vaikka sitten ulkomailla. Syksyn tullessa jatkan entiseen malliin kieli-ja viestintäopintoja suoritellen sekä aloittaen sivuaineeni aineopinnot sekä tenttien pari kirjatenttiä lyhyestä sivuaineestani. Kävin tässä taannoin tiedekunnan opintotoimistossa ja huomasin opiskelijoiden ilmoitustaululla lappusen, jossa luki jotain siihen malliin, että "Eikö opiskelu kiinnosta? Onko motivaatio-ongelmia?" ..niinpä.
Etkö jo tajua!!? Olet liian tyhmä yliopistoon!!!! Työnnä se kirjeesi just sinne!
Hei "tuttua",
kirjoituksesi elämäntilanteestasi oli juuri kuin minun näppiksestäni... paitsi mulla on 3 alle neljä vuotiasta joiden kanssa vietän avointa opiskelijaelämääni...:)
Muutamia kysymyksiä nousi mieleen, joihin toivon että ehtisit vastata. Mihin yliopistoon hait väylässä? Paljonko se raja oli tarkalleen, kun sanoit että lähellä kolmea (käsittääkseni 2.75 on maksimi)? Oliko tämä raja siis rajana haastatteluun pääsemiseksi vaiko pääsyraja jolla hyväksyttiin haastattelu huomioiden?
Tuosta väylästä on kyllä tosi vähän tietoa jaossa, mutta mun mielestä se tekee siitä vaan arvokkaampaa. Väylää etsiessä kun ei tosiaankaan pääse helpolla vaan joutuu nähdä kunnolla vaivaa ja luoda yhteyksiä jotta saa asiallista infoa... eli ei olla kyllä lusmuja! Ehkäpä ne laajentavat tuota väylää tulevaisuudessa, kun varmuudella saavat ahkeria opiskelijoita sitä kautta.
Hei!
Pahoittelen tilannettasi. Tilanne on tavallaan tuttu itsellenikin siten, että tunnen monia, jotka ovat kohdanneet samantapaisia ongelmia.
Mitä aineita ja minkä yliopiston opintoja olet suorittanut? Itselläni on Jyväskylän, Helsingin ja Turun yliopistoihin suoritettuja opintoja. Aineopintotasolla olen opiskellut psykologiaa ja erityispedagogiikkaa, perusopintotasolla kasvatustiedettä ja aikuiskasvatusta, sosiaalipsykologiaa, sosiologiaa, draamakasvatusta, perheopintoja, filosofiaa ja moninaistuvaa maailmaa.
Eri avoimilla tuntuu olevan erilaiset toimintatavat ja ymmärrykset hauista. Esimerkiksi Jyväskylässä tiedetään hyvin eri hakumahdollisuuksista, mutta ei välttämättä hakijamääristä. Eräänä vuonna esim. kehityspsykologiaan haki 13, mutta vain 5 pääsi sisään. Samat 5 kutsuttiin haastatteluihin tietyin perustein.
Erityispedagogiikkaan hakemisessa väylän kautta viime vuonna tapahtui kummallisuuksia. Vain kuudelle taattiin paikka, kun 12 muuta joutui toteamaan pääsykokeensa turhaksi. Sinänsä ikävää, vaikka toisaalta rajatkin on toki pidettävä.
Toivon, että pääset haluamallesi alalle.
t.Jukka
Hei,
haluan toivottaa sinullekin onnea jatkoa ajatellen. Mielestäni olisi hyvä, jos saisimme kaikki sisään. Tosin se voisi tuottaa esim. 500 uutta psykologian opiskelijaa vuosittain ja tulokset voisivat olla kamalia.
Toivottavasti opiskelijavalinnoissa ryhdyttäisiin tutkimaan enemmän opiskelijoiden kapasiteettia ja suoritettuja opintoja. Se olisi kaikkien etu.
Yst. terv., Jukka
Lueppa ihan alusta tämä ketju. Helppoahan se on huudella jos ei ole perhettä hoidettavana ja työtä ei tarvi ikinä tehdä perintöä odotellessa.
Hain Helsingin yliopistoon ja tiedekuntaan johon hain, alin hyväksytty ka hakemaani aineeseen oli 2,7. Minulla 2,5. Kyseiseen aineeseen ei ole haastattelua, vaan tullakseen hyväksytyksi, hakijalta edellytetään suoritetuksi vähintään 60 ov. Hakijat asetetaan ka:n lisäksi paremmuusjärjestykseen opintojen suoritusajankohdan sekä pää- ja sivuaineiden muodostaman kokonaisuuden mielekkyyden mukaan, mikäli ka:t ovat siis samat useammalla hakijalla. Näin ollen mitä 'vanhemmaksi' suorituksesi käyvät, sitä heikommat mahdollisuudet sinulla on opiskelemaan päästä. Toisekseen en tiedä kuinka tuo tutkintouudistus tulee vaikuttamaan väylän kautta hakevien tilanteeseen: ts. tuleeko jo suoritettuja opintoja päivittää ja jos, niin missä mittakaavassa.
Niin vielä sellainen pointti, että tämä väylä, jota kutsutaan AVOIMEN väyläksi kattaa itseasiassa kaikki muutkin hakijaryhmät mm. pääaneen vaihtajat yo:n sisällä ja yliopistojen välillä.
Kaikesta huolimatta: Onnea ja jaksamista arkeen sekä opintoihin :)
OKL:n hakuprosessi on varsin epäoikeudenmukainen verrattuna muiden alojen hakuun.
On alkukarsinta, jonka perusteella valitaan ne, jotka pääsevät pääsykokeisiin.
Hakija voi osallistua vain yhden yliopiston pääsykokeeseen.
Hyvin arvokkaita lisäpisteitä saa lukion pitkän matematiikan suorittamisesta ylioppilaskirjoituksissa. Onko ala-asteen opettajan todellakin noin tärkeää osata pitkän matematiikan asiat? Miksi samoja pisteitä ei anneta suomen kielen osaamisesta? En tiedä mikä olisi opettajan tärkeämpää osata hyvin kuin kieli, jolla opetus tapahtuu.
miten elämän kortit jaetaan? Jos alusta asti korkein kortti on ollut 8- hai, niiin miten menestyt elämässä?
No ethän sinä menesty. Ystäviä ei ole, pillua et saa ja päissään olet päällekäyvä. Itsemurha ei ole huono vaihtoehto. Itsesääli ruokkii väliinputoajia.
Ampukaa minut, en ole terve.
Jos sinulla on lukihäiriö ja englannin kieli tuottaa ongelmia, miten kuvittelet selviytyväsi englanninikielisestä kurssiaineistosta?? Luulen että jos et noin monella kerralla ole päässyt sisään, olet hakemassa väärälle alalle. Ei se sisäänpääseminen yliopistoon niin vaikeaa ole, itse pääsin ekalla kerralla kahteen paikkaan, toiseen on vielä vaikeampi päästä kuin Jyväskylään psykologiaan. Ja jos Turussa on joku väylä mitä voisit käyttää, kannattaisi varmaan käyttää sitä jos tosiaan haluat psykologiaa lukea..
Voi voi kuule Jukka Vee... voithan sä aina ehdotuksia tehdä mutta turhaa se on! Jokaisella tiedekunnalla oma vakiintunut systeeminsä josta eivät helpolla luovu. Lisäksi saman oppiaineen eri kaupunkien tiedekuntien välillä kova keskinäinen kilpailu kuka paras. Tiedottele vaan rauhassa omasta tilanteestasi, PERSEENSÄ HE SILLÄ PYYHKIVÄT!!!!
Valintakoe, johon jokaisella on mahdollisuus osallistua, ON tasapuolinen.
Koe ei määrää hakijan ominaisuuksia tai elämäntilannetta. Itse jätin vakituisen työpaikkani pääsykokeisiin lukemisen takia. Suuret tavoitteet vaativat joskus suuria uhrauksia.
Avoimessa suoritetuista ei tule saada mitään pisteitä-missään vaiheessa- pääsykokeissa aloille joilla on soveltuvuuskriteerejä. Opinnoissa sisällepäästyä kylläkin yhteneväisyyksien mukaan.
"Valintakoekehittelijät" pitävät nykyisiä käytäntöjä usein toimimattomina epäonnistuttuaan itse useasti( =kokeessa täytyy olla jotain vikaa..) ja haluavat räätälöidä niitä oikeudenmukaisiksi( =pääsevät itse sisään).
Ensimmäisellä kaatumisella ei ole syytä luovuttaa, vaan yrittää kovemmin ja tietoisemmin. Ja jos yhdenkäden sormet loppuu kesken, voi olla paikallaan miettiä ensiksi on todella tehnyt kaikkensa ja jos on niin MIKSI alalle haluaa ja voiko vastaavaa merkitystä antavaa tehdä muulla tavoin.
Jyväskylän psykologian valintakoetta kritisoivat herättää ihmetystä.
Kaikkilla mahdollisuus osallistua. Lukiomenestyksesä riippumaton 50%n pelkkä valintakoemenestyskiintiö, soveltuvuuskoe. Mitä enempää voi tehdä tasapuolisuuden saavuttamiseksi...
Hyvä valintakoe ei mahdollista kaikkien sisäänpääsyä, vaan kaikille mahdollisuuden yrittää
tasapuolisessa tilanteessa ( ei hyvityspisteitä ) ja soveltuville mahdollisuuden opiskelupaikkaan.
et ole tainnut itse olla jyväskylän psykan pääsykokkeessa? luepas jotain kesäkuun ketjuja niin saat kuvaa asiasta. kun kyseltiin vain nippelitietoa ja kysymyksen asettelulla koitettiin hämätä... suurin osa hakijoista ilmeisesti asettui 10 virhepisteen sisään, joten jotain mättää täytyy olla kokeessa joka ei mittaa selkeitä eroja. jos oli neljä virhettä, niin yo-pisteet ratkaisivat ja tällä alalla on oikeasti erinomaiset lähtöpisteet niin monilla. siinä sitten nuoruuden virheistä rankaistaan ikuisesti vaikka olet jo kolmikymppinen.
kuten jukka on sanonut, kun on pienet piste-erot niin yo pisteet ratkaisevat liikaa. vaikka olisi kuinka kehittynyt sen jälkeen esim. reaalin kirjoittamisessa avoimen avulla, sitä ei huomioida pisteissä. tämä on ihan selkeä epäkohta ja siihen on oikein tarttua.
mikäli ei anneta mahdollisuutta korotta esim. yo pisteitä joka vuosi kehityksen mukkaan... jukallakin sen verran jo aikaa lukiosta että varmasti on ehtinyt petrata arvosanojaan, mutta kun saa vain kerran hyväksytyn uusia yo-kokkeessa niin ei mahda muuta kuin valittaa.
toivon sydämestäni että jotain uudistuksia saataisiin aikaan. avoimessa kun joutuu tosissaan tekemään yhtä paljon työtä kuin yliopistossa, ja toiset rehkivät opintoja vielä tiukempaan aikatauluun kuin yliopistossa keskimäärin. ja kuten tässäkin ketjussa, monet jopa työnsä ja perheensä ohella niittäen hyviä arvosanoja - ilman opintotukia kalliita kursseja tulevaisuutensa vuoksi maksaen.
2 kertaa. Kuten lukemalla mainitsemiasi threadeja olisit huomannut...
Edelleen tarkoituksenmukaisina näen ko pääsykokeet.
Mikään ei ole täydellistä, kokonaisuutena kuitenkin tarjolla olevista paras. Varsinkin avoimien opintojen tai vapaaehtoistöiden pääsykokeissa hyvittämättä jättänmuisen osalta. Ja kuitenkin itse molempia tehnyt.
Eikös Saksassa kaikki halukkaat pääse yliopistoon. Surkeat löysäilijät potkitaan pellolle toisin kuin Suomessa.
Suomessa suurin työ tehdään sisään mennessä, kun paikka aukeaa, alkaa iloinen opiskelijaelämä.
Omasta mielestä saksalainen versio yliopisto-opiskelusta on parempi kuin suomalainen, koska sillä karsitaan ne todelliset lusmut helvettiin koulusta.
Se järjestelmä on myös maksullinen. Eli kun tavallinen tallaaja sille tielle lähtee, ottaa hän lainan. Iso-B:n käytännössä, joka on sama, tämä laina on TODELLA suuri. Mitäs teet, kun potkitaan ulos yliopistolta niin että jäljelle jää vain lainat eikä niiden vastineeksi mitään. Se on sit helppo tietty täältä sanoa, et tyhmille käy niin.. kun ei itse tarvitse kokea. Siellä olisit kuitenkin alta aika yksikön University drop out.
Miksei kukaan haukkuessaan meidän järjestelmää ymmärrä että tämä on ilmainen. Ja siihen on syynsä.
PS. Pääsykokeet on tehty ihan tavallisille ihmisille. Ja niissä pärjäävät ne, jotka osaavat panostaa niihin. Jos jätetään luvuista lääkis ja oikis en tod. ymmärrä mistä voi olla kiinni jos ei esim. 5 vuodessa pääse sisään. Ja miks ihmeessä pitäisi vaihtaa koko systeemi, jos jotku ei selviä siitä kokeesta.