Tulin kotiin illalla ja äiti istui sohvalla oudon näköisesti. Kysyi mikä on. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi että tietää syömisongelmistani. Vedet tulivat silmiini. Kolme vuotta bulimiaa, nyt jäin kiinni. Toisaalta olen toivonut jääväni, jotta saisin apua. Nyt lähinnä suututtaa, että olin huolimaton..En tiedä yhtään mitä tästä seuraa. Itken vain. En voi nukkuakaan. Ei siitä tulisi mitään. Miten mikään voi enää olla normaalisti kun perhe saa tietää tästä?
Onhan tämä ihan hyvä joo. Olen pelännyt jo niin paljon kuolemaa ja olen tosissani halunnut parantua. Minulla on etäiset välit jokaiseen perheenjäseneeni. En osaa puhua heille. Äidin mielestä tämä on oma valintani. Että minä muka tahdon tätä. En osaa syödä! Ei hän voi ymmärtää sitä. Kaikki kaatuu.. tahdon pois. Mikään ei kannata. Mitä minä teen? Kaikki on niin sekavaa ja on paska olo.
Loukkaan äitiä kun kerron hänelle että minulla on paha olo aina kotona ja puran sitä ahdistusta ahmimalla ja oksentamalla. Arrghh en tiedä mitä teen..
Olen normaalipainoinen, nyt pelkään että minua aletaan lihottamaan.. En kestä itseäni jos lihon. Nyt en enää tiedä tahdonko edes eroon bulimiasta..Haluan vain olla yksin ja huomaamaton.
Maanantaina äiti sanoi soittavansa johonkin? Mikä tässä voi olla edessä?
Onhan tämä ihan hyvä joo. Olen pelännyt jo niin paljon kuolemaa ja olen tosissani halunnut parantua. Minulla on etäiset välit jokaiseen perheenjäseneeni. En osaa puhua heille. Äidin mielestä tämä on oma valintani. Että minä muka tahdon tätä. En osaa syödä! Ei hän voi ymmärtää sitä. Kaikki kaatuu.. tahdon pois. Mikään ei kannata. Mitä minä teen? Kaikki on niin sekavaa ja on paska olo.
Loukkaan äitiä kun kerron hänelle että minulla on paha olo aina kotona ja puran sitä ahdistusta ahmimalla ja oksentamalla. Arrghh en tiedä mitä teen..
Olen normaalipainoinen, nyt pelkään että minua aletaan lihottamaan.. En kestä itseäni jos lihon. Nyt en enää tiedä tahdonko edes eroon bulimiasta..Haluan vain olla yksin ja huomaamaton.
Maanantaina äiti sanoi soittavansa johonkin? Mikä tässä voi olla edessä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ole kuule tyttöseni onnellinen vain, että jäit kiinni. Ei sun äiti sinulle pahaa halua vaikka soittaakin terveyskeskukseen tms.
Yksin on aika vaikeaa päästä siitä helvetistä.
Kerro äidille mikä sua ahdistaa ja miksi sulla on kotona paha olla mutta varoita häntä etukäteen että huutaamaan ja moittimaan hän ei voi ruveta.
Miten äitisi oli huomannut sun sairautesi? Oliko hän pitkään tiennyt jo?
Olen iloinen sun puolestasi vaikka jäitkin kiinni, koska se on sun parhaaksesi.Ajattele vaikka tulevaisuuttasi, ei ole kiva kun koko nuoruudesta on ainoat muistot vain yrjömisestä ja pää pöntössä olemisesta.
Rakkain terveisin ex-häiriöinen.
tuohan on tavallaan tosi hyvä juttu. tsemppiä sulle. ja tosta et pelkäät että sua lihotetaan, niin tuskin, jos et ole alipainoinen.
Äidin suhtautuminen asiaan on nyt ihan ok. Hän vaikuttaa ymmärtäväiseltä vaikken olisi uskonut. Jäin kiinni kun hän löysi ulkoroskiksesta oksennuspussejani. :S Pelottaa yhä..
...äitisi huomasi ja puuttui asiaan.
Mulla kävi niin, että kun aluksi lopetin melkein kokonaan syömisen, niin kaikki huomasivat, jouduin tarkkailuun ja painoa oli pakko nostaa reilusti normaalipainoiseksi.
Sitten kaikki olivat tyytyväisiä...
Mutta nykyisin tilanteeni on todella ikävä, kun en voi hakea mistään apua, ja kukaan ei tiedä ongelmastani, bulimiasta, koska kuitenkin syön normaalisti. Oksentaminen joka suupalan jälkeen ei kuitenkaan varmaan ole kovin normaalia...
Äitini kyllä kerran huomasi ja kysyi, olenko joku hemmetin bulimikko?
Kiistin väitteen, niin ei ole myöhemmin huomauttanut mitään.
Kurjaa, kun toisaalta toivoisi, että joku pelastaisi tästä tilanteesta, toisaalta taas on tosi tyytyväinen, kun äitikin suhtautui asiaan niin "hälläväliä, tee mitä haluat"-asenteella.