Kohta 50

Ihan yhtä juhlittava olet kuin kaikki muutkin! Itse tietysti päätät, haluatko juhlia. Mutta turhan usein menee just näin, että miehillä on pullistelevat 50-vuotisjuhlat ja naiset sivuuttaa omat synttärinsä, aivan suotta.

Reilun kuukauden kuluttuahan ne olisi...viisikymppiset ! Pakko on pienimuotoiset kahvikekkerit pitää kun osa ystävistä tulee kuitenkin kutsumattakin . Työkavereille eilen esitin kutsun kun tuli muutenkin puheeksi . Töissä perinteinen kahvitilaisuus ja lahjananto . Mieluiten ohittaisin sen päivän samoin kuin olen ohittanut muutkin synttärini . En erityisesti halua olla juhlakaluna . Lisäksi ajatus sen rajapyykin ylittämisestä karmaisee , vaikka en uskokkaan ikinä tuntevani itseäni vanhaksi . Olen mielestäni ikuisesti keskenkasvuinen . Paino on kans mietityttänyt . Sitä on tullut vuoden aikana lisää räjähdysmäisesti enkä varmaan kovin edukseni esiinny valokuvissakaan : ( Juhlia kyllä muuten järjestän mielelläni , tai ainakin nuorempana järjestin . Viimeiset suuremmat järjestelyt tein muutama vuosi sitten kun ex-mieheni täytti 50 .

Meillä on mieheni kanssa toukokuussa peräkkäisinä päivinä juhlat. Ihan vielä ei ole 50-v täysi, mutta sitten kun /jos hengissä ollaan, Kreikkaan / Kyprokselle suunnistetaan.

Anteeksi vain ystävät (sukulaisista puhumattakaan)
mitään kemuja ei teille järkätä. Lahjat saatte kyllä tuoda tai vaikka lähettää...Heh!

Mieluusti paljon rahaa!
DDDD

mitenkään, en yleensäkään juhli synttäreitäni.

Sitten jos ja kun joskus tuon maagisen 50 v. täytän, niin taidan ostaa kilon suklaata ja pistää hyvän filmin videoon ja maata sohvalla tekemättä yhtään mitään :))

Ja laitan ovet lukkoon ja sälekaihtimet alas, että jos joku sattuu tulemaan niin luulee etten ole kotona.

En aio vanhentua arvokkaasti, olen varmaan vielä 80 vuotiaanakin yhtä kahjo kuin nytkin :D
Siis - toivottavasti :DDDDD

Minä en aio juhlia. Vaikka olen oikeasti sitä mieltä, että kekkerit kannattaa aina laittaa pystyyn, kun on vähänkin aihetta. Elämä on niin lyhyt ja luonteeltaan arvaamaton. Toisaalta vuosia tulee lisää itsestään, joten niitä ei voi pitää varsinaisena omana saavutuksenaan. Pitkää avioliittoa kuitenkin voi. Koska 50-vuotispäiviesi tiimoilta pukkaa juhlimispainetta, niin miksette pistä bileitä pystyyn sen kunniaksi, että olette onnellisesti naimisissa?! Siinä olisi sekin hyvä puoli, että silloin et olisi yksin parrasvaloissa.

Ymmärrän lasten synttärit, heille pitää järkätä sillon tällön henkilökohtasta juhlaa.
Kukaanhan ei oo mun käsittääkseni pyytäny tai oma-aloitteisesti hedelmöittyny ja syntynyt. Miks HEMMETISSÄ sitä juhlitaan, ihan ku oltais TEHTY jotain, ihan vaan ku on synnytty???Äitee ja isää kai sillo pitäis juhlia, nehän meidät aikaan sai. Juu, on äitienpäivän sun muut, mutta itserakkautta on juhlia OMAA SYNTYMISTÄÄN, HALOO!.Ens vuonna 50-v, ENKÄ JUHLI VIELÄKÄÄN!

onnea, mutta miltä itsestäs tuntuu haluatko isot juhlat. Itse en ole juhlija tyyppiä mutta mullahan on aikaa 50 vuoteen vielä 12 v. Saa nähä pistänkö kemut pystyyn:)
Jos vähänkään tuntuu siltä, niin eikäö kemut pystyyn yhden kerran elämässäsi täytät 50 v. Tsemppiä:

Totta oli, että päivän lähestyminen mietitytti, en ole ns.juhlijatyyppiä. Tiesin että sukulaiset, lähinnä sisarukset perheineen, odottelivat jotain, koska kaikkia muitakin oli juhlittu.

Päätimme tyttäreni kanssa (miestä ei huushollissa) ottaa päivä taloudellisesti ja rennosti: keitettiin lihasoppaa (oli talvi) ja vispipuuroa, ostin porkkanapiirakoita yms. syötävää, tehtiin kakut ja pullat. En halunnut kenenkään tuovan kukan kukkaa, itse ostin ruusuni pöytään. Toivoin kaiken mahdollisen lahjan rahana ja niinpä menin vähän myöhemmin yksin etelän lomalle.

Mukavaa oli kaikilla, ja minulla vielä myöhemminkin. Huomasin myös että minusta ei tullut sen vanhempaa eikä mummumaisempaa kuin aiemminkaan, peili näyttää edelleen mukavan naisen minua sieltä katselevan.
Onnea sinulle, pidähän edes vaikka pienet juhlat!

Tiedän että en voi välttyä juhlimiselta,koska lapset ne järjestää:))
Mun ystävät on vielä kaiken lisäksi viemässä risteilylle,eli otan kaiken vastaan mitä tarjotaan.
Kerranhan elämässä täytetään maagisia vuosia:))))
Musta on tosi ihanaa,kun varsinkin ystävät muistaa:))))Mehän olemme vielä nuoria naisia:))))

Täytin äskettäin 45 v. ja olin kutsunut useita vieraita. Melkein kaikki kutsutut peruivat tulonsa, koska heinäkuisena viikonloppuna on muutakin tekemistä kuin jonkun naisen synttärit. Sama juttu oli silloin kun täytin 40. Olen nyt päättänyt, etten enää yritäkään järjestää mitään synttärijuhlia, koska olen syntynyt keskellä kesää ja ihmiset eivät kerta kaikkiaan halua muuttaa lomanviettoaan minun synttärieni takia. Monet tuttavani ovat kertoneet, että he eivät puolestaan edes halua mitään juhlia, mutta sukulaisille on pakko järjestää jonkinlainen merkkipäivän vietto. Minulla ei ole sukulaisten rasitetta, koska sukua on niin vähän ja suhteet ovat etäiset. Luulen, että alan säästää rahaa hyvissä ajoin, jotta pääsen jonnekin unelmieni matkalle jos joskus 50 täytän.