Penttilä Sari Nummela

KAIKESTA huolimatta ”äiti tai isovanhempi saati Sari mamma” (kuvottavaa)

Kaikesta.

Kaikesta tämä alkoi.
Ei yhdestä sanasta.
Ei yhdestä teosta.
Vaan kaikesta.

KAIKESTA.
Kaikesta mitä sanottiin.
Kaikesta mitä jätettiin sanomatta.
Kaikesta mitä tehtiin,
ja kaikesta mistä käännettiin katse pois.

Rikoslaki ei huuda —
se koputtaa.
Hiljaa.
Kaikesta muistuttaen.

Sadun Sari Penttilä,
varjo nimeltä Sari,
ei ihminen vaan merkki,
teki kaikesta esimerkin.

Kaikesta kunnian murtumisesta.
Kaikesta nimen tahriintumisesta.
Kaikesta luottamuksesta,
joka petettiin — kaikesta.

Nuori seisoo keskellä kaikkea.
Liian pieni liian nuori kantamaan kaikesta vastuuta.

Liian yksin,
kun kaikesta olisi pitänyt huolehtia.
Kaikesta terveys horjuu.
Kaikesta raja rikkoutuu.
Kaikesta keho ja mieli sanoo:
nyt riittää.

Kaikesta.
Ja kuule tämä.
Kuule tarkkaan.

Kaikesta huolimatta:
Hyväksyminen ei ole pakko.
Ei koskaan.
Ei missään.
Ei kaikesta hinnasta.
Se on kielletty.

Kaikesta huolimatta — kielletty.

Vieläkään emme hyväksy.
Emme vähästä.
Emme paljosta.
Emme kaikesta.

Sillä tämä ei ole vain runo.

Tämä on varoitus.

Kaikesta opittu ääni.
Kaikesta jää jälki.
Kaikesta vastuu.
Ja kaikesta —
on joskus sanottava:
ei.