Kuinka helposti saa ystäviä yliopistosta tai omasta tiedekunnasta, jos ei ole yhtään ulospäin suuntautunut? Tiedän, että suurin osa muuttaa kaukaakin, jotta pääsevät opiskelemaan ja ovat samassa tilanteessa kuin minäkin, ei ystäviä. Pää varmaan halkeaa jos ei edes yhtä kaveria löydä. Toivottavasti olisi mukavat kämppikset solussa niin ei tarvitse heti olla muuttamassa, ja tiedä vaikka ystävystyisi heidän kanssa.
Noooh, toisaalta, onhan minulla tietokone.
Noooh, toisaalta, onhan minulla tietokone.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuosta aiheesta on jo ollut aikalailla puhetta. Mieleen tulee ainakin kolme topicia ystävyydestä yliopistolla. Tuolta alhaalta kun klikkaat "Seuraava" niin siellä on muistaakseni sellainen otsikko kuin "ystävät/kaverit" tai jotain vastaavaa, jonne on aika paljon asiaa kertynyt.
Tietysti kannattaa muistaa se totuus, että ystävyys ei ole ikinä yksipuolista. Molempien on oltava toisistaan kiinnostuneita. Ja se, että toisessa huomaa jotain kiinnostavaa, on aika pitkälle kiinni tuurista. Täytyy sattua oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ja huomata juuri se oikea ihminen. Toisaalta se syy, miksi olet niin sisäänpäin suuntautunut, voisi kertoa jotain siitä kuinka helposti ystäviä saat. Jos syynä on esimerkiksi epävarmuus omasta ulkonäöstä, niin varmasti joku kiinnostuu sinusta jos vaan saa ensin tietää millainen oikeasti olet. Siihen tarjoutuu todennäköisesti tilaisuuksia erilaisista ryhmätöistä ja varmasti muissakin yhteyksissä.
Parhaiten pärjäät kun et murehdi sisäänpäin kääntyneisyyttäsi vaan olet ihan oma itsesi ja otat ihan rennosti. Huomaat kyllä sitten jos sattuu joku helppo tilanne tutustua toiseen ihmiseen. Väkisin on turha yrittää ystävystyä, parempi aina hieman tarkkailla miten joku ihminen käyttäytyy läheisyydessäsi. Usein jos sattuu olemaan sellaisen ihmisen lähistöllä jonka kemiat ei yhtään toimi kanssasi niin se ihminen välttää katsomasta sinuun päin. Katse kertoo paljon.
Toisaalta jos itse olet ystävällinen, hymyilet etkä tahallasi yritä karkottaa ihmisiä luotasi niin olen aika varma että joku tulee myös sinun luoksesi. Ystävyys voi alkaa niinkin pienestä. Muut huomaavat positiivisen elämänasenteesi ja varsinkin sellaiset joilla on itsellään jotain mielen päällä, tulevat helpommin juttelemaan kanssasi tartuttaakseen itseensä samaa elämäniloa kuin mitä itse kannat. Ystävällisen näköiseltä ihmiseltä on aina helppo tulla kysymään neuvoja ja apuakin. Ja sellaisia ihmisiä ensimmäisenä vuonna taatusti riittää, jotka neuvoja kaipaavat. Ystävällisyys sen sijaan vaikuttaisi olevan jotenkin katoava luonnonvara...
En tiedä vastasinko nyt kysymykseesi, mutta kyllä niitä ystäviä saa ihan tuollainen ujo suomalaisopiskelijakin (tai ruotsalainen tai virolainenkin), kunhan ei ihan tarkoituksella pelottele otollisia ystäväehdokkaita ympäriltään :D
Ja ei kannata huolestua jos ystävää ei heti parin viikon päästä opiskelujen alettua ole, itsellänikin kesti esim. lukiossa pari kuukautta ennenkuin löysin ihan sattumalta ystävän erään liikuntatunnin aikana. Sitä ennen olin ihan yksin, mutta pärjäsin kun en alkanut itseäni siitä syyttämään. Hyvää kannattaa odottaa.
vaikka aina jauhetaan että kannattaa osallistua opiskelijaelämään lukemisen vastapainoksi niin se on kyllä ihan asianeuvo. Ei kannata ruveta sellaiseksi kyynikoksi, joka ei osallistu jostain kumman syystä mihinkään toimintaan; siitä ei ole kuin haittaa itselle. Eikä kenenkään tarvitse olla ylisosiaalinen, ei yliopistoon keräänny mitenkään erityisen sosiaalista porukkaa sen enempää kuin muuallekaan.
Itse muutin pienehköön yliopistokaupunkiin, josta en tuntenut yhtään ainoata ihmistä. Minulla ei ollut aavistustakaan mitä tuleman pitää, mutta hyvin kaikki meni. Pienissä yliopistoissa on se hyvä puoli että ainejärjestöjen meininkeihin on helppo päästä mukaan.