Hei!
Onko kenelläkään muulla ikuista vauvakuumetta? Tuntuu ettei tämä varmaan lopu koskaan. Meillä on viisi lasta, 9v, kaksoset 7v, 2v, ja 6kk. Näiden kahden pienemmän jälkeen olen kummallakin kertaa kovasti toitottanut itselleni ja vieraillekin, että nyt riittää, viides ja viimeinen on tulossa...:) Nyt alkaa vauvakuume taas nostaa päätään ja tuntuu, että kyllähän meille vielä yksi voisi tulla. Siis, olenkohan ihan kahjo.
Elämän perusasiat meillä on kunnossa, kummallakin vakituiset työpaikat, iso oma koti ja vahva parisuhde. Mieheni kyllä on nyt sanonut, että eiköhän tämä lapsiperhe-elämä nyt riitä, kasvatetaan näistä lapsista kunnon kansalaisia ja keskitytään johonkin muuhunkin kuin vaipan vaihtoon :)
Mutta ei tämä tunne tästä mihinkään taida mennä. Yllätän itseni pohtimasta milloin olisi järkevää aloittaa uuden vauvan yritys, pohdin ikäeroja toisiin lapsiin, töihinmenoa ja hoitovapaata... Tällaista tämä on aina ollut, ei siis sikäli ole uutta, mutta aika rassaavaa tietenkin, pyörittelen näitä asioita kovastikin päässäni. Olisiko joku kohtalon toveri, jolla on samanlaisia tunteita? Moni varmaan ajattelee, että hulluhan tuo on, kun haluaa noin monta lasta, mutta onhan nämä niin ihania :) Miten olette laittaneet pisteen vauvakuumeilulle? Kun ei tämä päättämisellä tahdo pois mennä. Yritän aina päättää, että ei enää, mutta silti huomaan kerääväni pienet vaatteet edelleen säästöön...
Tsemppiä kuumeilijoille ja onnea yrityksiin ;)
Onko kenelläkään muulla ikuista vauvakuumetta? Tuntuu ettei tämä varmaan lopu koskaan. Meillä on viisi lasta, 9v, kaksoset 7v, 2v, ja 6kk. Näiden kahden pienemmän jälkeen olen kummallakin kertaa kovasti toitottanut itselleni ja vieraillekin, että nyt riittää, viides ja viimeinen on tulossa...:) Nyt alkaa vauvakuume taas nostaa päätään ja tuntuu, että kyllähän meille vielä yksi voisi tulla. Siis, olenkohan ihan kahjo.
Elämän perusasiat meillä on kunnossa, kummallakin vakituiset työpaikat, iso oma koti ja vahva parisuhde. Mieheni kyllä on nyt sanonut, että eiköhän tämä lapsiperhe-elämä nyt riitä, kasvatetaan näistä lapsista kunnon kansalaisia ja keskitytään johonkin muuhunkin kuin vaipan vaihtoon :)
Mutta ei tämä tunne tästä mihinkään taida mennä. Yllätän itseni pohtimasta milloin olisi järkevää aloittaa uuden vauvan yritys, pohdin ikäeroja toisiin lapsiin, töihinmenoa ja hoitovapaata... Tällaista tämä on aina ollut, ei siis sikäli ole uutta, mutta aika rassaavaa tietenkin, pyörittelen näitä asioita kovastikin päässäni. Olisiko joku kohtalon toveri, jolla on samanlaisia tunteita? Moni varmaan ajattelee, että hulluhan tuo on, kun haluaa noin monta lasta, mutta onhan nämä niin ihania :) Miten olette laittaneet pisteen vauvakuumeilulle? Kun ei tämä päättämisellä tahdo pois mennä. Yritän aina päättää, että ei enää, mutta silti huomaan kerääväni pienet vaatteet edelleen säästöön...
Tsemppiä kuumeilijoille ja onnea yrityksiin ;)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Biologia meitä ajaa lisääntymään. Vauvat ovat ihania, niiden tuoksukin saa hormoonit hyrräämään. puhumattakaan siitä tarpeellisuuden tunteesta kaikkivoipaisen rakkauden sumusta.
Itse kohdallani mietin sitä, että miksi se kuume vain vaivasi, vaikka voimani olivat jo aika lopussa. Lapsia todella riittävästi. Oliko se pakokeinoa arjesta ja pakoa kovasta maailmasta.. ja kilpailusta jota työelämä ja muu sosiaalinen touhu on tulvillaan. Riipivät ihmissuhteet eivät koskettaneet minua ja vauvaani, olimme toisiimme uppoutuneita ja minä olin hänelle kaikki ja hän minulle, meitä palvova ja palveleva mies siinä mukana. Naisen elämän kohokohta ja ihana hormoonihumala.
Todelliset taistelut alkavat vasta kun lapset kasvavat ja sitten ollaan taas niissä tappeluissa ja ristiriidoissa, joista ihmisen elämässä riittää. Se vauvavaihe on sellainen suvanto josta saadaan vauhtia tulossa oleviin koitoksiin.