Loppuuko vauvakuume koskaan?

kouluttaudu lähihoitajaksi ja mee töihin seimeen.
Ilmiselvästi olet vauvaorientoitunut, viis siitä, että ne kasvaa.
Seimessä saisit helliä niitä pieniä.
(itte tykkään leikki-ikäisistä) ;)

Vauvakuume on tällä kertaa vallannut meidät molemmat äidin kohta 28v. ja isän 32v. Meillä on jo kaksi ihanaa lasta 5v. ja 3v. Ja kohtalaisen vakaat työpaikat, joissa odotetaan jo urakehityksen näkymistä jollain tavalla. Suoraan ei ole kysytty aiommeko "tehdä" lisää lapsia, mutta on annettu ymmärtää, että nyt pitäisi keskittyä uraan. Omaa taloa ei ole vielä hankittu, sukulaiset ovat huolissaan taas siitä. Eipä paljon huvita hehkuttaa että olis ihanaa saada vielä yksi pienokainen...Olen äitinä raivoissani työlleni, joka vie minut pois lasteni luota, vaikka he sosiaalisina tarhassa viihtyvätkin. Silti me unelmoimme yhdessä kolmannesta vauvasta, juttelemme siitä iltaisin vuoteessa salaa ja aiomme valmistautua siihen huolella. Kun esikoinen lähtee kouluun, toivon että olen kotona vastaanottamassa häntä keskimmäisen ja vauvan kanssa. Elämä on tietysti arvoitus ja on elettävä nyt ja yritettävä parhaansa kaiken suhteen. Toivon ennenkaikkea terveyttä koko perheelle. Mutta ainakin nyt vauvakuume tuo parisuhteeseemme hellyyttä ja auttaa meitä selviämään välillä rankastakin arjesta.

En aikoinaan suunnitellut hankkivani isoa perhettä, mutta onnellisten sattumien summana olen neljän ihanan lapsen äiti. Neljännen raskauden aikana keskustelimme mieheni kanssa steriliaatiosta, mutta emme tehneet lopullista päätöstä siitä, kummalle se tehdään. Tällä hetkellä ehkäisy toimii, mutta yhteinen sopimus on se, että jos se pettää, siihen ei maailma kaadu. Vauva on tervetullut, jos on tullakseen.

Neljännen lapsen jälkeen mietin pitkään uutta raskautta, järki sanoi ei, mutta mielessä pyöri nimivaihtoehtoja ja vaaleanpunaisia ajatuksia. Töihin meno keskeytti haaveet tehokkaasti, samaten kahden nuorimman perättäiset uhmaiät ja hoitokiukuttelut. Tällä hetkellä olen uupunut jo pelkästä ajatuksesta, että katras kasvaisi.

Onneksi lähisuvussa on vauvoja, ja olen kierrättänyt useimmat vauvantarvikkeet tarvitseville. Vauvanvaatteita hypistellessä tulee mieli haikeaksi, ja olenkin jemmannut rakkaimmat tarvikkeet "muistojen laatikkoon". Vaunut ovat varastossa tilaa viemässä, niistä luopuminen on ehkä lopullinen niitti vauvahaaveille.

Näin jälkeenpäin ajatellen tunnen haikeutta muistellessani vauva-aikoja, aika on kullannut koliikkimuistot. Toisaalta oli mahtava tunne kiikuttaa potta pois vessan lattialta ja ajatella, että ei koskaan enää. Aika aikaa kutakin, tällä hetkellä tuntuu mukavalta reissata ja harrastaa koulu- ja leikki-ikäisten kanssa ilman vauvan mukanaan tuomia rajoituksia.

Itse koen tehneeni oikean ratkaisun. Kun meillä on edelleen "ovi auki" vauvalle, ei minun ole tarvinnut tehdä surutyötä vauvahaaveiden hautaamisesta. Perheeseen hankittu kissa tuo "lohtua tyhjään syliin" toistaiseksi.

Onnea ratkaisuusi, mikä se sitten onkaan. Joku viisas on sanonut: vähän lapsia, vähän iloja/ paljon lapsia, paljon murheita.

loppuu =).Itselläni nuorimmaisen (6. lapsi) jälkeen tuli yllättävä havainto ; saatoin pitää ystävättäreni vauvaa sylissäni huudahtamatta "voi mä haluan kyllä vielä yhden vauvan!".Enemmänkin ajatus kulki suuntaan "voi kun olet ihana ja suloinen, mutta voi luojan kiitos voin antaa sinut äitisi syliin takaisin kun siltä tuntuu!".
Vanhempien iällä on varmasti myös osuutta asiaan,kuopuksen synnyttyä olin 30v. ja edellinen lapsi oli täyttänyt jo 5v. joten tuntui jo muutenkin että nuorimmasta tulee "iltatähti".
Eli kuume loppuu kun on sen aika =).

se ei lopu mutta järki alkaa voittaa ja ikä rasittaa joten vähän tekee mieli, mutta ei tarpeeksi ollenkaan!!

Eiköhän 5 lapsessa ole jo aika paljo huollettavaa :) kyl se vauvakuume ajallaa varmasti loppuu mutta sitä itse aina olen miettinyt että millasta ois elää suurperheessä.itselläni on 2 sisarusta ja olen keskimmäinen.musta on ihana olla ainoa tyttö ja huomion keskipisteenä :) mut kannattee miettii koska sulla on toi 2v ki aika pieni viel et hänki haluu varmasti huomiota paljon.et kannattee keskittyy niihin mitä sulla nyt on.5 lasta on kuitenki aika iso määrä ja paljon huollettavaa...

Jos ei lopu, niin kyllä vaihdevuodet tulevat aikanaan hätiin. Sitten tulee lapsenlapsikuune, jonka hyväksi ei sitten voikaan itse tehdä yhtään mitään.

Meidän perheeseemme kuuluu kolme lasta, kaksi tyttöä ja poika. Minun vauvakuumeeni ei ole vieläkään loppu, ja ainakin nyt tuntuu, että ei se ikinä tule loppumaankaan. Mutta lapsia meille ei enää koskaan tule, se on varma! Mieheni kävi sterilisaatiossa heti kolmannen lapsemme syntymän jälkeen. Hän haluaa päästä nauttimaan ajasta, jolloin voimme taas nauttia kahdenkeskisestä ajastakin. Ja toki minäkin sitä kaipaan, sillä emme ehtineet olla kauaa yhdessä ennen esikoisemme syntymää. Ja yksi suuri tekijä, miksi minäkin nöyrryin tyytymään tähän lapsilukuun on se, että uusi raskaus voisi viedä minulta hengen. En uskalla sitä riskeerata, kun nykyiset lapsemme tarvitsevat äitiä...

En ole ihan samassa tilanteessa kun sä koska mulla on vasta yksi laosi mutta voin hyvin samaistua tilanteeseesi etkä ole ollenkaan hullu. Mulla vauvakuume paheni esikoisen syntymän jälkeen ja nyt tekee kauheesti miel toista (esikoinen 10kk.
Mulla raskausaika oli aivan ihanaa, synnytys lähes kivuton, lyhyt ja muutenkin maailmani mullistava uskomaton kokemus....tuntuu jo nyt että olen jäänyt koukkuun, vauvat on ihania!
Olen miettiny et millasta se sitte on ku päättää että ei enää lapsia...tutnuu että se voisi olla aika surullista, että ei enää ikinä saa kokea sitä uuden elämän syntymisen ihanuutta, ja sitä tunnetta kun kantaa rakasta lastaan mahassa...kai siitä on vähän sellanen luopumisen ja menettämisen tunne, näin voisin kuvitella....melko varmasti jossain vaiheessa elämää tulen oleman kanssasi samassa tilanteessa.
En tainnu yhtään helpottaa sun vauvakuumetta näillä jutuilla :-)
hyvät jatkot sulle kuitenkin mitä ikinä päätättekin tehdä sen vauvakuumeen suhteen!

...

Kun masennus alkaa...