Ystävistä

Ehkä sun kannattaisi tarkistaa ton sanan merkitys tietosanakirjasta.

Viestisi ideana oli siis mainita, että et kaipaa ystäviä. Good for you. Itse kaipaan kerran viikossa seuraa, jotta pysyy pää kunnossa.

Sinun ja niiden yksinäisyydestään huolestuneiden erona taitaa olla se, että sinä olet itse valinnut elämäsi itsenäisenä ja viihdyt yksin. Mitä taas olen itse lukenut monien yksinäisten kirjoituksia täällä ja Yksinäisyys-palstoilla, niin he kaipaisivat ystäviä ja kaikille heille on yhteistä että ihmisten kanssa on jotenkin vaikea mennä juttelemaan. Minä uskon että usein syynä on huono itsetunto, mikä voi johtua monestakin eri asiasta. Ujoja pitäisi vain rohkaista hieman ja huomaisi että ne on oikeasti mitä mahtavimpia tyyppejä... minulla henkilökohtaisesti ei ainakaan ole mitään ujoja vastaan. Niitä on yleensä helppo lähestyä ja muutenkin ne on luonteeltaan sopivan rauhallisia esim. juuri sitä pidempiaikaista ystävyyttäkin ajatellen. Toki ystävyyteen vaikuttaa koko persoona, mutta ujon kanssa useimmiten on helppo ystävystyä.

Ja introvertille tahtoisin sen verran sanoa, että tuskinpa olet pohjimmiltasi mikään introvertti jos jo pääsykoetilanteessa ihmisten kanssa juttelit, tai teet jo ihan luonnostaankin niin. Ujot yleensä kokevat viisaimmaksi vaihtoehdoksi vaieta kun ympärillä on paljon tuntematonta porukkaa. Itsensä esille tuonti on jo sinänsä kauhistus ujoille koska ikinä ei voi tietää mitä muut ajattelee, eikä ole ystäviäkään tukena. Minusta jokaisen kannattaisi miettiä millaista ujon elämä oikeasti on, ainakin heitä ymmärtäisi silloin paremmin.

"En tunne sieltä ketään, en pidä mitenkään tärkeänä (väkisin) tutustuakaan keneenkään."

Luulisin, että aika pieni osa ujoista on ennemmin monta vuotta täysin ilman kavereita samassa kaupungissa kuin tutustuu johonkin vaikka sitten väkisin.

"Mitä itsenäisempää opiskelu on, sitä enemmän minä nautin."

Monella muulla kohtalaisen iso osa opinnoista koostuu pareittain ja ryhmissä tekemisestä (kemian tai biokemian labratyöt, biologian kenttätyöt ym.). "Tavallisillakin" luentokursseilla täytyy joskus tehdä jotain pareittain tai pienissä ryhmissä. Ei tunnu ollenkaan kivalta, jos sitä paria saa kurssi toisensa jälkeen metsästää kiven sisästä, kun suunnilleen kaikilla muilla on paljon tuttuja joiden joukosta valita. Se ei ole mikään nautinto, kun joutuu etukäteen stressaamaan, millaisen laiskottelijan tai osaamattoman hulivilin kanssa joutuu tällä kertaa työskentelemään (lue: joutuuko tekemään ison parityön käytännössä yksin ja saako huonompia arvosanoja siksi, että pari tekee jotain pahasti väärin eikä sitä jaksa tai välttämättä edes saa itse jälkeenpäin korjata).

Moni yksinäisyydestään huolestunut voi kyllä allekirjoittaa väitteesi siitä, että opiskelu on sitä nautittavampaa mitä itsenäisempää se on, mutta jos sattuu opiskelemaan vaikka biokemiaa niin itsenäinen opiskelu on jo käytännössä mahdotonta. Silloin yksin jääminen voi käydä jopa kohtalokkaaksi opinnoille, eikä muiden kuin oman vuosikurssin opiskelijoiden tunteminen välttämättä riitä. Muutenkin on ihan mukavaa, että on ainakin joku jolta tarvittaessa kopsata puuttuvat luentomuistiinpanot, vaikkei muuten oltaisi mitenkään läheisissä tekemisissä.

"Miksi pilata elämäänsä pohtimalla etukäteen kaverisuhteita. Meistä ei varmaan monikaan tiedä, millaista porukkaa omalle kurssille, sivuaineiden yms. opintojen kursseille sattuu."

Ymmärrän kyllä jollain tasolla näkökantasi, mutta eiköhän juuri siksi yksin jäämisestä huolestuneet tällaisille palstoille kirjoittaisi, että saisi kuulla huolensa olevan turhaa tai ainakin liiallista. Sitä paitsi viime vuonna erään palstan yksinäisyys-keskustelut johti joidenkin yksinäisten ystävystymiseen, kun osa kirjoittajista huomasi olevansa menossa samaan yliopistoon ja päätti tavata - ainakaan ne ei siis pilannut elämäänsä pohtimalla kaverijuttuja vaan löysi ratkaisun päätään vaivanneeseen ongelmaan.

"Pääsykoetta odottaessa on ehkä tullut juteltua vieressä istuneen saliin pääsyä odottaneen kanssa. Ehkä kokeesta poistuessa jonkun kanssa vaihdettu sananen siitä, miten koe tuntui menevän. Itse ainakin näin toimin ihan luonnostani. Miksipä se ihmisten kanssa keskustelu sitten opiskelun alettua sen vaikeampaa olisi."

Ongelma onkin siitä, että se sulle luonnollinen toiminta ei ole kaikille muille läheskään luonnollista. Esim. mä en olisi voinut kuvitellakaan aloittavani mitään juttua kenenkään samasta pääsykokeesta poistuneen kanssa, ehei. Ja kuten sanoit, ei se ihmisten kanssa keskustelua sitten opiskelun alettua sen vaikeampaa ole - mutta vaikka se olisi vain puoliksi niin vaikeaa, mulle kynnys mennä juttelemaan vieraan kanssa olisi silti todella kova.