Mä en voi, elää

Olen hän. Tänään kello 12.35 olen siellä

sivunaikkonen

Anonyymi00009 kirjoitti:

Olen hän. Tänään kello 12.35 olen siellä

sivunaikkonen

Naikkonen kirjoittaa naikkoselle. Jos olet miekkonen niin tervetulemas.

Joskus pitää liikkua mukavuusalueen ulkopuolelle. Tein sen tänään. Laitoin viestin, pyysin kahville, ei vastausta. En kuollut.
Olen elossa vieläkin. Ei tarvitse pelätä mitä joku vastaa tai on vastaamatta. Elämä on inhimillistä. Omia tunteita eikä toisen tunteita tarvitse pelätä.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Joskus pitää liikkua mukavuusalueen ulkopuolelle. Tein sen tänään. Laitoin viestin, pyysin kahville, ei vastausta. En kuollut.
Olen elossa vieläkin. Ei tarvitse pelätä mitä joku vastaa tai on vastaamatta. Elämä on inhimillistä. Omia tunteita eikä toisen tunteita tarvitse pelätä.

Minkä mukavuusalueen? Ei minulla ole ollut mukavaa juuri koskaan.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Minkä mukavuusalueen? Ei minulla ole ollut mukavaa juuri koskaan.

Sen voi kyllä uskoa kirjoituksesta päätellen, et ole varmaankaan elänyt sellaista elämää mitä olet halunnut taikka olisit halunnut. Kuplassa tiiviisti oleillen piilossa jopa omalta itseltäsi. Sivusta.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Minkä mukavuusalueen? Ei minulla ole ollut mukavaa juuri koskaan.

Sama euomeksi eli perse ylös penkistä ja tapaamaan sitä naista mistä pidät.
Pois sieltä päästö oikeaan maailmaan tekemään ja kokemaan asioita yhdessä toisen kanssa
Ja eka kunnon treenaus siihen pisteeseen että on kiva elää ja tehdä .
Kipeät ja laiskat elää korvien välissä kun ei muuta oo ei muuta saa
Selitykset sikseen lähdöt vai tekemään
Korvien välissä eläjät on joko laskoja paskoja tai kipeitä..
Kumpaakin noista vastaa pitää taistella ettei kumpikaan tila jää päälle
Ja se tarkoittaa et noi tommosevooon arka oon itsepäinen oon sitä ja tätä seliselit
Sivuutetaan . Sä lähdet vain tekemään.
Tosin jos ihminen on autisti tai adhd
Niillä ei toimi annan käynnistys ja onaaloiteisuus luonnistu .
Aivot on ohjelmoitu väärin
Elämää. Siellä korvien välis
Mutta sä oot mies normaali
Et mikään selitteliä seppo

Anonyymi00008 kirjoitti:

Minkä mukavuusalueen? Ei minulla ole ollut mukavaa juuri koskaan.

Työni on sellaista, ettei kovin moni pysty siihen. Siksi koska se vaatii omien heikkouksien jatkuvaa kohtaamista. Mistään mukavuusalueista ei kannata minulle höpöttää. "Mukavuus" päättyi ammatinvalintaani. Elämäni on jatkuvasti sen toteamista, että en tiedä tarpeeksi. Koko ajan pitää kehittyä ja nähdä miten vähän oikeasti tietää ja osaa.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Minkä mukavuusalueen? Ei minulla ole ollut mukavaa juuri koskaan.

Mukavuus löytyy pienistä asioista ja kiitollisuudesta.
Oletan, että pystyt puhumaan, näkemään, syömään itse, hengittämään, kirjoittamaan, liikkumaan, kuulemaan. Pitääkö paikkansa? Tuossa on vain murto-osa, mitä pystyt tekemään. Ja siitä kaikesta voi olla kiitollinen. Sen kaiken voi myös menettää. Joka aamu kun heräät, mieti noita asioita kiitollisuudella. Muutaman kuukauden päästä alat jo miettiä asioita eri tavalla. Tämä viesti oli juuri sinulle tarkoitettu. Se tuli puhtaasti sydämestäni.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Joskus pitää liikkua mukavuusalueen ulkopuolelle. Tein sen tänään. Laitoin viestin, pyysin kahville, ei vastausta. En kuollut.
Olen elossa vieläkin. Ei tarvitse pelätä mitä joku vastaa tai on vastaamatta. Elämä on inhimillistä. Omia tunteita eikä toisen tunteita tarvitse pelätä.

Eikä se vastaaminen vielä kerro kaikkea. Itsellä oli kerran se tilanne, että pyysin kahville, suostui, tavattiin kahvin merkeissä, luvattiin pitää yhteyttä, mutta tämän jälkeen ei sitten kuulunut enää koskaan mitään. Ei vastannut soittoihin, ei kirjeisiin. Niin, että vaikka vastaakin myöntävästi aluksi vaikka kahvikutsuun niin ei se vielä välttämättä tarkoita mitään.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Työni on sellaista, ettei kovin moni pysty siihen. Siksi koska se vaatii omien heikkouksien jatkuvaa kohtaamista. Mistään mukavuusalueista ei kannata minulle höpöttää. "Mukavuus" päättyi ammatinvalintaani. Elämäni on jatkuvasti sen toteamista, että en tiedä tarpeeksi. Koko ajan pitää kehittyä ja nähdä miten vähän oikeasti tietää ja osaa.

Ei kukaan tiedä tarpeeksi. Elämästä ei voi tietää tarpeeksi. Kaikki tilanteet on muuttuvia. Koskaan et tiedä seuraavaa hetkeä. Kertomasi mukaan työ syö sinua. Se on ottanut sinusta vallan ja tunteet on alkaneet latistua. Kannattaa pitää breikki tai alkaa katsella asioita työssäsi eri perspektiivistä. Elämä ei ole nautintoja, sekin voi ajaa yli ja huomaa, että mikään ei enää tunnukkaan miltään. Joskus on oikeasti pysähtynyt sen äärelle, että yhtäkkiä sinulta vietäisiin kaikki mitä sinulla on ja sitten saisitkin sen kaiken takaisin. Aika hel*vetin hieno tunne.
Hyviä asioita on ympärillä koko ajan, pitää vaan pitää silmät auki.