Olin koirani kanssa lenkillä. Asun suhteellisen isolla paikkakunnalla taajaman rajalla omakotitaloalueella. Läheltä asuntoani lähtee pyörätie, minne lähden aina koirani kanssa lenkille. Pyörätien laidat eivät ole hoidettua aluetta ja jonkin matkan päässä pyörätien sivusta on omakotitaloja. Kannan AINA kakkapussia mukana ja korjaan kakat vaikka koirani kakkaisikin ei hoidetulle alueelle. Tänään sitten koirani pissasi tien laitaan ja lähistöllä oleva vanha eläkeläismies huomasi kun koirani pissasi. Ensin kuuluu huuto "ja rakki vain pukkasi paskat siihen!" Sanoin ystävällisesti että "ei toki, vain pissasi" ja kerroin että minulla on kyllä kakkapussi mukana ja korjaan kyllä kakat pois. Siitäkös se show lähti. Minun olisi kai pitänyt korjata pissatkin pois tai pitää huoli siitä ettei koirani pääsisi pissaamaan... Eli mitäs sitten? Pitääkö minun alkaa lapioimaan pissat pois ojasta? Ymmärrän että koirista ei tykätä, mutta oman osani olen tehnyt että korjaan AINA kakat pois :(
Ja mitä seuraavaksi???
Saara
6514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eipä tommosista kannata välittää mitään, paska äijä oli!!
Kun kerran itse tiedät toimivasi oikein, eli korjaat kakat, niin se riittäköön. Maailmaan mahtuu kuule aina asennevammaisia eläinten vihaajia :o(
jo aika ahdas olla. Se maailma nimittäin, niistä asennevammaisista.
Kyllä meille koiraimmeisille sitten nuo samat asiat tuppaavat kerääntymään. Juuri alkukesästä otin yhteen erään eläkenaisen kanssa ja aivan samasta aiheesta. Kaikella kunnioituksella eläkeläisiä kohtaan (kuulun heihin itsekin) luulisi olevan mielekkäämpääkin tekemistä kuin seistä tienvierustalla ainoastaan siitä syystä, että näkee kuka kusettaa koiraa mihinkin kohtaan.
Minulle vanha-emäntä tiuskasi myöskin siitä pissattamisesta. Hänen mielestään koirilla tarvisi olla sellaiset housut. Eräänlaiset vaippahousut. Ei hyvää päivää, minä sanoin. Eiköhän ole paras kun pidät vaan ne vaipat itselläsi.
Loppui taas vähäksi aikaa mulle huomauttelu, mutta siellä se emäntä vaan seisoo joka päivä.
Tähänkö sitä on nyt menty.
Itse sanoisin tuollaiselle, että alan korjaamaan koirani pissat pois sinä päivänä, kun ihmiset lakkaavat kuseksimasta yleisille paikoille. Ja sitä päivää ei tulla näkemään niin kauan kuin ihmisiä maailmassa on.
Toki on niitäkin koiranomistajia, jotka pissattavat koiransa toisten pihoille tai istutuksille. Niille sietääkin asiasta huomauttaa.
Meilläkin oli ennen rivariasunto, jonka keittiön ikkuna ja ulko-ovi olivat parin metrin päässä yleisestä kävelytiestä. Siitä samaisesta ikkunasta me sitten joka päivä jouduttiin katselemaan, kun ihmiset pissattivat koiriansa kukkapenkkiimme, eli käytännössä kotiovellemme. Että on meissä koiranomistajissakin joskus vikaa.
ollut aitaa. Kun ei kaikki koiranomistajat ole hortonomejakaan ja erottaisi ruusun dahliasta;)
Siitä pihasta ei voinut erehtyä. Rivarin julkisivu oli siis tielle päin ja parin metrin mittainen pihatiemme alkoi tuosta yleisestä kävelytiestä, eikä kenellekään voinut olla epäselvää, että siinä on jonkun ihmisen etupiha.
Eli siis pointti oli se, että kyllä osa koiranomistajistakin on törkeän piittaamattomia. Ja uskoisin, että näistä piittaamattomista koiranomistajista juontaa juurensa se koiraviha, jonka kohteiksi myös asiallisesti käyttäytyvät koiranomistajat joutuvat. Pilaavat siis kaikkien muidenkin maineen välinpitämättömyydellään.
päin! Asuinpaikkakunnallani asuu muutama mummeli(anteeksi kaikki varttuneenpaan ikään ehtineet), jotka ovat ottaneet asiakseen ojentaa kaikkia koiranulkoiluttajia. Kun kävelet näiden henkilöiden tonttien ohi, sinua tiirataan ja tarkkaillaan verhojen raoista ja pihan puskista kuin paatuneempaa rikollista kuulusteluhuoneessa. Ja mikä mekkala ja nyrkkienheilutus siitä syntyykään kun uskallat koirasi kanssa pysähtyä vaikka vain sitomaan kengännäuhoja ko. tonttien kohdalle!!!
Ei ilmeisesti näillä kulmilla tarpeeksi rientoja eläkeläisille, kun joutavat moisiin puuhiin...?!?
Itse pidän huolen ettei koirani jätökset edes ilmesty heidän näköpiiriinsä ja huvituneena jatkan matkaani...