Miten hyvin sitä sopeutuu lukemaan, eikä vain lukemaan, vaan myös osaamaan järkyttävän isot sivumäärät. Kuinka paljon siihen kannattaisi ensikertalaisen varata aikaa? Mulla on jo valmiiksi tenttikammo. Kun luen ihan pikavauhtia, niin mitään ei jää mieleen asiatekstistä. En kerkeä sisäistää sitä. Oivalluksia ei tule. Hitaalla lukemisella kerkeän ehkä jo oppiakin, mutta aikaa menee laskelmieni mukaan ihan tolkuttomasti.
Miten jaksaa lukea
hukkuu opintopisteiden keru...
62376
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Noh kun tiedostat tuon ongelman niin paras ratkaisu sulle voisi olla luennoilla käyminen. Ja luentojen jälkeen sit luet tenttikirjat. Kyllä niitä oppii, ja luennoilla jutut jää päähän. Ja jos tiedostat tuollaisen ongelma ne ovat erityisen tärkeitä sinulle.
Ja toiseksi voit kehittää lukutekniikkaa. Toiset yliopistot tarjoavat kurssin akateemiset opiskelutaidot. Käy se! On olemassa lukuisia opiskelutekniikoita jotka auttavat.
Itse inhoan luentoja, joten teen mieluummin kaksi kertaa enemmän työtä lukiessani tenttikirjat. Mutta olen kehittänyt lukutekniikan jolla jutut jää päähän eli ensin luen tehden muistiinpanoja ja sen jälkeen luen muistiinpanot.
Itse olen hidas lukemaan, minulla on huono muisti ja keskittymisvaikeuksia. Olen jopa käynyt muutamia vuosia sitten kesäyliopiston nopean lukemisen kurssin, mutta siitä ei ollut mitään apua. En vain ehdi sisäistää asioita niin nopeasti kuin fyysisesti olisi mahdollista lukea. Tajuan asiat paremmin, jos "puhun" ne mielessäni. Olen menossa yliopistoon syksyllä, joten jännitettäväksi jää, miten siellä pärjään.
Lukiossa pärjäsin todella hyvin arvosanoin, mutta käytinkin silloin paljon aikaa lukemiseen. Jos tekisin muistiinpanoja, kuten edellinen kirjoittaja, menisi siihenkin tuhottomasti aikaa, arviolta 5-10 min/sivu. Lukiossa luin kirjat aina kurssin aikana nopeasti. Sitten koeviikolla luin alleviivaten tärkeät kohdat ja kertasin lukemalla alleviivaukset. Lisäksi luin luentomuistiinpanot, jotka lukiossa olivat siis suoraan taululta kopioituja. Ongelmaksi saattaa tulla se, etten pysty luennolla yhtä aikaa kirjoittamaan ja kuuntelemaan. Yleensäkään ei jää mitään mieleen luennoilta. Jos esim. luokkakaveri kysyy, mitä käsiteltiin eilen tunnilla, niin en enää muista edes aihetta, ellen todella pinnistele.
Luennoilla ei ole tarkoitus kirjoittaa kaikkea ylös. Tarkoitus on kirjoittaa muutamia tärkeitä kohtia, jotka opettaja kyllä mainitsee. Prujut helpottavat erittäin paljon tuota prosessia.
Ja kyllä se niin on että siihen sivuun voi mennä 5-10min (jos tekee muistiinpanot), mutta se tarkoittaakin, että lukeminen aloittaa AJOISSA. Ei ole kovin älykästä aloittaa lukemista edellisenä iltana.
lukija. Samalta kuullostaa minun etenemiseni kuin edellisellä "hitaalla lukijalla", tosin minä en selvitytynyt lukiossa mitenkään erityisen hyvin(?) arvosanoin. Tai jos sain niissä olin tehnyt kovan(?) työn.
Olen hidas oppimaan tai ainankin muihin verrattuna tiedonkäsittelyprosessini vievät suhteellisen kauan aikaa enkä tajua asiaa "naps" vain, kuten monet silloisista opiskelutovereistani. Tämän vuoksi jäinkin vielä miettimään kannattaako minun lähteä edes yrittämään yliopistoon... Onko jollakin yliopistossa opiskelevalla ollut samanlaisia ongelmia? miten olette selvityneet?
Tuo mainittu nopeus "...tuhottomasti aikaa, arviolta 5-10 min/sivu." tuntuu kyllä vähän ihmeelliseltä. Toki voi keskiarvottaa, mutta kait se nyt hieman riippuu mitä lukee. Itse ainakin voin kääntää joitain alueita suoraan yli: "ai niin tää oli tää, ei tässä mitään ihmeellistä" -tyyliin. Joskus taas saa istua sivua tai jopa sen osaa imettelemässä kokonaisen illan.
Eiköhän lukemisessa ole kuitenkin pääasia, että pystyy johtamaan ja järkeilemään asiat toisten perusteella, eikä niinkään niiden ulkoa pänttääminen. On toki joitain asioita, mitä pitää ulkoa pystyä opettelemaan, mutta pääasiaksi olen käsittänyt kuitenkin eräänlaisten syy-seuraussuhteiden sisäistämisen. Konemainen tietojen vakionopeudella kalloon lataaminen kuulostaa pelottavalta. Tämä saattaa tuntua asian sivusta kirjoittamiselta, mutta pointtini on että lukunopeutta ei kannata stressata "sivua per minuutti" -määreellä, vaan vaikkapa kokonaisuudessaan yhtä suoritusyksikköä kohti käytettynä aikana.
Niin, ja eitkait yliopistoissa olekaan niinkään tarkoitus oppia itse asiaa, vaan sen löytämistä ja käsittelyä.
Itselläni on kaksi vuotta yliopisto-opiskeluja takana.
Osa yliopistojen luennoitsijoista on niin huonoja, ettei niitä kalvosulkeisia ole hyötyä käydä seuraamassa yöunien kustannuksella (aamulla). Lisäksi joillain kursseilla käsitellään luennoilla vain pääpiirteet ja tentissä kuitenkin vaaditaan nippelitietoja kurssikirjasta.
Suurin kikka on se aloissa aloittaminen, ideaali olisi tietysti suurinpiirtein samaa vauhtia kuin luennoillakin asiaa käsitellään. Mitään pikavauhtia ei kuitenkaan kannata pitää vaan lukea kunnolla se mitä lukee. Yhdelle lukukaudelle ei kannata kasata kaikkia raskaita lukukursseja, vaan ottaa kieliä, viestintää tai jotain vastaavia kursseja, jotka on suoritettu ainakin melkein pelkän läsnäolon perusteella. Näin ainakin, jos toimeentulo on opintotuen varassa.
Mahdolliset luentomonisteet/harjoitusmateriaali/opettajan omat kalvot kannattaa hyödyntää, mielellään myös edellisiltä vuosilta. Näkee missä on painopiste ja tenttikysymyksetkin usein kiertävät ympyrää.
Jos kurssilla on tenttikirja eikä sitä ole rahaa ostaa edes käytettynä, voi koittaa lainata kaverilta, lukea kirjastossa tai kopioida osa sivuista. Myös lukupiirejä voi käyttää kurssista riippuen niin, että kaikki lukevat esim. 100 sivua, tekevät tiivistelmät ja käyttävät pari iltaa sen toisilleen selittämiseen.
Tenttiin kannattaa mennä, jos on lukenut, vaikkei itseensä uskoisikaan.