Jatkanpa muistelua v 2004 tapaninpäivästä.
Tapaniaamuna olin pyykkituvan puolella alakerrassa ja tyhjentelin
matkalaukkujani Sri Lanka-matkan jälkeen. Olin tullut kotiin edel-
lisenä yönä.
Yks´kaks huutaa poikani yläkerrasta että siellä Sri Lankalla on ta-
pahtunut kauheita, aivan niillä seuduilla missä olit, kaikki menee veden
mukana. Huutelin takaisin, että joo, siellä on ne monsuunisateet kau-heita. Mutta poika vastaa, että tämä ei ole minkään monsuunin aiheut-tama, vaan tsunami. Junanvaunutkin menevät kuin lelut vedessä. Tule
katsomaan!
Minä syöksyin yläkertaan ja näky oli todella kauhea!
Kyllä siinä ehti ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme jääneet
uudenvuoden yli ja huoneemme olivat n 20 metriä rantaviivasta. Minun
huoneeni oli toisessa kerroksessa. Sellainen jättiaalto olisi lyönyt valtavan ikkunan sisään. Ei siinä olisi ehtinyt pakata laukkujaan ja poistua hyvässä järjestyksessä.
Toinen vastaava kauhuyö oli 10 vuotta aikaisemmin, kun olin hakenut
vanhempani Suomesta ja tapasimme merellä Estonian, joka oli menossa
Tallinnaan viimeisen kerran. Tuntui että laivojen kyljet olisivat voineet
sattua toisiinsa, niin ahtaassa paikassa ohitimme Estonian.
Äiti ihmetteli laivan kokoa kun isot kirjaimet E-S-T-O-N-I-A lipuivat ohi.
Minä tokaisin siihen että se on uiva ruumisarkku, en ikinä uskaltaisi enää sen kyytiin lähteä. Sehän liikennöi aikaisemmin Suomen ja Ruotsin välillä
ja monet työmatkat sillä tein. Usein otin hytin vesirajan alapuolelta, missä oli rauhallista, kun ei juopot yöllä jaksaneet ravata rapuissa, niin siellä hiljaisuudessa sai nukutuksi. - Estoniasta tulikin uiva ruumisarkku,
siitä muistutti äiti heti, että olin niin sanonut.
Mutta Estonian uppoamisen jälkeen on aina ikkunallinen hytti vesirajan yläpuolella, kun laivalla matkustan. Tai lentokone, niinkuin se olisi tur-
vallisempi.
On ollut sellainen "läheltä liippasi"-tunnelma näitten onnettomuuksien
jälkeen ja olenkin ajatellut että ei kaksi kolmannetta. Minkähänlainen kokemus se kolmas lienee? Vesi siinä on kuitenkin tärkeimpänä element-
tinä, luulisin.
/MdK
Tapaniaamuna olin pyykkituvan puolella alakerrassa ja tyhjentelin
matkalaukkujani Sri Lanka-matkan jälkeen. Olin tullut kotiin edel-
lisenä yönä.
Yks´kaks huutaa poikani yläkerrasta että siellä Sri Lankalla on ta-
pahtunut kauheita, aivan niillä seuduilla missä olit, kaikki menee veden
mukana. Huutelin takaisin, että joo, siellä on ne monsuunisateet kau-heita. Mutta poika vastaa, että tämä ei ole minkään monsuunin aiheut-tama, vaan tsunami. Junanvaunutkin menevät kuin lelut vedessä. Tule
katsomaan!
Minä syöksyin yläkertaan ja näky oli todella kauhea!
Kyllä siinä ehti ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme jääneet
uudenvuoden yli ja huoneemme olivat n 20 metriä rantaviivasta. Minun
huoneeni oli toisessa kerroksessa. Sellainen jättiaalto olisi lyönyt valtavan ikkunan sisään. Ei siinä olisi ehtinyt pakata laukkujaan ja poistua hyvässä järjestyksessä.
Toinen vastaava kauhuyö oli 10 vuotta aikaisemmin, kun olin hakenut
vanhempani Suomesta ja tapasimme merellä Estonian, joka oli menossa
Tallinnaan viimeisen kerran. Tuntui että laivojen kyljet olisivat voineet
sattua toisiinsa, niin ahtaassa paikassa ohitimme Estonian.
Äiti ihmetteli laivan kokoa kun isot kirjaimet E-S-T-O-N-I-A lipuivat ohi.
Minä tokaisin siihen että se on uiva ruumisarkku, en ikinä uskaltaisi enää sen kyytiin lähteä. Sehän liikennöi aikaisemmin Suomen ja Ruotsin välillä
ja monet työmatkat sillä tein. Usein otin hytin vesirajan alapuolelta, missä oli rauhallista, kun ei juopot yöllä jaksaneet ravata rapuissa, niin siellä hiljaisuudessa sai nukutuksi. - Estoniasta tulikin uiva ruumisarkku,
siitä muistutti äiti heti, että olin niin sanonut.
Mutta Estonian uppoamisen jälkeen on aina ikkunallinen hytti vesirajan yläpuolella, kun laivalla matkustan. Tai lentokone, niinkuin se olisi tur-
vallisempi.
On ollut sellainen "läheltä liippasi"-tunnelma näitten onnettomuuksien
jälkeen ja olenkin ajatellut että ei kaksi kolmannetta. Minkähänlainen kokemus se kolmas lienee? Vesi siinä on kuitenkin tärkeimpänä element-
tinä, luulisin.
/MdK
Vastaukset 14
Vanhimmat
Muistan tuon. Itse en heti uskonut, että kyseessä oli mikään vakava asia, en välittänyt katsella uutisia. Ihmettelin mitä ne joka päivä siitä puhuu. Sitten meni tajuntaan kuinka iso ja vakava asia oli kyseessä.
En tiedä omasta lähipiiristäni kenenkään siellä olleen. Se Niinistön puuhun kiipeäminen jäi mieleen ja tuon laulajan perheen menehtyminen. Siinä tuli käytettyä mielikuvitustakin kun ajattelin millaista kys. hukkumisen on täytynyt olla.
Väittävät olevan miellyttävä.
Pari tuntia sitten luin Amurin turbiinin Pate Mustajärven kuolleen tapanina Tampereella.
Pobedan ukkometson elontaival päättyi.
Amen
Juu, muistamme häntä joka tapaninpäivä.
Ettei vaan olisi samanlainen valeuutinen kuin seuraavatkin "uutiset".
https://www.youtube.com/channel/UCFLZKvfrtjYUFEszCvuWtzQ
3 päivää sitten uutisoitiin, että Markku Aro on kuollut.
Joku on menettänyt järkensä.
Tuon kaltaisista valeuutisista voisi joku tehdä jopa rikosilmoituksen, sillä esim. jonkun omainen saattaa lukea uutisen ja asiasta voi syntyä hämminki. Suomessa tosin saa tehdä mitä tahansa, eikä siitä tuomita.
Lentokoneissa kandee istua aina vesirajan yläpuolella tainakin samassa tasossa itsensä kanssa
Niinistön puuhun kiipeäminen jäi mieleen ja tuon laulajan perheen
Tolppaan. Perään järjestettiin keskustelu TV, Halonen mukana, aihe, miksi valtio väisteli ja velttoili apuaan suomalaisuhreille
H pääsi pilkkaamaan N, " nuo ovat henkilökohtaisia näkemyksiä", N kiehui vieressä ja yritti iskeä takaisin. Viha vain vahvistui
Luonnossa sattuu ja tapahtuu, kaikkea.
"Minkähänlainen kokemus se kolmas lienee?"
Häh? Ethän sinä noissakaan ollut mukana. :)
Onko joku väittänyt olleensa mukana? Lue ensin, kommentoi sitten.
Jos olisit ollut...
Jos äidillä on munat, hän on mies!
Helpotus, kun kaverin nimi oli pelastuneiden joukossa.
Vanha virsi, mutta kai opimme sanatkin ulkoa kun tänne tarpeeks usein taas kopsii.
En kyllä ole lukenut loppuun, ja alkuperäinenkin on jo niin vanha että paperi homeessa.