Olisin kysellyt, löytyykö täältä ketään kohtalotoveria, eli ihmistä, joka olisi tuntenut suurta rakkauden tunnetta kohdatessaan ohimennen ventovieraan ihmisen? Enkä puhu nyt mistään ihastumisesta ulkonäköön, himosta tai muusta vastaavasta, vaan aidosta, jostain syvältä kumpuavasta suuremmoisesta rakkauden tunteesta. Samanlaisesta, jota itse olen kokenut muutaman kerran luonnossa, kun esim. patikoidessa on silmien eteen avautunut yhtäkkiä henkeä salpaavan kaunis hieman utuinen maisema. Auringon ilakoidessa aamukasteen helmeilevissä pisaroissa kasvien lehdillä tunnet olevasi täynnä rakkautta luontoa kohtaan ja koet äärimmäistä iloa ja kiitollisuutta siitä, että pääset todistamaan jotain niin kaunista ja ainutlaatuista.
Itse olen kohdannut noin 30 vuotta sitten opiskeluaikanani miehen, johon katseeni osui sattumalta yliopiston paperikaupan kassalla asioidessani. Myymälästä ulos astessani mies oli lähes kohdallani ja katseemme kohtasivat. Tuolloin koin ensimmäisen ja ainoan kerran tuon ylivertaisen rakkauden tunteen jotain ihmistä kohtaan. Menin omista tuntemuksistani niin lukkoon, että tunsi kasvojeni lehahtavan tulipunaiseksi, enkä kehdannut jatkaa matkaani naulakolle, jossa takkini oli, koska mies oli myös naulakolla. Niinpä pyörähdin ympäri kannollani ja pakenin paikalta.
En usko, että mies koki mitään vastaavaa, mutta silti aina välillä tuo kohtaaminen ja sen herättämät tunteet palaavat mieleeni ja mietin, olisiko siitä voinutkin seurata jotain elämää suurempaa. Omat tunteeni tuolla kohtaamisen hetkellä saivat minut niin hämilleen, etten harmikseni muistanut enää jälkeenpäin, miltä mies edes näytti. Jostain jäi mielikuva vaaleista tai vaaleahkoista hiuksista. Ainoat varmat muistikuvat olivat miehen yllä ollut pitkähkö trenssitakki ja salkku. Valitettavasti tuohon aikaan yliopistolla ne kuuluivat aika monen miehen varusteisiin.
Koko loppuopiskeluajan yritin tunnistaa miestä vastaantulevista katseista, mutta valitettavasti niin ei tapahtunut. Toisinaan mietin, voisiko niin tapahtua, jos hänet joskus vielä kohtaisin...
Itse olen kohdannut noin 30 vuotta sitten opiskeluaikanani miehen, johon katseeni osui sattumalta yliopiston paperikaupan kassalla asioidessani. Myymälästä ulos astessani mies oli lähes kohdallani ja katseemme kohtasivat. Tuolloin koin ensimmäisen ja ainoan kerran tuon ylivertaisen rakkauden tunteen jotain ihmistä kohtaan. Menin omista tuntemuksistani niin lukkoon, että tunsi kasvojeni lehahtavan tulipunaiseksi, enkä kehdannut jatkaa matkaani naulakolle, jossa takkini oli, koska mies oli myös naulakolla. Niinpä pyörähdin ympäri kannollani ja pakenin paikalta.
En usko, että mies koki mitään vastaavaa, mutta silti aina välillä tuo kohtaaminen ja sen herättämät tunteet palaavat mieleeni ja mietin, olisiko siitä voinutkin seurata jotain elämää suurempaa. Omat tunteeni tuolla kohtaamisen hetkellä saivat minut niin hämilleen, etten harmikseni muistanut enää jälkeenpäin, miltä mies edes näytti. Jostain jäi mielikuva vaaleista tai vaaleahkoista hiuksista. Ainoat varmat muistikuvat olivat miehen yllä ollut pitkähkö trenssitakki ja salkku. Valitettavasti tuohon aikaan yliopistolla ne kuuluivat aika monen miehen varusteisiin.
Koko loppuopiskeluajan yritin tunnistaa miestä vastaantulevista katseista, mutta valitettavasti niin ei tapahtunut. Toisinaan mietin, voisiko niin tapahtua, jos hänet joskus vielä kohtaisin...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muistan, kun kirjoitit tuosta Ikävän puolella joskus varmaan pari vuotta sitten jossain ketjussa. Tarinasi jäi mieleen, vaikka itse en koskaan ole sellaista kokenut. Olisipa mahtavaa, jos joskus vielä sattuisit kohtaamaan hänet.
Kiitos ja kiva, kun muistit kirjoitukseni. 😊 Aika näyttää, miten käy...
On tapahtunut. Itse olen vain nuori mies. Eräänä päivänä huomasin sivummalta yhden naisen, jota en ollut ikinä aiemmin ennen nähnyt. Muistan, kun katsoin häntä sitten ensimmäisen kerran silmiin, kun oli joku asia sanottavana. En tuntenut häntä ollenkaan silloin, mutta takkuilin silti sanoissani ja sydän hakkasi aivan täysillä. Nähdään säännöllisesti vieläkin, ja tilanne on omalta osaltani vain pahentunut. Valitettavasti tunne taitaa olla yksipuolinen😅.
Täysin uskomaton tunne…
Kiitos, kun jaoit tarinasi. Aika näyttänee myös, miten sinun tarinasi etenee... 😊
-Ap