Kysymys sinulle vammainen,miten sinun ei-vammaiset suhtautuu sinun vammaasi?
1.Hyväksytäänkö sinut ihmisenä ja tunnetko olevasi samanarvoinen perheesi kanssa?
Arvostetaanko sinua ihmisenä ja hyväksytäänkö sinut mielipiteineen ja kunnioitetaanko mielipiteitä ja tekemisiäsi?
2.Oletko saanut perheesi taholta halveksuntaa,vähättelyä osaksesi siksi koska olet vammainen?
1.Hyväksytäänkö sinut ihmisenä ja tunnetko olevasi samanarvoinen perheesi kanssa?
Arvostetaanko sinua ihmisenä ja hyväksytäänkö sinut mielipiteineen ja kunnioitetaanko mielipiteitä ja tekemisiäsi?
2.Oletko saanut perheesi taholta halveksuntaa,vähättelyä osaksesi siksi koska olet vammainen?
Vastaukset 26
Vanhimmat
1. Olen aina ollut perheessäni yksi osanen. Veljeni synnyttyä huomasin että hän on isälle tärkeämpi kuin minä. Mutta kai se niin on aina. Vammastani riippumattomista syistä en ole koskaan ollut kovin läheinen vanhempieni kanssa, varsinkaan isäni.
2. Ei minua perheessä kukaan ole halveksunut tms.
En usko että sellaista yleensäkään paljon vamman takia missään perheissä tapahtuu. Korjatkaa jos olen väärässä.
Mihin v.......n tarvit tietoja?
Gallup kysely siksi koska olen kiinnostunut miten vammaisuuteen suhtaudutaan perhepiireissä.
Ihan puhtaasta mielenkiinnosta kysely,kokeeko vammainen eriarvoiseksi perheensä keskuudessa ei-vammaisten rinnalla.
Suomessa on alueita jossa vammaista tai fyysisesti invalidisoituja ihmisiä ei hyväksytä oman perheensä parissa ja siksi gallup kysely.
Ihan uteliasuuttani kyselen, mitä tarkoitat Suomessa olevilla alueilla, joissa vammaisia syrjitään ?
Kainuu ja lappi, yleensä sivistymätön maaseutu.
Maaseudulla vammainen mielletään lähinnä kylähulluksi, jolle ei edes puhuta.
Lahkolaisvanhemmat estävät vammaisen nuoren pari- ja seksisuhteet, ympäristön pahat kielet leimaavat järjestelmällisesti homoseksuaaliksi...
Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon.
Pahinta on että erilaisia vammaispalveluja tarjoavissa tahoissa toimii näitä "ihmisoikeuksia kriminalisoivia" uskiksia.
Olen eri mieltä siitä, että "sivistymätön maaseutu" kohtelisi huonommin vammaisia.
Tällaisissa paikoissa perhe on tärkeämpi kuin esim. suurkaupungeissa, joten varmasti myös erilainen perheenjäsen huomioidaan eri lailla ja häntä kunnioitetaan yhtenä, tasavertaisena jäsenenä. Ja hoidetaan tarpeiden mukaan.
Olet oikeassa että kainuussa ja lapissa ei hyväksytä erilaisuutta.
Olipa sitten lahkolaisia tai ei-lahko niin katsotaan pitkään ja lapset huutaa ja kiusaa vammaisuuden vuoksi.Tosiasia on se että kasvatus lähtee kotoa ja erilaisuuden hyväksyminen lähtee myös aikuisista ihmisistä,jos aikuiset haluaa opettaa lapsilleen että ihmiset ovat erilaisia,mutta kainuussa ei ainakaan lapsille opeteta erilaisuuden hyväksymistä,tiedän kokemuksesta.
Kun menee etelä-suomeen niin sen huomaa että erilaisuus hyväksytään ja etelä-suomessa ihmiset ovat suvaitsevaisempia ja etelä-suomessa on helpompi olla ja elää.
sanottu Kainuusta, että täällä olisi pelkästään moukka porukkaa, jotka eivät sulata vammaisia.
Itse oon asut täällä 15-vuotta ja muuttanut etelä-suomesta tänne, Olen saanut kulkea ihan vapaasti, ei oo kukaan tullut kamppaamaan. Tietysti ihmiset kiinnittää huomio varsinkin lapset, mutta se ihan hyväntahtoista. Kyllä jokaisella varsinkin aikuis vammaisella sen verran hyvä itsetunto että kestää pikku tuijotukset.
1. Itse olen saanut kasvaa aika tasapainoisessa perheessä minut on otettu huomioon hyvässä niinku pahassakin.
2. Kyllä tää mun perhe aika toisisaa ottaa ,ja sanomisellani on aika usein painoarvoakin, menköön vaikka fifty sixty :)
Kyllä olen aina ollut yhtä arvostettu kuin muutkin perheessäni ja mielipiteilleni annetaan arvoa... Aika ärsyttävä gallup itseasiassa... Miksi helvetissä se, että on esim. liikuntarajoite vaikuttaisi arvostukseen.... saati oman perheen sisässä
Joka perheessä eri jäsenillä on omat roolinsa. Tulet saamaan aika kirjavia vastauksia aivan kuten siinäkin tilanteessa että olisit osoittanut gallupin "terveille", vai oletko niin tehnyt että saat vertailumateriaalia ?. Vai että oikein alueellisia eroja. Ennakkoluuloja tai ennakkoluulottomuutta löytyy niin kaupungista kuin maalta. Rovaniemeltä tai Hangosta kyse on aina viime kädessä ihmisistä...
Olen seurannut useankin vammaisen ihmisen elämää hyvin läheltä, koska myötäeläjäni sairastaa vakavasti vammauttavaa sairautta, joka edetessään johtaa kuolemaan.
Syrjintää alueittain esiintyy. Mm. pohjois-suomessa on kunta jossa poliisi häätää vammaisia yleisiltä paikoilta, eikä ravintoloihin ole tervetullut, terveyskeskuksessakin kohtelu on sanoinkuvaamattoman törkeää.
Vanhoillislestadiolaisalueilla vammainen, tai vammautuminen, mielletään "jumalan rangaistukseksi pahoista teoistamme". Minkäänlaista ihmisarvoa tai -oikeuksia ei ole.
Espoossa tiedän perheen jonka vammaisella tyttärellä on pysyvä ulkonaliikkumiskielto.
"Gallup" näistä asioista ei ole turha, näistä asioista pitäisi keskustella paljon enemmän siitäkin huolimatta että mahdolliset vainot ja kostotoimet vammaisia kohtaan lisääntyisivät.
Mistä olet tämänä käsityksesi lestadiolaisista saanut?
Olen vanhoillislessujen mielipiteen joutunut kuulemaan useampaan kertaan. Heidän mielestään parisuhde "ei kuulu jumalan rankaisemille".
Erään palvelutalon henkilökuntaan kuuluvat lessut valvovat "vaivaisten" seksuaalimoraalia erittäin tehokkaasti mm. hormoonien ja muiden rauhoittavien mömmöjen avulla. Lääkäri ja terveydenhoitajat siinä tietysti ovat mukana...
On todella valitettaavaa, jos tuommoista tapahtuu nykyaikana ! Tuntuvat ihan kaiulta menneiltä vuosikymmeniltä. Eikö palvelutalon asukkaiden omaiset ole kiinnittänyt asiaan huomiota ? Käsittääkseni palvelutalojen toimintaa valvoo lääninhallitukset. Jos joutuisin tuommoisen kohtelun kohteeksi, en valittaisi kohtaloani pelkästään täällä vaan ottaisin yhtettä edellä mainittuun.Ei palvelutalossa asuminen tee ihmisestä vajaavaltaista.
Ja keitä muita käsityksesi mukaan kuuluu jumalan rankaisemiin?
Tosiaan vaikuttaa siltä, että kertoisit tapahtumista jostain menneiltä vuosikymmeniltä.
Lessuperheissä on vammaisia jäseniä, joiden kohtalo ei useinkaan ole kehuttava...
Mutta niitä muita "jumalan rankaisemia" ovat: Vakavasti sairastuneet, onnettomuuksiin joutuneet... Synnit joista jumala on rankaissut voivat olla varsin moninaiset. Lahkopiireissä luettelosta löytyvät takuuvarmasti vammaiset.
Tämä on tätä päivää, ei menneisyyttä.
Sanotaanko vaikka näin että lähipiirissäni on kahdenkinlaisia lestadiolaisia ja myös perheitä, joissa on vammainen lapsi. Hei eivät todellakaan ajattele kyseisellä tavalla!!
Sehän on aikamoinen "fakta" että uskonlahkot määrittelevät rajat kaikelle. Määrittelevät mikä on sopivaa ja mikä ei.
Mutta eivätpä ne paljoa eroa kirkonmenojen saarnaanisesta. Vähän tiukempia mitä "normaalit" elämisen rajat.
Ihmetyttää toi yleistäminen. Samankaltaista kuin sanottaisiin (ja sanotaankin humoristisesti/vakavasti) että ruotsalaiset ovat kaikki homoja.
Tokihan äärilaidassa voi olla tapauksia jossa vammaisuus todellakin koetaan "Jumalan rangaistuksena", mutta veikkaisin että nämä ovat erikoistapauksia. Typerät ihmiset ovat manipuloitavissa uskomaan mihin joku niin haluaa. Onneksi Suomessa ei juurikaan ole typeriä ihmisiä.
Mutta sitten vastaus gallubiin:
1) Hyväksytään ihmisenä. Mielipiteeni hyväksytään (joskus pitkän väittelyn jälkeen huomaan olevani väärässä jolloin joudun hyväksymään muiden mielipiteet). Tekemiseni ovat oma asiani, mutta perinteinen fraasi kanssaihmisiltä tulee kuultua aika usein... eli:"Mitäs olet hommaillut?".
Tasa-arvo on mielestäni klisee. Ei-tasa-arvoinen maailma on luovempi. Mielikuvituksellisempi. Jos kaikki olisivat tasa-arvoisia, täällä olisi tylsää.
2) En. Ihmettelisin jos olisin saanut halveksuntaa ja paheksuntaa vammaisuudestani. Jostain muista toimista paheksuntaa syntyy aina sillointällöin. Mutta se on eriasia.
ps.
Tuli mieleen tällainen idea joka ei toimi keskustelupalstoilla:
Yleensä (joskus, ei aina... miten vaan) kun lohdutetaan jotain jolla menee huonosti niin sanotaan:"Ole onnellinen että et ole N.N., hänellä menee huonommin kuin sinulla".
Yleensä N.N. on jokin nähty henkilö joka näyttää surkeammalta mitä lohdutettava.
Nyt jos N.N.:ää lohdutettaisiin samalla tavalla, joku olisi vielä surkeampi kuin N.N.
Ja tätä surkeampaa lohdutettaisiin samalla tavalla...
Maailmassa on n.6 miljardia ihmistä. Tällaista ketjureaktiota kun jatkettaisiin, niin olisi mielenkiintoista nähdä se johon ketju päättyy.
Tämä hemmo/tytsy sais sitten "maailman surkein ihminen" - tittelin omakseen.
Ja tämän hemmon/tytsyn mä haluaisin ehdottomasti tavata.
Todella hyvä jos tuttavapiirissäsi on sivistyneitä ihmisiä...
Itse tiedän puolisenkymmentä vammaista joilla "ei ole sukua laisinkaan": Heistä ei koskaan puhuta mitään, eikä heidän olemassaoloaan tunnusteta, eikä "tiedetä" missä asuvat. Toisin sanoen heitä ei ole olemassakaan.
Aikamoinen häpeä tuo vammaisuus joillekin suvuille vielä tänäänkin.
hei Pikku-ukko !
Olen kiinostunut sinuntä lähemmin kun kerroit olevan halveksuntaa pienuutesi tähden.Kirjoitin sähköposti osoitteeseesi mutta olit kai poistanut sen.
Kysely on outo, kun luulisin, että juuri perheen sisällä vammaista tai muuta perheenjäsentä arvostetaan sellaisenaan ulkonäöstä tai terveydentilasta riippumatta.
Joten itse vastaan omasta puolestani, että
1. minua on kohdeltu hyvin, olen ollut perheenjäsen siinä missä veljenikin ja mielipiteitäni on kuunneltu aina, koska olen ollut hyvä perustelemaan sanomiseni. Olen tykännyt opiskella ja kehittää itseäni, joten totta kai perheen parhaiten kouluissa menestynyttä lasta arvostetiin.
2. No en todell, päinvastoin olisin toivonut, että minua olisi kohdeltu yhtä ankarasti ja vähemmän ymmärtävästi kuin veljiäni. Eli tarkoitan, että sain paljon anteeksi mm. pahantekoa, koska olin vammaisuuden vuoksi "enemmän ymmärretty".
Gallup ei ollenkaan ole hassumpi, jo vastausten luonne kertoo että kysymys oli paikalaan.
Kyllä syrjintää ja vähättelyä esiintyy perheidenkin sisällä.
Minulla tosin ei ole ollut moista ongelmaa,, muttase johtuukin minusta joka olen koittanut selvitä aika pitkälti itse.
Lopuksi: kysymykset ei ole koskaan vääriä. MUISTAKAA SE,,,kysymällä vain tutustuu ja sitähän täälä on ennenkin kaivattu.
HYVÄ Sandra !!!
1.Olen saanut kokea perhepiirissä ettei minua hyväksytä täysin kun olen fyysisesti vammautunut ja koen myös että en ole sama arvoinen muiden perheeni kanssa.
2.Olen kokenut myös ettei mielipiteilleni ja tekemisilleni anneta arvostusta ja olen kaivannut kannustusta perheeni taholta.
Olen naimisissa miehen kanssa joka on myös fyysisesti vammautunut,vanhempani eivät hyväksy miestäni ihmisenä ja sukulaiset nimittelee miestä ilkeästi ja se minusta tuntuu pahalta ja se loukkaa.
Olen niin sanottu lyhytkasvuinen,ja ollut naimisissa myös lyhytkasvuisen kanssa.Minut hyväksyttiin mukavasti tällä paikkakunnallani jossa asun. Kyllä tuijotuksia ja huuteluja on ollut etenkin lapset huusivat ja nauroivat olipa muutamia aikuisiakin joilla ei ollut "päässä kaikki kohdallaan." Sitten kerran juttelin seurakunnan johtavan lasten kerhon ohjaajan kanssa ja kerroin asiasta. Kysyin eikö lapsille opeteta jo kerhossa että on on olemassa vammaisia ihmisiä ja niitä ei tarvitse "räkyttää." Sanoin myös esimerkin että niitä hoitaa vanhemmat päivä- hoitotädit ja vielä käytetään seurakunnan kerhossa eikö niille ollenkaan opeteta käytöstapoja.Ohjaaja aivankuin hämmästyi kiivasta sanontaani ja pyysi jos tulisimme joksikin päiväksi kerhoon niin santuksi "maskotiksi"mutta siihen me ei suostuttu. Mutta asia korjaantui aika pian kun lapsille oli ruettu kertomaan asiasta oikealla tavalla.
1. Kyllä hyväksytään, en koe eroa muihin nähden.
2. En ole saanut. Hyvin ovat asiani
1.Hyväksytäänkö sinut ihmisenä ja tunnetko olevasi samanarvoinen perheesi kanssa?
Arvostetaanko sinua ihmisenä ja hyväksytäänkö sinut mielipiteineen ja kunnioitetaanko mielipiteitä ja tekemisiäsi?
ei
2.Oletko saanut perheesi taholta halveksuntaa,vähättelyä osaksesi siksi koska olet vammainen?
joo