Amatööri-kriitikko arvioimassa Popedan yksittäisiä kappaleita

1.Työtön kummitus (lama-ajan Tapio rautavaara-tyylinen akustinen rock -pala joka aina mieluisaa kuunneltavaa)

2.Erotomania(sanojen vuoksi en jaksa tätä kuunnella mut sävellyksen osalta on kyllä mainiota aika kasarityylistä heavytyylistä rokkia)

3.Mönkiäslaulu(melko psykedeelistä menoo jossa teksti on myös huipputasoa kuten sovitus ja sävellys sekä Paten tulkinta)

4.Kellot lyö(pienet final countdown -vaikutteet mutta vain pienet ja kappale on heavy-osastoa)

5.Lauri Lutavuori(onnistuneimpia popedan aarteita laajasta Popedan tuotannosta)



työtön kummitus hyvinsoinnutettua akustisella kitaralla. Melodiantahtilaji muuttaa lopussa hieman muotoaan. Kappaleesta on myös liveversio live at the BBC julkaisulla. Alkuperäisversio löytyy hönöltä. Tunnelmaa luo paten tulkinta.


Erotomania ison melodialinjan biisi. Paremmilla sanoilla ois voinu nousta popeda-klassikoksi.

Mönkiäislaulussa käytetty apuvälineenä mehupilliä jolla puhaltavat kuplia joista tulee se kuplan ääni-efekti. Kertosäe lallalalla lallallal lallallallaa -kohta ja väliosa jäävät hyvin mieleen jossa melodianlaji muuttaa muotoasuaan. Lallatus kertosäe pienet lastenlaulu-vibat minuun saa aikaan.

Kellot lyö isojen estradien biisi selvästi. Kuka tykkää ja kuka ei? Raastavaa tilitystä koko biisin teksti. Kertosäe simppeli "kun kellot lyö" ja final count-down tyylinen kitarakuvio. Sormet käy nopiasti Costellolla että hyvin taipuu aina tilutukseen costellon kitarajutut. Nopea kitarasormi!


Lauri lutavuori kappaleen viehätysvoima piilee kaikissa osioissa biisiä . Kertosäe menee eri sävel ja tahtilajia kuin väliosa mutta siten että kertosäe ei ole häiritsevän paljon erityylisempi kuin väliosa. Yhtenäisyys musassa on aina tärkeää koska muutoin voi mennä korniuden puolelle.