Toimittajia ahdistaa, kun vanhat temput eivät pure.. (lainaus kirjasta)

Voitaisiinko BBC mediataloa pitää tämän tyyppisenä esikuvana tämän päivän toimittajille?

Vääristelyllä voidaan pyrkiä edistämään tiettyä poliittista agendaa tai vaikuttamaan kansalaisten mielipiteisiin. Joskus kyseessä on tietoinen disinformaatio, jonka tavoitteena on horjuttaa yhteiskunnan yhtenäisyyttä.

BBC:n pääjohtajan ”katsottiin sallineen kulttuurin, jossa toimittajat uskoivat voivansa muokata todellisuutta omien poliittisten tai narratiivisten tarkoitusperiensä mukaisesti – ja mikä vakavampaa, hän oli saanut tiedon asiasta jo kuukausia aiemmin, mutta ei ollut ryhtynyt korjaaviin toimiin.” Asiasta uutisoi Suomen Uutiset sivuillaan: https://www.suomenuutiset.fi/trumpin-puheen-vaarentaminen-ja-hamasin-vaitteiden-toistaminen-ajoivat-bbcn-kriisiin-paajohtaja-davie-ja-uutisjohtaja-turness-erosivat/

Ihmisillä on taipumus suosia tietoa, joka vahvistaa heidän aiempia käsityksiään (vahvistusharha). Toimittajan omat arvot tai tiedonpuute voivat tahattomasti ohjata jutun painotuksia. BBC tapauksessa tahallisuutta ei voida poissulkea.

Google Gemini tekoälyltä kun kysytään julkisuudesta saatavista tietoista, ei siinä tunkeuduta kenenkään yksityiselämään syvemmälti, sillä ne ovat kenen tahansa löydettävissä olevia julkisia tietoja. Koska tekoäly tekee haun huomattavasti nopeammin kuin jos minä kahlaisin läpi eri median lähteitä, niin minä kysyin tekoälyltä, että ketkä naispuolisista julkisuuden henkilöistä ovat olleet julkisen median maalittamisen kohteina? Tuon kysymyksen pohjalta tekoäly kertoi minulle että erityisiä maalittamisen kohteita ovat olleet poliittiset johtajat, toimittajat ja viihdealan henkilöt. Poliittisista johtajista entinen pääministeri Sanna Marin sai osakseen poikkeuksellisen voimakasta ja kansainvälistäkin mediahuomiota, joka on usein ylittänyt poliittisen kritiikin rajat ja kohdistunut hänen yksityiselämäänsä. Toisena poliittisena johtajana valtiovarainministeri Riikka Purra on ollut toistuvien kohujen ja median tiukan seurannan kohteena, mikä on johtanut perussuomalaisten puolelta syytöksiin mediamaalittamisesta. Toimittajista Jessikka Aro on tunnetuimpia esimerkkejä pitkäkestoisesta ja masinoidusta vainosta, joka alkoi hänen tutkittuaan venäläistä informaatiovaikuttamista. Toimittaja Rebekka Härkönen joutui vakavan vihakampanjan kohteeksi uutisointinsa vuoksi, mikä johti oikeusprosesseihin ja nosti maalittamisen julkiseen keskusteluun. Viihdealan henkilöistä Sara Sieppi on kertonut julkisesti pitkäkestoisesta verkkohäirinnästä ja "nöyryytyskampanjoista", jotka kohdistuvat hänen ammattiinsa ja persoonaansa. Vuonna 2025 on raportoitu tapauksista, joissa Suvi Pitkäsen yksityiselämään koskevat virheelliset oletukset ja huhut ovat levinneet hallitsemattomasti.

Maalittaminen määritellään usein toiminnaksi, jossa yksi tai useampi henkilö osoittaa kohteen, jota vastaan muut sitten hyökkäävät. Vuonna 2025 on keskusteltu erityisesti siitä, miten tekoälyllä tuotettu disinformaatio ja some-algoritmit voimistavat näitä kampanjoita.

Google Gemini tekoäly poimi pyynnöstäni julkisesti saatavilla olevista tiedonlähteistä tuoreimman julkisenmedian toimesta tapahtuvan maalittamisen. Sarah Dzafcen tapaus on tuorein ja kenties yksi kiistanalaisimmista esimerkeistä julkisuuden henkilöön kohdistuneesta mediapaineesta vuonna 2025. Tapauksessa on useita piirteitä, jotka tukevat näkemystä herjauskampanjan kohteeksi joutumisesta. Olen eritellyt nämä piirteet toisistaan numeroin ja otsikoin myöhempää mahdollista tarkastelua varten.
1. Valokuvan alkuperä: Dzafce on itse vahvistanut, että kyseinen kohukuva oli hänen ystävänsä ottama ja että valokuvassa näkyvä teksti ("kiinalaisen kaa syömäs") oli toisen henkilön eli hänen ystävänsä kirjoittama.
2. Levittäminen ja mainehaitta: Kuva lähti leviämään sosiaalisen median keskustelupalstoilla joulukuun alussa 2025. Vaikka Dzafce pyysi anteeksi ja kuvaili tilannetta väärinkäsitykseksi ja kuvaa asiayhteydestään irrotetuksi mediahuomio kasvoi niin suureksi, että Miss Suomi -organisaatio päätyi perumaan hänen tittelinsä 11. joulukuuta 2025.
3. Maalittamisesta käytävä keskustelu: Tapaus on jakanut mielipiteitä. Toiset näkevät sen seurauksena rasistisesta eleestä, kun taas toiset – mukaan lukien poliittiset vaikuttajat – ovat kritisoineet tapausta esimerkkinä julkisesta nöyryyttämisestä ja suhteettomasta mediamaalittamisesta, jossa yksi yksityiseksi tarkoitettu kuva tuhosi henkilön brändin ja uran.
4. Poliittinen ulottuvuus: Tapaus herätti poikkeuksellisen paljon keskustelua myös poliitikkojen keskuudessa, ja esimerkiksi perussuomalaisten edustajat ovat nostaneet Dzafcen esiin esimerkkinä "mediateloituksesta".
5. Sarah Dzafce on siis nimenomaan vuonna 2025 muodostunut esimerkiksi henkilöstä, jonka julkinen kuva mureni nopeasti etenevän some- ja mediakohun seurauksena, vaikka kohun alkupisteenä ollut sisältö ei ollut hänen itsensä tuottamaa.

"Sopulilauma"-ilmiö: Termillä viitataan tilanteisiin, joissa mediajoukko tarttuu yhteen aiheeseen (usein kohuun) ja paisuttaa sitä ilman malttia tai itsekritiikkiä. Tätä tapahtuu, kun journalistin eettiset säännöt unohtuvat, kun halu käyttää valtaa ja luoda näyttäviä otsikoita ohittaa neutraalin tiedonvälityksen.

"Vallasta humaltuminen" viittaa siihen, että toimittajilla on suuri valta vaikuttaa ihmisten maineeseen ja mielipiteisiin, mutta heitä itseään ei nähdä samalla tavalla tilivelvollisina kuin esimerkiksi vaaleilla valittuja päättäjiä. Tällöin toimittajien koetaan asettuvan muiden yläpuolelle ja sanelevan, mikä on oikein tai tärkeää, sen sijaan että he vain välittäisivät tietoa.

HS mediaa ja YLE:ä ei voi pitää vakavasti otettavana uutislähteenä, sama koskee STT:tä joka on HS median omistama.

Tätä ketjua ei kannattaisi pilata tekoälyhöpötyksellä.