onneton

Jotkut ehkä haluaa pysyä tuollaisessa suhteessa, jos vaihtoehtona on yksinäisyys. Itse olin vähän samantapaisessa tilanteessa, mutta en uskaltanut erota, koska ajatus jäämisestä yksin pelotti niin paljon, ajattelin ettei ketään muuta sitten enää tule, koska mies puhui aina etten tule koskaan kelpaamaan kenellekään koska olen sellainen kun olen. Kuitenkin vaikka olin alistunut kaikkeen mahdolliseen vuosikaudet ja yritin aina olla mieliksi, hän yhtäkkiä vaan ilmoitti että hän tästä sitten lähteekin että heippa. Sanoinkuvaamattoman tuskallista. On helpommin sanottu kuin tehty heittää vain joku ihminen menemään, käytännössä se voi olla hirvittävän vaikea tilanne se ero, vaikka suhde olisikin ollut tuolla tavalla raastava. En ole vieläkään toipunut ja tuntuu etten koskaan siitä toivukaan. Koen myöskin ettei mistään saa apua, ei ammattiauttajiltakaan, ei se kipeä asia siitä miksikään muutu. Nyt olen lähes täysin yksin ja yksinäinen eikä elämä ole paremmaksi muuttunut. Elämä voi olla uskomattoman raakaa ja julmaa. Itken koko ajan sisäisesti, vaikka ulospäin ei välttämättä näy mitään. Yölläkään ei ole rauhaa, koska nämä asiat piinaavat painajaisunina ja herätessä huomaa että se on todellisuutta.

Elämän kolhima kirjoitti:

Jotkut ehkä haluaa pysyä tuollaisessa suhteessa, jos vaihtoehtona on yksinäisyys. Itse olin vähän samantapaisessa tilanteessa, mutta en uskaltanut erota, koska ajatus jäämisestä yksin pelotti niin paljon, ajattelin ettei ketään muuta sitten enää tule, koska mies puhui aina etten tule koskaan kelpaamaan kenellekään koska olen sellainen kun olen. Kuitenkin vaikka olin alistunut kaikkeen mahdolliseen vuosikaudet ja yritin aina olla mieliksi, hän yhtäkkiä vaan ilmoitti että hän tästä sitten lähteekin että heippa. Sanoinkuvaamattoman tuskallista. On helpommin sanottu kuin tehty heittää vain joku ihminen menemään, käytännössä se voi olla hirvittävän vaikea tilanne se ero, vaikka suhde olisikin ollut tuolla tavalla raastava. En ole vieläkään toipunut ja tuntuu etten koskaan siitä toivukaan. Koen myöskin ettei mistään saa apua, ei ammattiauttajiltakaan, ei se kipeä asia siitä miksikään muutu. Nyt olen lähes täysin yksin ja yksinäinen eikä elämä ole paremmaksi muuttunut. Elämä voi olla uskomattoman raakaa ja julmaa. Itken koko ajan sisäisesti, vaikka ulospäin ei välttämättä näy mitään. Yölläkään ei ole rauhaa, koska nämä asiat piinaavat painajaisunina ja herätessä huomaa että se on todellisuutta.

Niin ,ei tämäkään herkkua ole,mutta jotenkin vaan menee päivästä toiseen.
Toivon sinulle paljon iloa elämääsi ,kuuntele hyvää musaa