Se että et antanut mahdollisuutta

Lähdin sinun matkaasi, olin humalassa. Muistan kuitenkin asioita, en lähtenyt sokkona.

Elin vaikeaa aikaa. Kukaan joka ei ole samaa kokenut, ei voi ymmärtää, millaisessa helvetissä elin.

Silloin olin jo uupunut kaikesta.

Ehkä yritin ottaa sinusta jonkinlaisen "pelastavan oljenkorren". Mutta tunteet mitä silloin koin, oli täysin totta.

Tunsin jotain valtavan suurta. Olen herkkä ihminen, en hullu. Silti aloit diagnosoimaan minua jollain mielisairausdiagnooseilla.

Kohtelit minua huonosti. Et tunne minua, millainen olen oikeasti. Silloin voin todella huonosti ja oli ollut liian isoja haasteita. Haasteita, joihin en saanut keneltäkään oikeaa apua. Se pakotettu apu tuhosi minut ja perheeni.

Et tiedä, millaista rikollisuutta minuun on kohdennettu. Ja jotain kuitenkin tiedät ja koska et ollut puolellani, niin hyväksyt sen kaiken, mitä minulle tehtiin.

Systemaattisesti lähti kaikki mikä merkitsi, elämästä pois silloin. Jäin pysyvästi rikkinäiseksi ja sinä potkit päähän.

Onneksi ei tarvitse olla kanssasi tekemisissä. Anteeksi en anna, etkä sinä ole koskaan kenellekään mistään ollut pahoillasi. Sinusta puuttuu se, mikä saa ihmiset tuntemaan empatiaa.

Oman edun tavoittelija olet ja täysi peluri, joka nauttii toisten kärsimyksistä.

Älkää oliko, tämä on kiusaajalle. Jos tiedät ettet sellainen ole, niin ei hätää.