Sossutantat ottaa rahat holhotuilta?

No, sitten pitäisi olla maistraatissakin rikoskumppani, koska yleisen edunvalvojan toimiahan valvoo paikallinen maistraatti. Itse sossutantoilla (tarkoittanet sosiaalityöntekijöitä tms) ei liene taas mitään tekemistä edunvalvojan kanssa.

Näyttää olevan niin, että yleisen edunvalvojan asiakkaat ovat yleensä henkilöitä, joita yhdistää sekä köyhyys että sairaus. Tämä asiakasryhmä on tullut yleisen edunvalvonnan varsinaiseksi taakaksi sen vuoksi, että kuntien sosiaalitoimi ei HALUA hoitaa ns. "vaikeita asiakkaitaan" ja siksi pyrkii siirtämään nämä yleisten edunvalvojien vastuulle, sillä yleinen edunvalvoja ei voi kieltäytyä tästä tehtävästä. Tässä "puhdistusoperaatiossa" maistraateille, jotka edunvalvonta-asian käsittelevät, on tietojeni mukaan eräillä paikkakunnalla sosiaalitoimen puolelta jopa valehdeltu, että asiakkaat muka kieltäytyvät välitystiliasiakkuudesta. Sosiaalitointa ei tunnu kiinnostavan se, että edunvalvonta ei ole ilmaista (päätöskulut, vuositilintarkastusmaksut) ja siten edunvalvonta tosiasiallisesti vähentää asiakkaan käyttövaroja. Lisäksi sosiaalitoimi voi myöntää tulojen yli meneviin menoihin suoraan harkinnanvaraista toimeentulotukea toisin kuin edunvalvoja, jonka tulee hakea toimeentulotukea asian käsittelyn edellyttämällä viiveellä.

Edunvalvojan ensisijainen tehtävä on huolehtia siitä, että heidän asiakkaikseen tulleiden henkilöiden velvoitteet tulee hoidettua asianmukaisesti. Veloista tehdään takaisinmaksusuunnitelma ja maksut, kuten vuokra, hoitomaksut, lääkekulut, ruokamenot ym, hoidetaan ensin. Jonkin verran mahdollisuuksen mukaan pyritään myös säästämään yllättäviin menoihin, joihin ei ole saatavissa sosiaalisia tukia. Tämän jälkeen asiakkaille maksetaan heidän taloudellisesta tilanteestaan riippuen käyttörahaa omaan käyttöön. Nämä käyttövarat ovat juuri se asia, josta edunvalvonnassa olevat eniten kiistelevät valvojiensa kanssa. Sairaudet ja köyhyyden aiheuttama katkeruus aiheuttaa sen, että todellisuudentaju heikkenee ja turhia riitoja syntyy. Väärinkäytökset eivät ole mahdollisia, koska yleinen edunvalvoja tekee maistraatille tilin asiakkaansa asioiden hoidosta joka vuosi. Lisäksi yleisten edunvalvojien tulee kertoa asiakkailleen, mikä näiden taloudellinen asema kulloinkin on. Luonnollisesti tätä tiedusteluoikeutta ei saa käyttää häiriköivästi vaan esimerkiksi kerran kuukaudessa asiaa kysyen.

Miten sitten toimia, jos ei ole vielä joutunut edunvalvontaan eikä sellaiseen edes halua? Jos joku joutuu sosiaalitoimen uhkailemaksi edunvalvonnalla, kannattaa vaatia sosiaalitointa jatkamaan ns. välitystiliasiakkuutta ja, jos tästä huolimatta joutuu edunvalvontatoimien kohteeksi, tulee ilmoittaa asiaa käsittelevälle maistraatille vastustavansa ehdottomasti edunvalvojan määräämistä itselleen. Perusteluna tulee esittää, että edunvalvonta tosiasiallisesti rajoittaa itsemääräämisoikeutta ja sosiaalitoimen kanssa vastaavat palvelut saadaan sosiaalitoimen asiakkaan näkökulmasta edullisemmin ns. välitystilin kautta. Jos välitystiliasiakkuutta ei ole irtisanottu tai jos irtisanominen on tapahtunut vain kerran, edunvalvonta-asioissa päätöksen tekevä käräjäoikeus ei mielestäni voi määrätä henkilöä edunvalvontaan vaikka lääkäri ja sosiaalitoimi olisivatkin toista mieltä. Tällöin pitää vain muistaa esittää sekä kieltäytyminen edunvalvonnasta että välitystiliasiakkuuden jatkumisen vaatiminen asiallisesti kirjallisessa, päivätyssä ja allekirjoitetussa lausunnossa maistraatille. Jos sosiaalitoimi kieltäytyy pyynnöstä huolimatta jatkamasta välitystiliasiakkuutta, tästä kannattaa kannella eduskunnan oikeusasiamiehelle. Kantelun tekemiseen apua saa eduskunnan oikeusasiamiehen kansliasta. Jos käräjäoikeus kuitenkin vastustuksesta huolimatta määrää edunvalvojan ja edellytyksiä välitystiliasiakkuuden jatkamiseen on, käräjäoikeuden päätökseen tulee ilmoittaa tyytymättömyyttä käräjäoikeudelle VIIKON sisällä päätöksestä ja valittaa päätöksestä hovioikeuteen.