Oon 17,ja mutsini huusi vaa mulle,ku viiltelin ollessani 16wee...Eikä hankkinut apua..En tehnyt sitä vaa huomiota hakeakseni,vaa meinasin samana iltana,jolloin se huus,nii hypätä sillalta alas..Miten vitussa te ihmiset voitte rangaista ihmistä siitä,että se viiltelee ja vähätellä sen ongelmia sanomalla,kuha vaa hakee huomiota?Mun kamu sanoin niin ,ku kerroin sille,enkä anna sitä sille anteeksi..Kyllä mä tiedän,että viiltely on idioottia,mutta tuskin mä sitä oisin tehny,jos ei elämä ois nii toivotonta,tai ei ois masennusta...Oikeammin sanottuna...Mulle tulee toistuvasti itsetuhoajatuksia,mutta pyrin,etten tee itelleni mitään,vaikka kuinka tekis mieli...Emmä silloin jaksanu välittää,oliko se järkevää vai ei..Paskat siitä...Koittakaa jo tajuta,ettei ihmienen aina jaksa..
Miten saan elämän elämisen arvoiseksi?
Angela
10843
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kannattaa puhua terkkarille, opinto-ohjaajalle tai koulun kuraattorille. Kyllä ne huomaavat jos on oikeasti paha olla. Näin lomalla se on tietenkin vaikeaa, mutta meillä päin ainakin voi kuraattoriin ottaa yhteyttä myös vapaa-aikana. Ihmisten aikaan tietenkin eikä keskellä yötä. Kyllä ne auttaa. Mutta voit myös odotella koulun alkua tai mennä puhumaan jollekkin muulle asiantuntijalle. Ja onhan noilla nuorisotaloillakin noita nuorisotoimen työntekijöitä jotka varmasti haluavat auttaa. Ei niiden palkka niin iso ole, ettei se jotain kutsumusta vaatisi, ja osahan on vapaaehtoistyöntekijöitä!
lapsena kun äiti antoi sulle käteen veitsen se pelästyit ja vahingossa kättäsi viilsit myöhemmin sä opit kuinka veistä käytetään :D
Joo tiedän oon viillelly 5 vuotta ja oon ollu suljetulla 2 vuotta ja yrittäny miljoona kertaa itsarii. Paskaa oloo ei voi kestää. Mun broidi rupes huutaa mulle ja mutsille eilen et haluun vaan huomioo ja lopetan jos kukaan ei kiinnitä mitään huomioo mun oloon eikä auta. Jos haluun kuolla, siitä vaan. Et mutsin tai kenenkään ei pidä auttaa mua. Koulussakin maikat selitti et viiltelijät on säälittäviä ihmisiä, jotka ei vaan uskalla tappaa itteensä ja hakee huomioo. Mä vihaan sitä ku ne ei tajuu sitä mieletöntä tuskaa mitä koen ja et viiltely on vaan murto-osa siitä paskasta.
Mut tosi hyvä et pystyt olemaan viiltelemättä se on jo suuri voitto. Kantsii muuten hakee apuu ku oot alle 18, saa paljon paremmin ja enemmän.
Tsemppii
Pakkohan vanhempien on lapsia ongelmista syyttää.
Ne pelkää, että niitä syytetään lapsen ongelmista, joten ne syyttä lasta, se on itsepuolustusta.
Julmaahan se on mutta ei ne sitä tarkoita. Jos tuntuu, että ei jaksa kannattaa hakea ammattiapua, vanhemmat tuskin kykenevät tukemaan. Jos kyse on "vain" teini-iän paineista kannattaa vain yrittää kestää, kyllä se ohi menee.
Pieni varaus edelliseen: Jos kyse on elämän yleisestä paskamaisuudesta, se ei mene ohi itsestään, jos ollenkaan. Itselläni se alkoi koulun alkamisesta eikä ole päättynyt viellä parikymppisenäkään. Välillä tuntuu, että jotkut ihmiset (kuten minä) on vain tarkoitettu epäonnistumaan. Vaan; ei kukaan luvannutkaan, että elämän pitäisi olla reilua ;/
Ei muuta kuin hakemaan apua. Jos sitä ei kotoa löydy, niin ylhäällä jo mainittiinkin mistä sitä saa.
Itselläni on takana kahden vuoden masennus, itsemurha-ajatuksia ja muuten vaan aika paskaa meininkiä. En puhunut kenellekään, vaan olin aivan yksin koko asian kanssa. Suuntasin katseeni kuitenkin eteenpäin ja jotenkin kestin, koulun vaihdos lopulta teki minusta uuden ihmisen.
Pointti on kuitenkin se, että loppukädessä sitä on itse vastuussa siitä, tekeekö omasta elämästään elämisen arvoista. Ainakin minun mielestäni ja omalla kohdallani se alkoi aivan pienistä asioista. Kannattaa kuitenkin suunnata aina katse eteenpäin, oli elämä kuinka paskaa vaan. Jossain vaiheessa kaiken on pakko kääntyä parempaan.
Hae apua ja tukea, ettet jää yksin. Päättäväisyyttä vaaditaan siihen, että pystyy kohtaamaan omat ongelmansa ja setvimään ne, pääsemään yli. Onnea ja voimia.
Miksi siitä pitää suuttua, jos nuori hakee vanhemmiltaan huomiota jos on paha olo? Ja miksi sitä huomiota pitää hakea viiltelemällä? Ilmeisesti siksi kun vanhemmat eivät muuten ymmärrä. Joten menisivät itseensä.
on niin totta! Kuin suoraa mun omasta elämästä.
Pitää silti aina vaan yrittää jaksaa, vaikkei aina jaksa.
Puhuit asiaa tuossa että ptää vaan yrittää jaksaa vaikka ei jaksa. Elämässä tulee aina eteen tilanteita joissa voisi heittää pyyhkeen kehään ja luovuttaa. Joskus nuo pahat asiat osuu omalle kohdalle ja joskus taas lähimmäiselle. Mutta oikeesti on niin että asiat AINA järjestyy ja hoituu. Näin ainakin itse uskon ja näin ne on aina myös tähän asti menny. Mutta ei ne aina hoidu ja sutviinnu ellei asioille tee jotain. Jotkut asiat aika hoitaa mutta toisissa jutuissa on pakko hakea apua. Ja pitää muistaa että sua ei välttämättä osata auttaa jos et oikeasti "väännä rautalangasta" et mikä sua vaivaa. Ei se välttämättä auta yhtään et olet kotona kädet viillettynä. Meinaan kun ei toinen välttämättä tajua et mikä on hätänä. Ja jos se ei tajua, niin ei se välttämättä ole sen vika, ei pidä syyllistää myöskään toista siitä että se ei osaa lukea ajatuksia tai osaa auttaa. Kannattaa IHAN OIKEASTI mennä puhumaan terveydenhoitajalle, koulun lääkärille, psykologille ihan minne vaan mutta mennä. Ja jos tuntuu että ei saa apua niin sitten menee puhumaan jollekkin toiselle, niin kauan etsii apua kun sitä saa. Se vaatii varmasti joskus suuria ponnistuksia että saa itsensä liikkeelle, mutta se oikeasti kannattaa! MOnetsi jo pelkkä puhuminen auttaa, ja jos ei, niin on olemassa oikeasti hyviä lääkkeitä joihin kannattaa turvautua. Niitä ei pidä hävetä eikä pelätä. Lukekaa vaikka itse niistä netissä aluksi jotta tiedätte niistä enempi ennen kuin menette vaikka lääkärin tai terkkarin puheille. Lukekaa vaikka sellaisesta kuin Sipramil (Sepram) tai asiasanalla serotoniini ja masennus.
Olisi kiva kuulla jos joku on tästä viestistä saanut apua, laittakaa vaikka tänne omista kokemuksistanne ja auttakaa toisianne :) Ja miettikää ihan oikeasti onko asianne sittenkin niin huonosti... ja jos vaikka takana on inhottavia kokemuksia, niin ajatelkaa positiivisesti. (se ei aina todellakaan ole helppoa) Vaikka siten että onneksi ne on takana. tai jotain... ILoista kesää kaikille :)
et kertonut minkä vuoksi elämäsi oli (on?) niin toivotonta - ehkä et halunnutkaan - eikä se minulle kuulukaan, mutta olisi ehkä hiukan auttanut ymmärtämään paremmin tilannettasi.
En osaa näillä tiedoilla sanoa muuta kun, että elämän saa elämisen arvoiseksi etsimällä mieluisan harrastuksen - vaikka väkisin! Samanhenkisillä ystävillä kun on taipumus viihtyä keskenään, silloin synkät ajatuksetkin hiipuvat taivaan tuuliin. Ja mikäli sinulle vastaisuudessa tulee samankaltaisia itsetuhoisia ajatuksia, olet jo varmaankin riittävän kypsä hankkimaan itse ammattiapua. Älä ihmeessä jää noiden ajatustesi kanssa yksin!
Elämä on...paskamaista, hullua, hauskaa, itkua, naurua, ja taatusti elämisen arvoista - joka pirun päivä!
Useimmat tyypit joiden tiedän viillelleen on kyllä yleensä tehneet sitä koska heillä on ongelmia jotka on tuntuneet ylitsepääsemättömiltä. Eräskin syö vieläkin mielialalääkkeitä, ilman niitä olis aivan seko.
Mutta sitten taas entinen kaverini viilteli vain huomiiota hakeakseen. Tällä tyypillä ei ikinä ole ollu tajuakaan kunnon ongelmista. Kunhan kokeili kun kuulosti mukavalta ja silllä saa huomiota.
Että minä ainaki arvioin ensin ihmisen ja sitte vasta syyn viiltelylle. Torveloita kun löytyy moneen menoon.