Mikä siinä on että sihde osataan kyllä aloittaa muttei lopettaa? Mikä siinä on niin vaikeaa että kunnioittaa toista ihmistä sen verran että selkeästi ja asiallisesti LOPETTAA suhteen muutenkin kuin omassa päässään.
Tästä ne roikkumiset johtuu, kun toinen ei tiedä mikä tuli, kun ei yhtäkkiä vastata puhelimeen tai seura kelpaa vaikka vasta äsken vannottiin ikuista rakkautta ja yhteistä tulevaisuutta.
Tämä aiheuttaa sitten aivan turhaa mustasukkaisuutta uudessa kumppanissa kun ex soittelee itkien että mitä hei tapahtui?
Onko se hienoa joidenkin mielestä roikottaa ihmisiä elämässä ?? Sadismia sanon minä tai ainakin typeryyttä.
Tästä ne roikkumiset johtuu, kun toinen ei tiedä mikä tuli, kun ei yhtäkkiä vastata puhelimeen tai seura kelpaa vaikka vasta äsken vannottiin ikuista rakkautta ja yhteistä tulevaisuutta.
Tämä aiheuttaa sitten aivan turhaa mustasukkaisuutta uudessa kumppanissa kun ex soittelee itkien että mitä hei tapahtui?
Onko se hienoa joidenkin mielestä roikottaa ihmisiä elämässä ?? Sadismia sanon minä tai ainakin typeryyttä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Näköjään on vaikeaa sanoa suoraan, että ei kiinnosta... tai jos kiinnostaa, mutta ei ihan lopullisesti laita poikki, jos ei parempaakaan ilmaannu, niin vanhaan voi palata.
kaikilla eroon päätyvillä pareilla voi toisella osapuolella olla se KUULON YMMÄRTÄMISEN VAIKEUS!josta seurauksena on roikkuminen ym,häiriköinti!!jos asiat ei toimi ja toiselle ilmoittaa ettei tästä tulee mtn ja työntulos ei tuo hedelmää ja toinen osapuoli on vielä haluton muuttumaan-niin suhteessa ei sillon mikään muutuu ja viisaampi katsoo että on parempi lopettaa ja jatkaa molempien osapuolien elämäänsä niin tämä jolla on kuulon ymmärtämisen vaikeus että haluttomuus suhteen lopettamiselle on päättänyt että jos se ei suju hänenkään kanssa niin ei se tule kyllä toimimaan muittenkaan kanssa!!joten ei se niin helppoa ole jos toinen päättää olla tajuamatta mtn!!!joten mietihän uudestaan juttuasi =)
Joo toki on noita selkeästi vinksahtaneita joille ei "viesti mene perille". Mutta jos unohdetaan nämä tapaukset, niin kyllä yleinen asenne on valitettavasti muuttunut välinpitämättömäksi toisen ihmisen tunteille. Pidetään halpana toisen tunteita, leikitellään rakkaudella ja sitten kohautetaan olkia tyyliin: voi hitto eikö tuo toope tajuu, kun mä yritin KOHTELIAASTI vihjata sillon pari kertaa.
Ihminen ei ole automaatti.
Monta kertaa kuulee jonkun sössöttävän: mut ku mä en haluis loukata sitä, on niin vaikee siksi sanoo ettei kiinnosta enää...
Mutta,mutta....hylkääminen loukkaa aina. Loukkaamista ei voi siis välttää. Ja vaikka hylkääminen on epämiellyttävää se on myös välttämätöntä. Päästää toinen vapaaksi. Se on reilumpaa kuin lakata vastaamasta puhelimeen jolloin toiselle jää epämääräinen olo siitä että on tehnyt jotain aivan hirveää jota ei ole tajunnut.
Jos jättäjä antaa ristiriitaisia viestejä pysytään ystävinä tyyliin, niin se antaa turhaa toivoa toiselle jos hänellä vielä tunteita jäljellä.
Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä.
Ei ole juurikaan pahempaa mitä toiselle voi tehdä kuin antaa tämän olla epätietoisuudessa.
osaisi jättää ja kertoisi todellisen syyn toiselle osapuolelle. Naiset varsinkin tarvitsevat tietää SYYN miksi suhde loppuu. Ja sitä kun ei sitten tiedä -
niin aletaan roikkua langoilla. Ukot kaiketi säälii sit näitä exiään ja ovat kertomatta totuutta.
Minä pidin roikkumissuhdetta hyvin pitkään yllä. Itse sanoin etten ole sitoutunut, mutta en päästänyt irtikään. Olimme yhdessä vaan silloin tällöin, muttemme sallineet toistemme silti seurustella vapaasti muitten kanssa, kunnes tein totaalisen eron, vaihdoin jopa puhelinnumeroni.
Se oli mulle ihan hyvä juttu, koska silloin tajusin itsekin omien tunteiden vakavuuden. Otin yhteyttä exään parin viikon jälkeen, pyysin anteeksi ja sovimme, että sitoudumme suhteeseen aivan uudella tavalla. Onneksi hän oli valmis vielä yrittämään. Ilmoitin ystävilleni ja sukulaisille, että olemme yhdessä ja omistaudun suhteeseen vakavasti. Uskon että juttu toimii nyt paremmin kuin ennen, jolloin toinen jalka oli menokelkassa koko ajan toiseen suuntaan.
Tässä tapaus, jolle vielä kenties voi jotakin "asiallisesti" tehdä, mutta mietin vaan, että kuinka sen hoitelisin, ja haluaisin neuvoja teiltä viisaammilta.
On nimittäin erottu vuosi sitten, lasten asiat ok.
Oltiin hyvin vihaisia ja katkeria toisillemme, kunnes nyt, vuoden kuluttua, mies yhtääkkiä käyttäytyykin kuin vastarakastunut, eli haluaisi taas kaiken olevan kuten joskus alkuaikoina, eli hyvin.
Olen tehnyt ankarasti työtä vapauttaakseni itseni miehen "pauloista", sillä tiedän, ettei hän ole näitä yhden naisen miehiä.Eli en luota häneen tarpeeksi.
Hän sanoo, että asioista pitäisi päästä yli, siis hänen mielestään se tarkoittaa sitä, että kaikki kauna pitää unohtaa, ja aloittaa alusta. Hyvähän se, ettei katkeruutta enää tunne, se vie voimia turhaan.
Mies on kuitenkin hyvin omistushaluinen ja käyttää valtaa suhteessa sairaalla tavalla.
Nytkin hän otaksuu, että olen "käytettävissä" taas, kun HÄN niin päättää...
Hankaluus on siinä, että jos kerron hänelle, etten rakasta häntä enää niin, että voisimme olla yhdessä, jos siis annan "pakit", luulen, että samalla menee ystävyyskin, ja kaikki muu hyvä, minkä toivoisi pienten lasten takia säilyvän, jotta heidän elämänsä sujuisi enemmittä harmeitta.
Onhan avioero lapsille jo koettelemus.
En todella uskalla aukaista suutani hänelle, ennenkuin saan kuulla, miten olisi viisainta menetellä...